James Bond ja voittavat toimintatavat

10.03.19 Esseen kirjoittaja: Tommi Hämäläinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tapojen Voima
Kirjan kirjoittaja: Charless Duhigg
Kategoriat: Johtaminen

Johdanto

James Bond Kuuraketti -elokuva alkaa mieleenpainuvalla kohtauksella, jossa James Bond putoaa taistelun tuoksinnassa lentokoneesta ilman laskuvarjoa. Mitä tekee James Bond? Kiusaantuuko James Bond. Ei. James Bond tekee nopean tilanneanalyysin ja rupeaa tutkimaan miten hän voisi pelastua tilanteesta. Alapuolellaan hän näkee pahiksen liitämässä ilmojen halki laskuvarjo selässään. Mitä tekee James Bond? James Bond suoristaa nilkkansa täydelliseen lentoasentoon ja sukeltaa pahiksen perään, saavuttaa tämän ja kamppailee laskuvarjon itselleen. Näin toimii James Bond. Tämä on James Bondin tapa toimia yllättävissä ja haastavissa tilanteissa. Mitä tavat oikeastaan ovat ja millä tavalla me jokainen voidaan omaksu voittavia toimintatapoja omaan elämäämme? Näihin kysymysiin tulen etsimään vastauksia tässä esseessä.

Saatesanoilla: Voittajia ovat ne, jotka toimivat voittajien tavoin.

Charless Duhigg onnistuu kuvaamaan erinomaisesti tapojen vaikutuksen ja voiman omaan elämäämme kirjassaan Tapojen voima. Kirjasta herää vahva ajatus siitä, kuinka vahvasti olemmekaan tapojemme orjia ja kuinka vaikeaa voi olla muuttaa omia tapojamme. Onneksemme omaamme pontentiaalin muutokseen. Ymmärtämällä mitä tavat ovat ja millaista toiminta periaatetta nämä meidän automaattisen toiminnanohjausjärjestelmän osaset noudattavat, kykenemme omaksumaan uusia toimintatapoja ja kenties oppimaan jotain myös itse James Bondilta.

Tapojen teoriaa

Tavat tosiaan kuten yllä kuvasin ovat eräänlaisia automaattisia toiminnanohjaajia. Niiden mukaan toimiminen on hyvin energiatehokasta, emmekä joka tilanteessa joudu erikseen pohtimaan ja puntaroimaan kuinka meidän kannattaisi toimia. Kykenemme suoriutumaan arjen askareistamme melko sukkelasti ilman kognitiivisia ponnistuksia. Tehokasta sinällään, eikä totta. Harmillista kuitenkin, etteivät meidän kaikki tavat ole kovinkaan positiivisia, jotkut ovat suorastaan hyvinkin vaarallisia. Torkuttaminen, valehtelu, tupakanpolttaminen, sosiaalisten tilanteiden välttely, kiusaaminen tai tolkuton ryyppääminen. Kaikki nämä ovat tapoja, joita orjallisesti noudatamme pysähtymättä juuri kyseenalaistamaan tekojemme järkevyyttä tai syys-seuraussuhteita.

Daniel Kahnemanin teoria ajattelun jakamisesta kahteen systeemiin, systeemi yhteen ja kahteen auttaa meitä ymmärtämään mahdollisuuksiamme puuttua oman toimintamme toisinaiseen järjettömyyteen. Systeemi ykköselle ominaista on automaattinen ajattelu, jota pääasiassa johtaa meidän toimintatavat, jotka pääasiassa ovat muodostuneet aiempien kokemustemme perusteella. Systeemi ykkösen ajattelu ei ole tahdon alaista, ja sille on ominaista erilaiset ajatteluun liittyvät vinoumat. Meidän voi olla oikeastaan erittäin vaikea edes perustella itsellemme miksi olemme toimineet kuten olemme toimineet systeemi ykkösen alaisuudessa. Systeemi kakkosen ajattelu on ihmiselle ominaispiirteistä ajattelua, joka on tahdonalaista ja järkeilevää ollen samalla myös kognitiivisesti kuormittavaa. Joudumme aktivoimaan tämän systeemin esimerkiksi kohdatessamme täysin uusia tilanteita tai kun meiltä vaaditaan haastavaa ongelmanratkaisua, johon systeemi yhdellä ei ole valmiita vastauksia.

