Tampere
28 Mar, Thursday
7° C

Proakatemian esseepankki

Itseä etsimässä P2



Kirjoittanut: Matias Savo - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Alkuhöpinöitä

Kirjoitin edellisen esseeni kirjasta ”Aki Hintsa – Voittamisen anatomia” (Kirj. Oskari Saari 2015). Kirjassa käsiteltiin suurimmaksi osaksi Hintsan kehittämää Circle of success -hyvinvointimallia. Jatkoin hieman samalla linjalla myös tämän seuraavan esseen kirjavalinnassa. Kirjan nimi on ”Menestyksen Portaat”, jonka on kirjoittanut Henkinen valmentaja Melina Niemi. Niemi on työskennellyt paljon jääkiekon parissa ja hän on ollut kahdesti luotsaamassa nuoret leijonat MM-kultaan. Kirjassa pyritään löytämään lukijan kiinnostuksen kohteet, jopa ne kiinnostavat asiat joita lukija ei välttämättä itse vielä tiedosta. Niemi antaa myös työkaluja tavoitteiden saavuttamiseen. Lisäksi tässä kirjassa ”Idiootit ympärilläni” -kirjan tapaan on ihmiset jaoteltu luonteen puolesta eri väreihin. Värien kautta käsitellään erilaisten ihmisten tapaa toimia ja kuinka päästä noista luonteenomaisista huonoista toimintatavoista pois tai ainakin vähennettyä niitä, sekä kuinka hyödyntää muiden värien hyviä puolia omassa päätöksen teossa.

Syventymistä omiin toimintatapoihin

Usein tällaisia mentaalipuolen kirjoja lukiessa mietin paljon omia toimintatapoja. Kuinka olen toiminut, kuinka toimin nyt ja kuinka olisi hyvä tulevaisuudessa toimia. Kaikista eniten näissä harmittaa se, että olen ollut täysi idiootti silloin kun olin vielä urheilija. Silloin kun minun olisi pitänyt olla henkisesti todella vahva, olin oikeasti todella epävarma itsestäni ja omista taidoistani. Olen toki vieläkin, mutta nykyisin osaan paljon paremmin käsitellä onnistumiset, epäonnistumiset ja ennalta odottamattomat tilanteet. Vaikkakin vieläkin vaatii paljon töitä, jotta oikeasti saisin itsestäni täyden potentiaalin irti. Tässä kirjassa käsiteltiin paljon sitä, kuinka käydä asiat läpi positiivisuuden kautta ja miten kääntää asiat niin, että ymmärtää ettei ole epäonnistumisia, on vain olemassa hetkiä joista voi oppia uutta.

Okei, asiat on helppo sanoa että älä ota epäonnistumisista itseesi, tai älä anna sen vaikuttaa itsetuntoosi. Olen ollut aina sellainen, että en ole päässyt missään asiassa kovin helposti omalle tasolleni. Olen liian varovainen uskomaan omiin kykyihini. Mistä se johtuu? Miten ihminen, joka tietää itsekin olevansa taitava ja omaavansa kyvyt menestymiseen ei saa itsestään täyttä potentiaalia irti. Miten asiat voi samaan aikaa tiedostaa ja olla täysin tiedostamatta. Enhän minä voi menettää siinä mitään, jos annankin samassa asiassa 85% sijaan 110%? Vai voinko? Onko sittenkin niin, että valitsemani tiet eivät sittenkään ole olleet sitä, mitä oikeasti olen halunnut. Onko päätavoitteeni ollut liian iso uskoakseni siihen ja myös reaaliajassa tekemäni toiminta on alitajuisesti kärsinyt siitä. Vai onko sittenkin syynä ollut se, että olen tiennyt olevani hyvä, luottanut liikaa lahjoihini, minkä myötä en ole nähnyt riittävästi aikaa ja vaivaa menestymiseni eteen joka taas peilautuu itseluottamukseen. Edellä mainitut asiat ovat varmasti kaikki jokseenkin tai lähes kokonaan oikeita. Monet minun menestymistäni estäneet toiminnat olisi varmasti saatu estettyä hyvällä mentaaliharjoittelulla. Mutta mistä nämä ajatusmallit juontavat juurensa?

Esimerkkejä oppimistamme tavoista (kohta on diippiä)

Aivot ovat jännä kapistus. Ne ottavat vastaan päivän aikana valtavan määrän signaaleja ja oppii luomaan tietynlaisen kaavan käsitellä ja soveltaa oppimiamme uusia asioita. Jo lapsena saadut ärsykkeet vaikuttavat suuresti meidän tapaamme toimia aikuisena. Aikuisena on vaikea lähteä muuttamaan näitä vanhoja toiminta- ja ajattelumalleja, mistä syystä muutos vaatii aivan järjettömän määrän toistoja.

Esimerkki: Jos lapsena sinut on opetettu pesemään hampaat vain aamuisin, luultavasti et pese niitä aikuisenakaan kahta kertaa päivässä. Tai olet oppinut siihen, että vanhempasi siivoavat aina jälkesi. Tuskin aikuisenakaan olet kauhean ahkera siivoamaan.

