Tampere
29 Mar, Friday
3° C

Proakatemian esseepankki

Irti naamakirjasta!



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Poistin jokin aika sitten puhelimestani Facebookin sovelluksen. Se oli ehkä hetken mielijohteesta tullut ajatus mutta toteuttamisen arvoinen kokeilu kuitenkin. Mietin myös koko tilin poistamista mutta totesin sen olevan minulle yhdentekevää ja onhan siellä kuitenkin myös mielenkiintoista sisältöä tarjolla. Joskin suljetuissa ryhmissä mutta helposti saatavilla kuitenkin. Facebookin boikotointini ei alkanut massan mukana siitä johtuen, että tietosuojasta ja tietojen keräämisestä oli vastikään noussut kohu vaan pikemminkin omassa pienessä päässä syntynyt ärsytys koko sovelluksen turhuutta kohtaan ja siitä paljonko olin valmis käyttämään aikaa sen parissa.

 

Poistamisen kynnys ei tietenkään sovelluksen kohdalla ole kovin suuri, sillä sovellus on todella helppo hankkia takaisin. Kuitenkin samalla kun painoin poista sovellus painiketta jotain kummallista tapahtui. Siihen asti oli Facebook ollut jokapäiväinen osa elämääni jo useita vuosia. Saatoin selailla sitä tylsyyteeni bussissa, tai vaikka lukeakseni päivän polttavimpia puheenaiheita odottaessani lounasta. Nyt se ei ollut enää mahdollista vain yhdellä klikkauksella. Tiedostan sen että voin mennä selaimellani Facebookiin lähes yhtä helposti kuin sovelluksen kautta mutta silti kaikki muuttui. Nyt halutessani mennä Facebookin ihmeelliseen maailmaan joudun avaamaan selaimen, kirjoittamaan osoitteet ja kirjautumaan sisään. Kaikki tämä vie ehkä ylimääräiset 30 sekuntia joka ei sinällään ole pitkä aika mutta se on kuitenkin tarpeeksi pitkä siihen että tajuan etten oikeasti tarvitse sieltä mitään. Sosiaalisella medialla ei ole mitään annettavaa jota ihan oikeasti tarvitsisin puolen tunnin välein, tämä siis arvioni siitä kuinka useasti saatoin pahimmillaan sovelluksen avata.

 

Kun poistaa sovelluksen puhelimesta huomaa, ettei puhelinta tule käytettyä enää niin useasti. Ylimääräinen puhelimen tuijottelu on vähentynyt Facebookin osalta huomattavasti. Tietysti tämä on saattanut vapauttaa aikaa muille turhuuksille puhelimessa mutta silti koen että asiat on menossa parempaan suuntaan. Kuka tietää mikä sovellus lähtee seuraavaksi. Facebookin tiliä en ole edelleenkään poistamassa kokonaan. Vaikkakin koko sovelluksen merkitys on pienentynyt huomattavasti, huomaan kaipaavani sieltä tiettyjä pieniä asioita. Kummastuksekseni ne eivät ole juorut tai muiden ihmisten päivitykset, vaan kaipaan hyödyllisiksi kokemissani ryhmissä käytävät keskustelut. Esimerkkinä saa toimia, vaikka Facebookin sijoituskerho-ryhmä jossa on yli 28 tuhatta jäsentä. Nykyisin en enää käytä aikaani Facebookissa mihinkään muuhun kuin muutamien tämän kaltaisten ryhmien seuraamiseen jossa käydään oikeasti hyödyllistä keskustelua maailman asioista tai tarkemmin esimerkiksi juuri sijoittamisesta. Toivonkin nyt että myös te muut jotka ehkä huomaatte käyttävänne liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa liitytte mukaani ja koitatte samaa. Poista sovellus ja koita miltä tuntuu kun et pysty heti menemään ja lukemaan uusimpia juoruja puhelimestasi. Jos ahdistaa liikaa voi sovelluksen aina ladata takaisin, mutta väitän että jo viikossa huomaatte käyttäytymisenne muuttuneen. Eikä varmasti ainakaan huonompaan suuntaan.

 

 

 

Kommentit
  • Johanna Sauvula

    Minä olen poistanut FB-sovelluksen käytöstä jo aika kauan sitten, mutta selaan yhä selaimen kautta. Sovelluksen poisto kohdallani johtui tosin pelkästä tilan puutteesta puhelimessa.
    Olin taannoin seminaarissa, jossa aluksi pidettiin läsnäoloharjoitus. Seminaaria ennen kaikkia kehotettiin sulkemaan tai laittamaan puhelin äänettömälle, jottei kenenkään keskittyminen herpaannu turhan pilpahduksen tai kilahduksen vuoksi. Teknologia kehittyy hurjaa vauhtia, eivätkä ihmisaivot seuraa samassa tahdissa. Älylaitteiden ilmoitukset keskeyttävät keskittymisen tämän tästä. Mikäli ilmoituksia ei tule, olemme hyvin juurruttaneet itseemme tavan käydä vilkaisemassa tuota hohtavaa näyttöä tämän tästä, taas keskeyttäen toimintamme.
    Seminaarin alussa verrattiin myös viidakkoon astumista. Ärsyketulva hajuineen, äänineen ja luonnon monimuotoisuuden muodossa on viidakossakin valtava, mutta ero teknologian hälytyksiin tai nyky-yhteiskunnan hälinään ja kiireeseen on silti selkeä. Luonnon äänet ja ärsykkeet ovat ihmisaivoille yhä luonnollisempaa dataa seulottavaksi, kuin älypuhelinten kilahdukset, eikä viidakkovierailu rasita aivotyöskentelyä samalla tavalla.
    Täytyypä joku päivä kirjata ylös, montako kertaa päivän aikana vilkaisen luuria ja häiriköin omaa työskentelyä tai aivojen lepoa.

    29.4.2018
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close