Systeemi kakkosen voimme myös aktivoida hereille harrastaessamme itsetutkiskelua ja reflektointia, joka on edellytys myös omien toimintatapojemme analysoinnille ja mahdolliselle uudistamiselle. Duhigg nostaa kirjassaan kolme tapoihin liittyvää vaihetta, joita reflektoimalla avautuu mahdollisuus tapojen muuttamiselle. Vaiheet ovat

  1. Ärsyke
  2. Rutiini
  3. Palkinto

Ärsykkeellä tarkoitetaan, no nimensä mukaisesti toimintatapaa edellyttänyttä ärsykettä, joka on laukaissut rutiinin. Ärsykkeitä voivat olla esimerkiksi jokin tunne, tapaa edeltänyt toiminta, toisten ihmisten teot tai jokin tietty aika tai paikka.

Rutiinilla tarkoitetaan tekoa, joka tapaan liittyy, oli kyse sitten ajattelusta tai toiminnasta.

Viimeisenä meillä on palkinto. Ihminen on hyvinkin yksinkertainen otus siinä, että se hyvinkin hanakkaasti pyrkii kohti nautintoa ja yhtä innokkaasti pois epämieluisuudesta. Rutiinejamme ohjaa siis opittu uskomus rutiinin tuomasta palkinnosta. Palkinto voi esimerkiksi sosiaalisen tilanteen välttelyssä olla turvallisuuden tunne, joka saavutetaan välttämällä spontaani keskustelu.

Reflektoimalla edelleen ärskytteitä, jotka laukaisevat meissä sellaisia rutiineja, joita haluamme muuttaa, voimme tietoisesti löytää ja tunnistaa ärsykkeet, jotka johtavat epäedullisiin rutiineihin. Tunnistamalla ärsykkeen voimme ennen rutiinin laukeamista harkita itsellemme parempaa toimintatapaa ja suhtautua tilanteeseen rakentavammin.

Yhtä tärkeää tapojen muuttamisessa on rutiinin jälkeisten palkintojen reflektointi. Tutkimalla epäedullisista rutiineista saatavia palkintoja, voimme pohtia kykenemmekö saavuttamaan saman tai jopa paremman palkinnon jollain toisella teolla, jota sinnikkäästi toistamisella kykenemme luomaan itsellemme edullisemman rutiinin.

Yksi tärkeä nosto vielä Duhiggin kirjasta ennen kuin menemme takaisin voittaviin toimintatapoihin. Opittuja tapoja ei voi koskaan täysin pois oppia, mutta niiden tilalle voi oppia vaihtoehtoisia tapoja. Vanhoihin tapoihin on vaarallisen helppoa lipsahtaa takaisin. Tämän takia säännöllinen oman toiminnan reflektointi on erittäin tärkeää ja uusien toimintatapojen opettelussa on kärsivällisesti jaksettava hankkia toistoja toistojen perään.

Tapa 1: Älä kiusaannu

Johdannon esimerkki kuvaili James Bondin kykyä sopeutua yllättäviin tilanteisiin kiusaantumatta. Vaikka hän joutuikin itselleen erittäin epäedulliseen tilanteeseen, Bond kykeni säilyttämään oman toimintakykynsä ja selviytymään tilanteesta. Millä avaintekijöillä James Bond säilyttää viileytensä ja kykynsä olla kiusaantumatta?

Meidän aivot ovat valtavan taitavia ongelman ratkaisijoita, mutta niiden ongelma on sama kuin Googlen hakukoneella, ne vastaavat siihen kysymykseen mitä niiltä kysyy. Jos esitämme itsellemme tiukassa paikassa väärän kysymyksen, saamme myös tilanteessa selviämisen kannalta huonon vastauksen. Jos kysymme itseltämme, vaikka tulipalossa, mitä meille voi tässä tilanteessa käydä? Saamme vastaukseksi erilaisia kauhu skenaarioita, jotka ovat omiaan lamaannuttamaan kykymme selviytyä tilanteesta. Tai jos samassa tilanteessa kysymme, miksi näin on päässyt käymään, saamme vastaukseksi erilaisia selitysmalleja tulipalon syttymiselle, jotka siinä tilanteessa eivät meitä juuri auta. Mutta jos kysymme miten minä selviän tästä tilanteesta, aivomme alkavat etsimään meille erilaisia selviytymiskeinoja, joiden avulla kykenemme selviytymään tilanteesta.

Ensimmäinen prinsiippi kuuluu siis seuraavasti: Kysy itseltäsi oikeita kysymyksiä.