Tämä täysin sama tapahtuu myös isompina kokonaisuuksina. Olet nuorena ollut hyvä esimerkiksi koulussa. Ei ole vaatinut suuria ponnisteluja, jotta olisit saanut hyviä numeroita kokeista ja olet tunneilla ehtinyt tekemään kaikki tehtävät kotitehtäviä myöten siinä ajassa, kun kaverit ovat vasta tehneet murto-osan samoja tehtäviä. Kun ikää tulee lisää, myös opiskelu vaikeutuu. Tehtävät ovat hankalampia, niitä on enemmän ja opiskelu vaatii enemmän omatoimisuutta vapaa-ajalla. Kaiken tämän lisäksi aineita saattaakin olla huomattavasti enemmän ja lapsuusajasta opiskelun ulkopuoliset ärsykkeet ovat lisääntyneet. Tässä kohtaa huomataan, että ne lapsena todella lahjakkaat eivät enää olekaan niin taitavia ja suurimman osan ohi on tullut uudet lahjakkaat oppilaat. (Toki poikkeuksia aina löytyy, mutta puhunkin nyt suurimmasta osasta). Miksi näin on käynyt?

Kun lapset ovat kasvavassa iässä, on heidän taitotasonsa hyvin erit. Nämä lahjakkaat oppilaat vaatisivat paljon enemmän haastetta tehtäviinsä, jotta hekin oppisivat ponnistelemaan yhtä lailla heikompitasoisten oppilaiden kanssa. Jos lapsena opit siihen, että pääset kaikista tehtävistä helposti läpi, et varmasti näe vanhempanakaan niiden eteen vaivaa vaikka tasosi olisikin jo huomattavasti heikompi suhteutettuna muihin saman ikäisiin. Näin se vain menee. Opimme tietynlaiset toimintatavat nuorena. Se hyvä tulos ei loppujenlopuksi ole niin merkittävä meidän kannaltamme, vaan se millaisen työn olemme joutuneet tekemään saadaksemme tuloksen aikaan.

Oivallus (nyt ollaan syvällä)

Nyt onkin ikävää huomata että minä olen tätä ryhmää, joka on nuorempana ollut hyvä koulussa, urheilussa ja vielä kotona on asiat olleet siinä määrin hyvin, että minun ei ole tarvinut nähdä silmittömän suurta vaivaa saadakseni menestymiseeni vaadittavan rahallisen/materiaalisen panostuksen. Mutta olen nyt todella hyvässä asemassa, sillä olen ymmärtänyt mitä minun tulee kehittää tulevaisuudessa. Muutos ei varmasti ole nopea, eikä saakkaan sitä olla. Liian ison palasen haukkaaminen tyrehdyttäisi taas kehityksen ja palaisin vanhaan. Nyt asetan itselleni ensimmäisen oikean tavoitteen, mihin myös itse uskon. Vuoden päästä aina kun tartun johonkin uuteen mielenkiintoiseen juttuun annan siihen kaiken potentiaalini ja taitoni. Vaikka epäröisin, niin ITSELUOTTAMUKSENI olisi niin kova, että pieni epäröinti ei enää lamaannuta minua.

Loppuhöpinöitä

Itsessään kirja ei antanut minulle hirveästi mitään uutta tietoa, sillä olen lukenut ja olemme pajoissakin käyneet paljon tämän kaltaisia juttuja läpi. Kirja kuitenkin sai minulla aikaan todella hyvää pohdintaa ja olen taas askeleen mennyt oikeaan suuntaan! Edellä mainitut oivallukset ja mielipiteet saattavat poiketa täysin sinun näkemyksestäsi ja olisikin hauska kuulla myös muiden näkemyksiä tähän asiaan liittyen. Anyways, tästä on todella hyvä aloittaa syksyn opinnot ja matkan kohti vahvempaa minäkuvaa. Moti on korkeella!!!

Kommentit
  • Minna Järvinen

    Heippa Matias! Ootko lukenut kirjan Tunne Lukkosi? Se vois olla hyvää jatkoa sun pohdinnoille. 🙂 Oli myös mielenkiintoista lukea sun omia ajatuksia itseluottamukseen liittyen, sillä usein tiukanpaikan tullen näen sinussa todella päämäärätietoisen ihmisen. En tiedä johtuuko se sinun urheilutaustasi, jolla pystyt peittämään sitä?

    29.10.2018
  • Inga Keski-Heikkilä

    Tämä oli ensimmäinen teksti jonka luin sinulta, kirjoitat ihan todella hyvin! tosi hyvää pohdintaa ja samaistuin kyllä tuohon muutoksen tekemiseen. Omia tapojaan ei todellakaan ole helppo muuttaa ja se vaatii paljon toistoja. Mutta ollaan kyllä jo hyvällä tiellä kun ollaan herätty että muutoksia pitää tehdä!

    30.10.2018
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close