Intohimolla kohti unelmia

27.10.18 Esseen kirjoittaja: Henri Roivas
Kirjapisteet: 1
Kirja: https://www.ts.fi/teemat/matkailu/1074188622/Romania+herattelee+matkailuelinkeinoaan
Kirjan kirjoittaja: Turun Sanomat
Kategoriat: Globaali yrittäjyys

Mikä ihmeen Passiongers? Passion ja mikä? Onko tää joku läppä? Mikä juttu? Näitä kysymyksiä on lähiaikoina sadellut monesta suunnasta. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, miten voisin toteuttaa itseäni ja tuoda ne oman persoonallisuuteni parhaimmat puolet julki, sekä nauttia niistä täysin rinnoin. Usein mietin myös, miten voisin tartuttaa omaa positiivisuuttani muihin syysiltojen hämärtyessä ja kylmän tuulen muuttuessa sormenpäitä raastinraudalla raapivaksi piinaksi. Olen siis miettinyt, miten voisin elää elämää, niin, että jokainen aamu herätessäni tietäisin tekeväni jotain merkityksellistä, sekä jotain millä tienaisin elantoni, niin etten joutuisi ajattelemaan sitä vain työnä tai jokapäiväisenä pakollisena suorituksena. Olen turhan pitkään haaveillut elämästä, jota jokainen meistä haluaisi. Päätin siis toimia vaistojeni mukaan ja tarttua tilaisuuteen.

Tämä päätös laukaisi monivaiheisen tapahtumien ketjun käyntiin. Oli alettava miettiä mitä haluaisin tehdä ja miten sen haluaisin tehdä. Aloitin puhumalla unelmistani ystävilleni sekä tutuilleni. Harmikseni en osannut kiteyttää keskustelujen sisältöä niin, että olisin saanut ketään innostumaan jakamistani ajatuksista, niin kuin minun kohdallani kävi. Noihin aikoihin aloin miettimään, onko ajatuksissani edes mitään perää, sillä tuntui ettei kukaan innostunut niistä niin kuin itse innostuin. En kuitenkaan lopettanut ajatusteni jakamista muille, sillä olin varma, että löytäisin ihmisiä, jotka olisivat samalla aaltopituudella kanssani. Näinhän kävi kuin kävikin, kun tajusin että turha sitä olisi asiasta jauhaa ihmisten kanssa, jotka jo tuntevat minut. Olisivathan he jo lähteneet tekemään jotakin asian eteen, mikäli olisivat siitä olleet kiinnostuneita. Tuohon aikaan kuten edelleenkin opiskelen Tampereen ammattikorkeakoulussa yrittäjyyden ja tiimijohtamisen linjalla yhdessä muiden yrittäjyydestä kiinnostuneiden kanssa. Siispä päätin hyödyntää tätä voimavaraa ja kysyä avoimesti, löytyisikö yhteisöstä samoilla intresseillä ihmisiä, jotka olisivat kiinnostuneita lyömään viisaat päät yhteen ja nauttimaan elämän tarjoamista mahdollisuuksista.

Yhteisön hyödyntäminen toden totta kannatti, sillä löysin lisäkseni viisi toinen toistaan erilaisempaa ja mielenkiintoista kumppania, joilla oli samanlaisia intressejä elämästä. Tätä ryhmää kutsutaan nykyään nimellä Passiongers. Tarkoituksena on tuottaa tutusta ja turvallisesta ulkomaan matkustamisesta poikkeavaa, viihdearvoltaan kattavaa videosisältöä ja myydä sitä eri kanaville niin, että kuka tahansa voi kokea valaistuneensa tajutessaan maailman tarjoavat mahdollisuudet. Passiongersin ensimmäinen kuvausmatka sijoittui lentojen hintavertailujen jälkeen kohteeseen Romania. Romaniaan päädyimme suureksi osaksi hinnan takia, mutta myös kokemuksen, kukaan meistä ei ollut käynyt aiemmin Romaniassa. Meitä olikin kuitenkin 6 henkilöä yhteensä! Päädyttiin siinä sitten porukalla päätökseen, että kahdeksan päivää olisi mitä parahin reissun pituudeksi, niin hinnan, kuin myös sisällön vuoksi. Se että päästiin tekemään hommia ulkomaille tavalla, jota jokainen meistä halusi, saatiin myös uskomattomat kahdeksan päivää historiaa pakettiin.

Reissun starttihan tapahtui osan porukasta kesken junamatkasta Tampereelta Helsinkiin, kun taas Annikki ja Tane suuntasivat tiensä lentokentälle Intensiivipäiviltä. Tinalle lentokoneessa matkustaminen ei ollut millään tavoin mielekästä, sillä hän oli aikaisemmin kärsinyt tärykalvolle kohdistuneesta vammasta. Kaunista oli katsoa, kun kaikki kuitenkin nauttivat täysin siemauksin reissusta koitunutta jännitystä, niin että lennon ja päiväunien jälkeen oltiin fresh to rock our day. Näin teimmekin, ja lähettiin seikkailemaan Bukarestin tarjoamilla kauniilla kujilla, joita koristivat pullapitkoilta tuoksuvat patisseriet, vaateliikkeet sekä apteekit. Kaiken tämän sekametelisopan keskeltä löytyi totta kai myös tunnetut MC Donalds, KFC ja Dominos pizzeria, mistä viimeisimpään olin aikoinani törmännyt ja tykästynyt Australian matkoillani loistavan konseptinsa ansiosta. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, ettei missään kohti eksytty niin sanotulle vilkkaimmalle alueelle. Näin jälkikäteen ajatellen oli kuitenkin siistiä, että nähtiin myös se ei niin tunnettu puoli Bukarestin kaupungista.