Vaikka kuinka haluaisimme, emme kykene koskaan täysin hallitsemaan ympäröiviä olosuhteita, aina on olemassa sattuman mahdollisuus. Tämän tosia-asian hyväksyminen on edellytys ketterälle toiminnalle yllättävissä tilanteissa. Jos suljemme mielemme sattumalta emme voi siihen mitenkään varautua. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö tilanteita kannattaisi ennakoida tai etukäteen suunnitella, tottakai täytyy, mutta suunnitelmissakin on hyvä varautua sattuman mahdollisuuteen. Valppaus on paras lääke sattumaan. Kyky elää hetkessä ja nähdä myös niin sanotut näkymättömät asiat, kuten tunnelatausten muuttuminen tai kulttuuriset voimat, edesauttaa meitä toimimaan nopeasti ja ennakoivasti odottamattomiin ja yllättäviin tilanteisiin.

Prinsiippi kaksi kuuluukin seuraavasti: hyväksy sattuman mahdollisuus.

Improvisointi…

Tapa 2: Välitön toiminta

Mitä tapahtuu, kun James Bond vihdoin laskeutuu laskuvarjolla maahan? Jääkö hän pohtimaan, että olipas kiperä tilanne tai sytyttääkö hän ensimmäiseksi hermoröökin? Ei. James Bond jatkaa välittömästi toimintaa laskeuduttuaan maahan ja suorittaa tehtävän kokonaisuudessaan loppuun säilyttäen uskomattoman flow-tilan.

En tietenkään tarkoita. etteikö oman toiminnan reflektointi olisi tärkeää, ennemminkin korostan tämän toiminnan tärkeyttä. Kaikelle on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Omaa tekemisen virtaa ei kannata juuri siinä hetkessä katkaista, vaan tehtävä suoritetaan alusta loppuun ja vasta maaliin tulon jälkeen aloitetaan pohtiminen siitä, mikä meni hyvin, mikä huonosti ja mitä mahdollisesti tuli opittua. Liikkeelle lähteminen on aina kaikkein raskainta ja sen takia olisi hyvä kyetä pitämään kaikki liike mahdollisimman jatkuvana. James Bond pysyy hengissä, koska hän pystyy herpaantumattomasti keskittymään liikkeen jatkuvuuteen.

Pidän itse hyvin tärkeänä toiminnan tavoitteellisuuden ja onnistumisen kannalta välittömän toiminnan periaatetta. Niin pian kuin suinkin on vaan mahdollista, on ryhdyttävä niihin välittömiin toimenpiteisiin, jotka ovat vain tilanteen kannalta mahdollisia, oli kyse sitten johonkin hyvään ideaan tarttumisesta tai tulipalon sammuttamisesta. En tietenkään tarkoita, että aina kannattaa joka suuntaan sännätä suinpäin suunnittelematta. Idean kohdalla välitön toimenpide voi olla idean kirjoittaminen vihkoon tai sen kertominen kaverille ja liike-elämässä idean mahdollisimman nopea prototypisointi, jotta idean kannattavuudesta saadaan mahdollisimman paljon realistista tietoa mahdollisimman nopeasti, jotta jatkojalostus voidaan aloittaa. Välittömään toimintaan ryhtyminen paljastaakin usein tilanteen todellisen luonteen, joka mahdollistaa taas parempiin toimiin ryhtymisen.

Omalla kohdallani huomaan usein, että uusien ideoiden kohdalla liike meinaa aina pysähtyä, kun saavumme mukavuus alueen reunalle. Näin tapahtuu esimerkiksi, kun ideaa pitää lähteä testaamaan työryhmän ulkopuolelle. Rupean usein selittämään itselleni erilaisia tekosyitä miksi juuri nyt ei ole hyvä hetki toimia. Aina on hyvä hetki toimia, toiminta täytyy vain mitoittaa siihen aikaan, jossa se suoritetaan. Tilanne ei todellisuudessa ole huomenna tai ylihuomenna niin paljon parempi, että liike kannattaisi pysäyttää, jos näin on, niin on kyse todella harvinaisesta tilanteesta. Myös mukavuusalueen raja pitäisi pystyä ylittämään välittömästi silloin, kun tarve sitä vaatii, ja mikäs on oikeasti sen parempi tilanne kuin se että rajalle on saavuttu hyvällä vauhdilla.

Prinsiippi kolme kuuluukin siis: aina on hyvä hetki toimia.

