Tampere
28 Mar, Thursday
9° C

Proakatemian esseepankki

Investoi työhyvinvointiin



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Työnhyvinvointi. Mitä se on ja miten se koetaan? Usein työhyvinvoinnista ainakin omiin korviini kantautunut keskustelu on aloitettu silloin, kun siinä huomataan jonkinlaisia ongelmia tai puutteita. Siinä kohtaa, kun joku tai jotkut, jopa koko työyhteisö ei voi kovin hyvin, heijastuu se yleiseen ilmapiiriin hyvinkin nopeasti. Kahvipöytäkeskustelut suuntautuvat siihen, miten joku nukkuu huonosti, johto ei kuuntele alaisiaan ja toisen työtaakka on kasvanut liian suureksi aiheuttaen stressiä. Mitä kaikkea työhyvinvointi oikeastaan edes kattaa ja miten sitä voidaan vaalia ja parantaa? Uskon, että jokainen kokee työhyvinvoinnin eri tavalla kuin muut ja käsitykset siitä, miten työyhteisön pitäisi toiminnallaan työhyvinvoinnin edistämistä tukea ovat toisistaan paljonkin poikkeavia.

Työhyvinvointia on tutkittu jo runsaat sata vuotta. Tutkimus lähti stressitutkimuksesta ja ajansaatossa painopisteet ovat muuttuneet. Tutkimuksen keskiössä on vahvasti ollut yksilö. On mitattu yksilön erilaisia fysiologisia reaktioita erilaisiin kuormitustekijöihin. Tästä saadun tutkimustulosten myötä voitiin työntekijää suojella terveyttä uhkaavilta vaaroilta, mistä voidaankin katsoa työsuojelun lähteneen liikkeelle.

Myöhemmässä vaiheessa, kun tutkimus laajeni kattamaan yksilöiden reaktioiden lisäksi myös ympäristön -työn ja olosuhteiden – aiheuttamien ärsykkeiden aikaan saamat stressivaikutukset, siirtyi tutkimuksen kohde yksilön sijasta ympäristön piirteisiin. Kun työ oli kuormittavaa, vaatimusten ylittäessä työntekijän edellytykset vastata vaatimuksiin, alettiin puhua tasapainomallista.

Mitä enemmän työssä on päätöksenteon mahdollisuuksia ja psykologista kuormitusta, sitä aktiivisempaa työ on, eikä se kuluta voimavaroja niin paljon kuin passiivinen työ. Tästä päästään siihen, että painopiste muuttui jälleen, jolloin tasapainomallista siirryttiin aktiivisempaan suuntaan: työn vaatimukset synnyttävät joko positiivista tai negatiivista painetta, mikä antaa työntekijälle joko oppimisen mahdollisuuksia ja vireyttä tai pahimmillaan passivoi ja sairastuttaa. Myöhemmin tähän malliin lisättiin vielä kolmas ulottuvuus, sosiaalinen tuki, mikä vaikutti ratkaisevasti työhyvinvointiin.

Kaiken aiemmin tehdyn tutkimuksen myötä voitiin todeta, ettei ärsyke-reaktio-mallit selittäneet työntekijöiden yksilöllisiä eroja. Työn ja työyhteisön piirteet voivat kyllä aiheuttaa joissakin henkilöissä stressireaktiota siinä missä joku toinen ei rasitu niistä lainkaan. Näin ollen havahduttiin siihen, että stressin synnyn tutkimuksessa otettiin huomioon yksilön piirteistä johtuva välitysmekanismi. Tämän lähestymistavan mukaan työhyvinvointi syntyy erilaisten ympäristö- ja yksilöllisten tekijöiden vuorovaikutuksesta. Keskeistä tässä tarkastelutavassa on se, miten yksilön osaaminen ja ominaisuudet sopivat työympäristön vaatimuksiin, uhkiin ja haasteisiin sekä mahdollisuuksiin. Välitysmekanismilla tarkoitetaan tässä tapauksessa mukautumista olosuhteisiin, eli sitä, mitä välineitä ja voimavaroja yksilöllä on kohdata menetyksiä, haasteita ja uhkia. Henkilökohtaisia stressiä vähentäviä voimavaroja ovat terveys ja energisyys, sekä hyvä ongelmanratkaisutaito ja vuorovaikutustaidot. Myös tunne elämän hallinnasta voi olla stressiltä suojaava tekijä.

