Itsensä arvostuksella kohti parempaa johtajuutta

01.11.17 Esseen kirjoittaja: Jenni Peräinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Arvostus - valmentava kirja esimiehille
Kirjan kirjoittaja: Minna Kurttila, Taina Laane, Kirsi Saukkola, Tiina Tranberg
Kategoriat: Johtaminen, Uncategorized, Oppiva organisaatio

”Arvostus-kirjan ovat kirjoittaneet henkilöstönkehittämispäällikkö Minna Kurttila, positiivisen psykologian konsultti Taina Laane, johdon valmentaja Kirsi Saukkola sekä vastaava ohjaaja Tiina Tranberg. Kaikki tekijät ovat myös ratkaisukeskeisiä työnohjaajia.” Näin on mainittu ohuehkon teoksen takakannessa. Aluksi ihmettelin tarvitseeko lyhyt kirja todella neljää eri kirjoittajaa, ja voiko jokainen jäsen teoksen takana tuoda merkittävästi lisäarvoa kokonaisuuteen. Toisaalta on ehkä hyväkin asia, että kirjailijoita ja sitä kautta näkökulmia on monia, jotta teos ei ole koostettu suoraan vain yksittäisen henkilön ajatuksista. Kirjan on tarkoitus olla valmentava kirja esimiehille.

Kirja koostuu ”Avain”-nimisistä kappaleista, joista jokaisessa käsitellään johtajuutta ja esimiesasemaa omasta näkökulmastaan. Kirja on pullollaan erilaisia tehtäviä ja kysymysosioita, joissa kirjailijat ovat halunneet saada lukijan reflektoimaan tekemistään ja omia toimintamallejaan johtajuutta tavoitellessaan. Tehtävissä neuvotaan lukijaa esimerkiksi määrittelemään oma identiteettinsä viidellä sanalla, ja listaamaan omat vahvuutensa. Olen samaa mieltä kirjailijoiden kanssa siitä, että teorian ohella tehtävien käytännönharjoitusten kautta saavutetaan kaikista parhain tulos. Tässä esseessä paneudun siihen, kuinka johtajuutta tavoittelevan on opittava ensin arvostamaan itseään ja huolehtimaan itsestään, jonka jälkeen on mahdollista vasta johtaa muita onnistuneesti.

Teoksen ensimmäisessä kappaleessa lähestytään aihetta johtajuus ensin itsensätuntemuksen ja vahvuuksiensa löytämisen näkökulmasta. Mielestäni tärkeää hyvässä johtajuudessa on arvostaa ensin itseään. Vaikkapa viikoittainen itselleen omistettu hetki kertoo siitä, että yksilö arvostaa itseänsä ja omaa hyvinvointiaan. Itsensä arvostaminen näkyy kauas, ja välittyy muille ympärillä oleville ihmisille. Itseään ja omaa hyvinvointiaan voi arvostaa monella eri tavalla. Perusasioista huolehtiminen kuuluu jokaisen itseään arvostavan ihmisen normaaliin rutiineihin. Liiallinen työnteko, liikkumattomuus, epäterveellinen ruokavalio, sosiaalisten kanssakäymisten karsiminen tai esimerkiksi vähäinen lepo sotivat kaikki itseään vastaan. Kun tarpeeksi moni hyvinvoinnin perusedellytyksistä on huonolla pohjalla, on mahdotonta kuvitella auttavansa muita ympärillään, kun ensimmäinen avuntarpeessa oleva on ihminen itse.

Elämme tällä hetkellä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa. Mitä enemmän työtä jaksaa tehdä tai mitä kiireisempi on, sitä parempi. Moni kokee oravanpyörästä irroittautumisen lähes mahdottomana, ja ympärillä vallitseva suorituskeskeinen ilmapiiri kannustaa pitämään tästä pyörästä kynsin ja hampain kiinni. Tällainen ajattelu on mielestäni ahdistavaa, mutta vielä ahdistavampaa on huomata, että toimin juuri edellämainitulla tavalla. Pidän itseni kiireisenä, aikataulutan päiväni välillä lähes minuutilleen, ja kun luovuutta vaativa tilanne sattuu kohdalle, ihmettelen, kuinka paljon ponnisteluja jonkun uuden idean tuottaminen vaatiikaan. Silloin, kun saisi oikeasti levätä, menee tämäkin aika helposti pohtimiseen siitä, että pitäisi olla jo hyvää vauhtia tekemässä jotain.Välillä olisi hyvä antaa aivoille tilaisuus vain olla, ja antaa alitajunnan tehdä välillä töitä. Niin lihasten kuin aivojenkin isoin kehitys tapahtuu levossa. Tämä valitettavasti unohtuu kuitenkin monella arjen pyörityksen lomassa.

Arvostus omaa itseä kohtaan voi myös näkyä esimerkiksi siten, että antaa tekemänsä virheet tai epäonnistumiset anteeksi ja uskaltaa olla haavoittuvainen. Opiskellessamme Proakatemiassa yrittäjyyttä ja tiimijohtamista, tulisi meidän osoittaa luovuutta milloin missäkin tilanteessa, ja pystyä jopa kehittämään uusia innovaatioita opintovuosien aikana. Varsinkin opintojen alussa houkutus ottaa vastaan lukuisia eri projekteja on suuri, ja alusta asti halutaan pitää yllä kiireen ja tekemisen tunnetta. Tässäkin olisi kuitenkin hyvä muistaa kohtuus, koska suurin luovuuden tappaja on liiallinen työnteko. Urheilutaustanikin vuoksi pyrin itse jatkuvasti kuuntelemaan omaa kehoani, että milloin mennään oman toimintakapasiteetin rajoilla. Huomaan kyllä jaksavani tehdä hurjat määrät töitä pitkiä aikoja putkeen, mutta helpoiten huomaan kokonaisrasituksen käyvän ylikierroksilla, kun saan esimerkiksi flunssan, joka paranee hyvin hitaasti.