Tapa 3: Proaktiivisuus

Aika harvoin tulee vastaan tilanteita, joissa James Bond odottaa itselleen toimintaohjeita, jos ei niitä tule hän kehittää niitä itselleen. Proaktiivisuudellaan hän kykenee jatkuvasti olemaan askeleen konnia edellä. Proaktiivisuus voidaan mielestäni jakaa kolmeen ydinkohtaan.

  1. Ihmiselle on kyky ja vapaus valita oma suhtautuminen tilanteisiin
  2. Ihminen kykenee valitsemaan sen mihin se keskittyy
  3. Ihmisellä on kyky toimia aloitteellisesti

Vaikka saattaakin kuulostaa äkkiseltään pehmopuheilta, niin ihminen voi ihan itse valita harmittaako häntä esimerkiksi vesisade vai ei. Erittäin voimakas esimerkki vapaudesta valita oma suhtautuminen tilanteisiin on Tie Menestykseen kirjassa kerrottu tarina juutalaisesta psykologista, joka keskitysleirien kammottavissa olosuhteissa onnistui kääntämään tilanteen niin, että lopulta leirin vartijat osoittivat kateellisuutta vangitun elämää kohtaan. Jotta kykenee suhtautumaan tilanteisiin voittavasti, täytyy kyetä tarkastelemaan tilannetta mahdollisimman objektiivisesti. Kirjan esimerkki kuvastaa hyvin sitä, että jokaisessa tilanteessa on jokin positiivinen ulottuvuus ja tämän ulottuvuuden läpi tarkasteltuna tilanteen voi kääntää itselleen mahdollisimman edulliseksi, etenkin silloin, jos omat vaikutusmahdollisuudet olosuhteiden muuttamiseen tai vaihtamiseen on vähäiset tai olemattomat. Kaikki asiat eivät ole tietenkään pelkästään positiivisia, tämän on erityisen tärkeä ymmärtää, mutta jokaisella pilvellä on kuin onkin hopeareunuksensa.

Prinsiippi neljä kuuluukin siis: Näe tilanteen kaikki ulottuvuudet ja valitse niistä itsellesi paras.

”Se mihin keskityt, siitä tulee sinun maailmasi.” – Yoda. Ihmisillä on vain rajallinen mahdollisuus kerätä informaatiota ympäriltämme, ja valtaosa asioista jää meiltä rekisteröimättä. Näemme maailmasta vain sellaiset puolet, joihin itse keskitymme, ja loput suodattuvat ulos. Rajallisuus on sinällään aina harmillista, mutta toisaalta se mahdollistaa sen, että voimme nähdä suhteessa enemmän hyvää kuin pahaa jos niin vain päätämme.

Sinun on varmasti vaikea kertoa minulle, montako punaista autoa näit eilen. Mutta jos kehotan sinua keskittymään seuraavan päivän nimenomaan punaisiin autoihin, sinä tulet näkemään niitä todennäköisesti yllättävän paljon. Tai jos kehotan sinut kilpailuun kanssani laskemaan, kuinka monta hymyä tulet näkemään seuraavana päivänä, tulet muistamaan näkemistäsi hymyistä lähes jokaisen ja saatat jopa hymyillä itsekin enemmän. Jos haluamme nähdä pahaa ihmisissä tulemme sitä myös heissä paljon näkemään, mutta jos valitsemme toisin ja keskitymme hyvään emme vain näe enemmän hyvää vain tulemme myös paremmiksi ihmisiksi.

Prinsiippi viisi: Valitse tarkkaan mihin haluat keskittyä

Aloitteellisuus tarjoaa meille mahdollisuuden toimia omien ehtojemme ja tarpeidemme mukaan. Tosinaan on jännittävää jopa pelottavaa aloittaa jokin uusi asia, mutta se on ainut tapa varmistua siitä, että meille tärkeät asiat pyrkivät toteutumaan. Etenkin yrittäjänä aloitteellisuus on usein elinehto omalle toiminnalle, jollet ollenkaan markkinoi tai myy voi käydä hyvinkin niin, ettei kukaan edes tiedä olemassa olostasi ja tällöin kaupankäynti lienee melko hiljaista.

Tapa 4: Tyyli ja itsetuntemus

James Bond näyttää ja toimii aina niin kuin James Bond, tyylilleen hyvin uskollisesti. Märkäpuvun alta löytyy aina huoliteltu puku ja vodka martiini tilaataan aina ravistettuna muttei sekoitettuna. Persoonallisen tyylinsä avulla James Bond kykenee aina hyödyntämään omia vahvuuksiaan ja kääntämään tilanteen kuin tilanteen omaksi edukseen. Vankka omien vahvuuksien tunnistaminen ja oma tyyli toimia luovat illuusion vihollisille Bondin voittamattomuudesta.

