Tämän esseen pohjana on Linus Jonkmanin Introvertit. Esseessä käydään läpi introvertin ja ekstrovertin eroja sekä sitä, miten ne näkyvät yleisesti tiimeissä sekä Proakatemialla. Lopuksi pohditaan miten Eventaa saisi kohti huippu tiimiä.

Introvertit ja ekstrovertit

Introvertit ja ekstrovertit ovat paljon puhuttu aihe. Aiheesta puhutaan viikoittain, ellei jopa päivittäin. Introverttien ja ekstroverttien erot puhuttavat mielenkiintoisella tavalla. Introvertit mielletään usein hieman negatiiviseksi sisäänpäin kääntyneeksi ja epäsosiaaliseksi. Ekstrovertit taas iloisiksi positiivisiksi, sekä sosiaalisesti lahjakkaiksi yksilöiksi. Se ei ehkä ole ihme, sillä länsimaissa ekstroversio liitetään menestyskäyttäytymiseen, johon kuuluu alituinen verkostoituminen, usko omiin kykyihin, avoimuus, sujuva supliikki ja kilpailuhenkisyys (Jonkman, 2015, 83). Jotta voitaisiin hieman avartaa näitä käsityksiä olisi hyvä ymmärtää, mitä introversio ja ekstroversio oikeasti tarkoittavat. Introversio on yksityisyyden tarvetta (2015, 17). Se on yhtä aito tarve, kuin nälkä tai uni. Introvertit säästelevät energiaansa tilaisuuksiin, joissa sitä tarvitaan. Liiallinen sosiaalisuus saa introvertin hermoverkoston kuumenemaan, jolloin tilanteesta nauttiminen on vaikeaa (2015, 81). Ekstroversio on sosiaalisuuden tarvetta. Voidaan myös ajatella, että introvertit ajattelevat mielessään hiljaa ja ekstrovertit tuovat ajatuksensa esille kovempaa. Ekstrovertit ja introvertit ajattelevat myös asioita eri nopeudella. Ekstrovertit reagoivat nopeasti puheellaan, kun taas introvertit jäävät pohtimaan pidemmäksi aikaa. Usein ekstrovertit saavat todella paljon energiaa sosiaalisesta kanssakäymisestä. Introverteillakin on runsaasti energiaa, sitä vaan ei käytetä sosiaalisiin tarkoituksiin (2015, 55). Ihmiset ovat kuitenkin kaikki erilaisia ja jokaisessa meissä on molempia puolia. On myös olemassa käsite ambivertti, joka on introvertin ja ekstrovertin sekoitus. Ambivertti saa siis energiaa niin hiljaisuudesta kuin sosiaalisuudestakin.

Introverteilla ja ekstroverteillä voi olla hankaluuksia ymmärtää toistensa ajatusmaailmaa. Olisi hyvä oppia kunnioittamaan sitä, mitä ihmiset päättävät itsestään näyttää. Introvertit saattavat näyttää itsestään vähemmän ja ekstrovertit enemmän. Toki sisällölläkin on merkitystä. Introvertit pitävät puhumisesta, mutta tahtovat keskustelulta syvää yhteyttä ja aitoa merkityksellisyyttä, ei pelkkää pintaa (2015, 113).

Ekstroverttien ihannointi

Aiempien vuosikymmenten yhteiskunnallinen normi suosi introversioita. Siitä esimerkkinä on se, että hiljaisemmat ’’nörtit’’ olivat luokkien menestyksekkäimpiä. Kiinnostus lukemiseen ja yksin opiskeluun toi tuloksia. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana ihanteeksi on noussut ekstrovertti käytös (2015, 49). Tämän voi huomata monissa erilaisissa yhteyksissä. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tulisi tuoda itseään esille, jotta saisi paljon huomiota. Enemmän huomiota saavat ne, jotka esittelevät itseään ja tuovat omia parhaita puoliaan esille. Ovat avoimia ja hyvin puheliaita. Toki sosiaalisessa mediassa puheliaisuus näkyy vain videoiden välityksellä, ja nekin voivat olla vain oman henkilökuvan vahvistamista. Aktiivisuus sosiaalisessa mediassa kuitenkin näkyy vahvasti ekstroverteillä. Introvertin voi olla helppo antaa itsestään ekstrovertin kuva sosiaalisen median kautta, sillä siellä ei tarvitse olla tekemisissä suoraan ihmisten kanssa. Sosiaalisella medialla on monia tarkoituksia, mutta yksi hyvin vahva on se, että verkostoidutaan ja ollaan näkyvillä sosiaalisia median kautta. Joillekin introverteille sekin voi kuitenkin olla liikaa.

Nyky-koulussa harjoitellaan retoriikkaa, esiintymistekniikkaa ja keskustelutaitoa. Täytyy osata argumentoida ja keskustella. Koulusta on tullut ekstrovertti, minkä seurauksena siellä ylistetään ulospäinsuuntautuneita, sosiaalisia, verkostoituvia oppilaita (2015, 201). Tämä näkyy vahvasti myös mielestäni Proakatemialla. Halutaan kannustaa verkostoitumiseen, esiintymiseen sekä erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Hiljaisemmat introvertit saattavat jäädä tässä tilanteessa vaikeaan paikkaan, sillä oma luontainen olemus ei väkisin taivu välttämättä niihin ihanteisiin. Ekstrovertit saavat energiaa puheesta, introvertit hiljaisuudesta (2015, 132). Varsinkin pajoissa on paljon keskustelua siitä, miten puheenvuoroja tulisi tai voisi tasoittaa. Joitakin saattaa häiritä hiljaisuus, jolloin viedään introverteilta energiaa tuova tilaisuus. Yleensä varsinkin pajoissa on puute hiljaisuudesta. Varsinkin jos keskustelu on hyvin intensiivistä, saattaa pitkään miettivälle olla hankalaa saada ajatuksiaan kokoon ja tuoda niitä esille.