Tärkeintä organisaation kannalta on, että työntekijä kokee voivansa hyvin työssä. Kun työntekijä kokee työympäristönsä terveelliseksi ja turvalliseksi, edesauttaa se kokemusta työhyvinvoinnista. Se ei kuitenkaan vielä riitä, vaan ympäristön pitää olla myös psyykkisesti ja sosiaalisesti terve ja hyväksi koettu. Jotta edellä mainitut asiat toteutuisivat, on työntekijöiden järjestelmällinen suojelu saanut Suomessa alkunsa jo teollistumisen alkuvaiheissa 1850-luvulla, minkä jälkeen valvontaa on tehostettu lainsäädännöllä. Kuitenkaan se ei ole työolosuhteiden parantamisen päällimmäinen motiivi, vaan työoloja kehitetään usein omaehtoisesti. Työolojen parantamisella voidaan pyrkiä vaikuttamaan työilmapiiriin, toiminnan laatuun ja tuottavuuden parantamiseen, sekä poissaoloista johtuvien kustannusten ja työkyvyttömyyseläkekustannusten pienentämiseksi.

Parhaimmillaan työhyvinvointiin panostaminen tyydyttää sekä yksilöä että organisaatiota. Suurimmat haasteet työhyvinvoinnissa ovat usein sidoksissa työyhteisön kulttuuriin, arvoihin ja ihmisten toimintamotiiveihin. Tärkeintä on, että henkilöstö ymmärtää, että hyvä ammattitaito ja työkyky luovat pohjan sekä fyysiselle että henkiselle hyvinvoinnille. Näin voidaan osaltaan parantaa elämänlaatua. Organisaation johdon tulisikin nähdä työhyvinvointiin satsaaminen ennemminkin investointina kuin kuluna. Työhyvinvoinnin keinoin tulisi pystyä vähentämään työtapaturmia, sairauspoissaoloja ja ennenaikaisia eläkkeelle siirtymisiä. Lisäksi työilmapiiri paranee ja työteho lisääntyy, nämä kaikki tulisi pystyä osoittamaan myös taloudellisina lukuina.

Työhyvinvoinnin tarkoitus ei kuitenkaan ole kattaa kokonaista käsitystä yksilön hyvinvoinnista, vaan yksilöllä tulee olla halu kehittää omaa hyvinvointia myös työn ulkopuolella. Ennen kaikkea tietoisuus omasta hyvinvoinnista on tärkeää. Kun ihminen kokee olevansa oman elämänsä ohjaksissa eikä toiste päin, usein myös kokemus hyvinvoinnista on hyvä. Tällöin ihminen nukkuu hyvin, pitää riittävästä ja monipuolisesta ravinnon saannista huolta sekä harrastaa liikuntaa. Kun nämä kolme osa-aluetta ovat tasapainossa, on muun muassa stressin hallinta ja työn kuormituksesta palautuminen helpompaa. Kun ihminen kokee itsensä hyvinvoivaksi, on hänellä enemmän voimavaroja suoriutua päivittäisistä askareista ja haasteista paremmin kuin he, jotka eivät tunne oloaan hyvinvoivaksi.

Kuvahaun tulos haulle työhyvinvointi

 

Lähteet:

Työhyvinvointi, Marja-Liisa Manka, Marjut Manka
https://verkkokirjahylly.almatalent.fi/teos/BAXBBXAUGGBJXAB#kohta:TY((d6)HYVINVOINTI((20)

Hekilöstövoimavarojen johtaminen, Juhani Kauhanen
https://verkkokirjahylly.almatalent.fi/teos/EABBIXGTFF#kohta:HENKIL((d6)ST((d6)VOIMAVAROJEN((20)JOHTAMINEN((20)

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close