Jo pelkästään se, että oman tyylin esille tuominen tekee maailmasta heterogeenisemmän ja persoonallisemman on itsessään valtavan arvokasta omassa monimuotoisuudessaan ja yllättävyydessään. Ehkäpä kuitenkin vielä tärkeämpää oman tyylin löytämisessä ja noudattamisessa on se, että rajoittumalla oletettuihin normeihin ja toimintatapoihin rajoitamme kykyjämme toimia tilanteissa omilla vahvuusalueillamme, joiden täysimittainen hyödyntäminen kiistatta loisi meistä aiempaa tehokkaampia.

Tyylillä usein viitataan pukeutumiseen ja mielestäni oman tyylin löytäminen pukeutumisessa toimii hyvänä esimerkkinä myös tyylin laajempaan – toiminnalliseen – ajatteluun. Muotiliike Kekäleen ikkunassa lukee kutakuinkin seuraavasti (tai ainakin teksti synnytti minussa seuraavan ajatuksen): Tyyli ei ole sitä miltä ulospäin näytämme vaan sitä mitä vaatteet saavat meidät sisältä päin kokemaan. Tyylin tarkoituksena on saada meidät itsemme tuntemaan itsemme kussakin tilanteessa itsevarmoiksi. Ja uskon vakaasti, että kykenemällä toimimaan itsevarmasti kykenemme toimimaan myös tehokkaasti tai ainakin tehokkaammin.

Prinsiippi kuusi: Ole uskollinen tyylillesi

Tapa 5: Aloita aina loppu mielessäsi

Viimeisen tavan kunniaksi otetaan pieni mielikuvaharjoitus.

Sulje silmäsi ja mieti itsesi hautajaisiin. Hautajaisissa on alkamassa juuri muistotilaisuus ja ihmiset valmistautuvat pitämään muistopuheitaan. Katselet ympärillesi ja huomaat, että paikalla on kaikki sinulle tärkeät ihmiset, perhe, ystävät, kollegat ja kaverit. Tajuat, että näissä hautajaisissa on jotain erityistä sinun kannaltasi, ne ovat sinun omat hautajaiset.

Miten haluaisit, että kaikki läheisesi muistaisivat sinut? Mitä haluaisit, että sinusta sanottaisiin tai mitäpä kenties haluaisit sanoa itse itsellesi?

Tämän tehtävän tarkoituksena on pysäyttää sinut miettimään juuri sinulle tärkeitä elämän arvoja ja periaatteita, joiden mukaan haluat tulla muistetuksi. Kun aloittaa työt aina loppu mielessä, voi varmistua siitä, että työn tekeminen on mielekästä ja sinulle itsellesi tärkeää. Ilman visiota työn lopputuloksesta on työn tuloksellisuudessa kyse enemmänkin sattumasta kuin tavoitteiden saavuttamisesta.

Prinsiippi viisi: Ole diktaattori omassa visiossasi

Pohdintaa

Kuten Aristoteles sanoi, olemme sitä mitä toistuvasti teemme, erinomaisuus ei ole teko vaan tapa. Menestyjät erottaa luusereista suurimmilta osin heidän tapansa toimia erilaisissa tilanteissa, etenkin vastoinkäymisten edessä. Seuraamalla menestyviä ihmisiä ja omaksumalla heidän toimintatapojaan omakseen kasvattaa omia menestymisen mahdollisuuksia merkittävästi. Proaktiivinen ajattelu ja vapaus suhtautua tilanteisiin haluamallaan tavalla ovat voimavaroja, jotka kantavat elämässä pitkälle. Etenkin yrittäjän on hyväksyttävä se, että on lopulta itse vastuussa itsestään mutta myös omista ajatuksistaan. Vanha viisaus sanoo, että parempi ajattelu johtaa parempaan elämään. Nämä vanhat prinsiipit osoittautuvat kerta toisensa jälkeen tosiasioiksi, joiden hyväksymisestä alkaa oma kehitys kohti parasta versiota omasta itsestään. Seuraavan esseessä voisinkin pohtia vielä tarkemmin muutoksen edellytyksiä ja miksi niin moni epäonnistuu itselleen asetetuissa tavoitteissaan. Tämmöistä huhua kuulin, että uudenvuodenlupauksista vain 8% toteutuu. Miksi näin on, siitä luvassa lisää tulevaisuudessa.

 

 

 

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!