Tiimissä on kuitenkin mahdollisuus löytää oma paikkansa, oli introvertti tai ekstrovertti. Tiimissä tarvitaan paljon erilaisia persoonia, ja vain sitä kautta syntyy uusia innovaatioita ja keksintöjä. Aidot innovaatiot ja luovat ideat syntyvät, kun erimieltä olevat voimakkaat luonteet ryhtyvät köydenvetoon (2015, 186).

Kuka on vastuussa toimivasta dialogista?

Joissakin tilanteissa ekstroverttien ja introverttien erot nousevat vahvasti esille. Uskoisin, että Proakatemialla tämä ilmenee vahvimmin tiimien alkutaipaleella. Kun aletaan opettelemaan dialogia ja sitä, miten toimia tiimissä. Silloin saattaa käydä niin, että projekteissa tai pajoissa voittoa ei vie se, joka osaa perustella mielipiteensä parhaiten, vaan sinnikkäin jankuttaja, yleensä siis ekstrovertti. Ekstrovertti vie halutessaan puheenvuoron muilta ja odottaa muidenkin tekevän samoin. Keskeyttäminen puolin ja toisin onkin ekstroverttien keskustelujen luonnollinen rytmi (2015, 105). Tiimin toimintaa saattaa alkaa haitata se, että osa tiimiläisistä on hiljaisempia ja osa äänekkäämpiä. Tällöin tulisi miettiä sitä, miten tilannetta saataisiin tasoitettua. On kaikkien tiimiläisten vastuulla, että dialogi ja projektit toimivat ja suurta eroa introverttien ja ekstroverttien välille ei syntyisi. Toki kaikilla on oma roolinsa tiimissä ja sitä kautta myös olettamukset puheenvuoroista ja niiden määristä muotoutuu matkan varrella. Matkaan voi kuitenkin vaikuttaa ja yksi menestyvän tiimin merkeistä on toimiva dialogi. Jokainen ääni pitäisi tulla kuulluksi ja tiimin kulttuurin tulisi antaa tilaa pidempään miettiville, jotta se rikastuttaisi dialogia.

Ammatinvalinta

Introversio ja ekstroversio ovat osa identiteettiä. Siksi ammattirooli kannattaa valita vain todellisen minän mukaisesti (2015, 207). Media on täynnä ajatuksia ja mainostusta siitä, miten jokaisesta voi tulla mitä ikinä haluaakaan. Jokaisella on mahdollisuus valita minkä asioiden parissa viettää aikaa. Tämä on täysin totta. Jokaisella on mahdollisuus tehdä ihan mitä vaan. Tässä kuitenkin piilee mielestäni pieni ansa. Jos introvertti haluaa täysillä työpaikkaan, jossa on paljon sosiaalisuutta, esiintymisiä ja tapaamisia, voi loppuun palaminen olla lähellä. Samoin ekstrovertti voi kyllästyä työhön, jossa joutuu miettimään paljon ilman sosiaalisuutta. Olisi hyvä tutustua itseensä ensin ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja sen jälkeen aloittaa oman unelmaduunin metsästäminen.

HR kausi introverttina

Nykykäsityksen täydellisen johtajan ominaisuuksista ei tunnu mahtuvan syrjäänvetäytyvyys. Jos ei kuulu ja näy, ei ole olemassa (2015, 210). 1.3.2019 alkaa minun ensimmäinen johtotehtävä tiimissiä. Hain HR:n paikkaa ja minut valittiin toisen tiimiläisen kanssa pestiin. Toinen meistä on introvertti ja toinen ekstrovertti. En koe, että meillä HR parini kanssa olisi mitään hankaluuksia toimia yhdessä. Päinvastoin näen sen vahvuutena, että olemme niin erilaisia. Tuomme molemmat tiimiin erilaista osaamista ja luonnetta. Toki on hyvä miettiä juurikin sitä, miten saamme yhtenäistettyä toimintaamme niin, että saisimme molemmista parhaimmat puolet esiin. Olen itse introvertti ja mietin, miten se näkyy johtajana. Uskon, että tuon tiimiin rauhallisuutta ja esimerkkiä siitä, että introvertitkin voivat toimia johtajana, vaikka tarvitsevatkin hieman enemmän omaa rauhaa. Haluaisin, että tiimimme löytäisi vielä viimeisenä vuotena yhdessä vahvan tavan työskennellä ja käyttää erilaisten tiimiläisten vahvuuksia hyväksi, niin että jokainen pääsisi loistamaan. Olen pohtinut paljon sitä, miten kasvaisimme kohti huippu tiimiä ja yksi vahvasti mieleeni tuleva asia on se, että tuntisimme toisemme ja osaamisemme paremmin. Tällöin voisi syntyä yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja sitä kautta kasvua kohti huippu tiimiä. Pieni askel eteenpäin olisi tunnistaa introverttien ja ekstroverttien tavat toimia.