Olen oppinut, että jos haluan saada pienemmällä vaivalla enemmän aikaiseksi, tuli minun lopettaa multitasking eli useiden asioiden yhdenaikainen suorittaminen, ja kohdistaa keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan. Kun asioita on tehtävälistalla monta, olen itse ottanut jokaiselle päivälle enintään kolme tärkeää asiaa, jotka pitää saada hoidettua. Kolmen kohdan listassa seuraavaan tehtävään ei saa siirtyä ennen edellisen suorittamista ja saattamista onnistuneesti loppuun. Näin olen saanut kohdennettua suurimmat voimavarani suoraan kaikista tärkeimpiin tehtäviin. Olen ennen tätä metodia kirjoittanut lukuiset kerrat TO DO -listalleni yhdelle päivälle jopa 30 eri suoritettavaa kohtaa, joista jonkun kohdan suorittamiseen menisi oikeasti jopa kokonainen päivä. Lista on tuntunut niin mahdottomalta suorittaa, ja pahimmassa tapauksessa olen vain luullut suorittavani listaa, vaikka todellisuudessa olen ollut vain puuhakas enkä tehokas, ja löydän itseni tekemästä niitä kaikista vähäpätöisimpiä ja helpoimpia tehtäviä. ”Raskaan” puuhastelua sisältäneen päivän jälkeen olo ei ole kovin palkitseva, kun tärkeät deadlinet odottavat edelleen suorittamista.

Kun arvostaa itseään, ja kokonaisuus on suurpiirteisesti kasassa, on mahdollista suunnata energiaansa myös muiden hyvinvointiin ja auttamiseen. Teoksessaan kirjailijat Kurttila, Laane, Saukkola ja Tranberg painottavat, ettei esimiehen tai johtajan kuulu olla mikään yli-ihminen tai pyhimys, ennen kuin voi alkaa johtamaan ja auttamaan muita. Hyvä johtaja tai esimies voi epäonnistua, osoittaa tunteitaan ja tehdä virheitä sekä luottaa siihen, että hänen annetaan tiimissä myös epäonnistua. Avoimessa ja hyvinvoivassa työyhteisössä alaiset hyväksyvät puutteellisuudet, kunhan perusluottamus ja arvostaminen ovat kunnossa. Hyvällä johtajalla on kyky pyytää avoimesti ja rohkaisevasti palautetta alaisiltaan, jotta hän voi kehittää epäedullisia toimintamallejaan ja muuttaa itseään paremmaksi johtajaksi.

Hyvän johtajan tunnistaa siitä, ettei hän pyri itse olemaan jatkuvasti äänessä, vaan antaa tilaa muille ilmaista mielipiteitään ja ajatuksiaan. Hyvä johtaja kuuntelee, kyselee, huomioi, osoittaa kiinnostustaan ja arvostustaan, haluaa tutustua yksilöihin hekilökohtaisesti, pitää yllä positiivista ilmapiiriä sekä pyrkii kiinnittämään huomiota muiden vahvuuksiin heikkouksien sijasta. Tällainen johtaja tiedostaa, että tiimissä on erilaisia yksilöitä eri tarpeineen ja kykyineen. Johtajalla on taito saada myös hiljaiset äänet kuuluviin pitäessään yllä rohkaisevaa ilmapiiriä. Hyvän johtajan tunnuspiirteenä on myös arvostaa jokaista yksilöä juuri sellaisena kuin on, ja hyvä johtaja kokee jokaisella yksilöllä olevan jotain tärkeää annettavaa itselleen. Tällainen johtaja kohtelee jokaista tiimiläistä samanarvoisesti ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja tai -asenteita. Itse näen hyvät johtajat itsevarmoina, epäitsekkäinä ja  karismaattisina henkilöinä, jotka saavat tiimin keskuuteen harmoonisen ilmapiirin, jossa hiljaisimmatkin uskaltavat avautua. Jos johtaja-asemassa toimivan henkilön identiteetin etsiskely on vielä vaiheessa, vaikuttaa tämä yleensä tuntuvasti ryhmän keskinäiseen dynamiikkaan.

Johtajaksi voi tulla kuka tahansa, kunhan vain innostusta ja kiinnostusta asiaan löytyy. Ainekset hyvään johtajuuteen ovat kasassa, kun yksilöllä on halu kehittää itseään, hän havaitsee yksilöiden lisäksi suuremman ympäröivän kokonaisuuden sekä omaa tahdon kehittää ja auttaa tiimiä. Jatkuva taito ja halu kehittää itseään on myös hyvälle johtajalle ennaltaedellytys, jos haluaa saavuttaa merkittäviä tuloksia toistuvasti. Erilaisia johtajia on yhtä monta kuin on ihmisiäkin, mutta mielestäni itseään arvostava ja itsestään välittävä johtaja erottuu massasta edukseen.

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

1 kommentti to “Itsensä arvostuksella kohti parempaa johtajuutta”

  1. Elina Merviö sanoo:

    Hienoa, että olet vienyt heti käytäntöön ja kokeillut uusia asioita.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
Leave a Reply to Elina Merviö

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!