Oltiin seuraavana päivänä saapumisesta, valmiita porukalla lähtemään kohti upeita vuoria ja pohjoisempaa Romaniaa aluetta, mikä tunnettiin nimellä Transilvania, johon muun muassa liitettiin vahvasti monet vampyyrimyytit. Ensimmäisenä suuntasimme Bucegi vuorestaan tunnettuun kaupunkiin, Sinaiaan. Junamatka kesti alueelle vain muutaman tunnin. Kävimme varmasti toisiksi siisteimmän vuoren päällä, jolla olen seikkaillut. Eka oli Australiassa tuossa muutama vuosi takaperin yksillä reggae festivaaleilla, kun festivaali alue oli rakennettu vuorten väliin ja loppujen lopuksi päädyttiin koko festarikansan kanssa (noin.2000), ihmistä kapuamaan aamuyöstä vuoren huipulle kuuntelemaan jättimäisen lyömäsoittimen saundeja, niin että koko festarikansa kirjaimellisesti nukahti yhdessä vuoren huipulle pariksi tunniksi, näkymä oli tasan 360 astetta ja meininki oli mitä päräyttävin! Bucegi vuorten tarjoamat näkymät olivat samalla tavalla pysäyttävät niukasta hapesta ja kylmästä ja vahvasta kasvoja päin puskevasta tuulesta huolimatta. Asiaa ei helpottanut, että olin unohtanut tuulitakkini Helsinki-Vantaan turvatarkastuksen linjalle rinkkaani purkaessa. Tälläkin hetkellä, vaikka reissusta on kulunut lähes viikko, olen edelleen hivenen flunssainen. Flunssa pääsi iskemäänkin reissun aikana kuumeen ja huonon olon muodossa useammalle meistä, Tane epäonnekseen joutui myös ruokamyrkytyksen uhriksi matkalla. Pääasia oli kuitenkin se, ettei kukaan sairastunut niin ettei reissua oltaisi voitu jatkaa.

Vuorilta suuntasimme Baia Mareen, jonne matka junalla kestikin ”hivenen” kauemmin, reilut 12 tuntia! Baia Mare tarjosi taas omanlaista näkemystä Romaniasta. Paikallisten sanoin: ” aitoa romanialaista kulttuuria”, mikä olisi kyllä mielestäni kirjan kirjoittamisen arvoista. Kaikki asiat vain toimivat jotenkin puolivillaisesti. Käytiin myös porukalla syömässä paikallista romanialaista ruokaa, mikä vei kielen mennessään. Eeppistä oli, kun päätettiin lähteä suorinta tietä kohti Itä Romaniassa sijaitsevaa merenranta kaupunkia Constantaa. Valittiin juna menopeliksi ja pian saatiinkin huomata taistelevamme itsemme 8 hengen suljettuun hyttiin, jossa lisäksemme oli paikallinen vanhempi maalaiskylän pariskunta. Kovasti yritettiin niitä saada maistamaan meidän itse väsäämää suomalaista shottijuomaa ”fisua”, mikä nyt ei jostain syystä pariskunnalle maistunut. Matkallahan ei paljoa nukuttu, vaikka se kestikin 15 tuntia, sillä tuolit olivat mitä epämukavimmat ja kopissa oli ahdasta sekä huono ilma.

Saavuttaessa kohteeseen oltiin rättiväsyneitä ja otettiin unta palloon hetki. Constanta tarjosi taas hyvin mielenkiintoisen perspektiivin Romanian turismiin. Niin sanotun High ja low seasonin erot olivat silmin havaittavissa. Kuten käydessämme huvipuistossa, joka oli puoliksi autio ja puoliksi taas elossa. Turistikauteen verrattavat erot olivat todella näkyvät ja mikäli olet kiinnostunut tietämään mistä tämä johtuu, linkkasin Turun Sanomien kirjoittaman artikkelin aiheesta tekstini tueksi. Artikkelin löydät tämän esseen lopusta. Tutustuimme Petterin kanssa myös paikalliseen kahvilabaarin pitäjään, jonka kanssa käyty keskustelu opetti paljon Romaniasta. Aiemmin Baia Maressa tutustuttiin Tanen kanssa myös kahteen paikalliseen romanialaiseen, jotka kertoivat paljon hyödyllistä Romaniasta. Loppureissusta lähdettiin käymään merenrannalla ja etsittiin surffilautoja vuokraavia liikkeitä, jotta Petteri ja minä oltaisiin päästy surffaamaan. Näitä liikeitä nyt ei kuitenkaan löytynyt, vaikka kuinka metsästettiin. Käytiin kuitenkin nauttimassa Constantan aalloista uimisen merkeissä Annikan ja Tinan kanssa. Harmi oli, että Jimillä alkoi kuume nousta Constantan seikkailun loppupuolella ja sen takia hän ei ollut ihan täysissä elinvoimissaan samoin, kun Tane, joka onnistui saamaan ruokamyrkytyksen yhdessä mielenkiintoisimmista ravintoloista, joissa olen koskaan syönyt. Lähestulkoon mitään mitä oli menuun kirjoitettu, ei ollut saatavilla, kun kysyin tarjoilijalta. Sain myöskin tilaamani aterian, joka menun tarjoaman kuvan mukaan oli jotakin keiton ja muhennoksen väliltä, Lautaselleni kuitenkin ilmestyi 5 epämääräiseltä näyttävää friteerattua möttiä ja salaatinlehti sekä tomaatinsiivu. Sain kiittää onneani, etten itse sairastunut ruokamyrkytykseen tai kukaan muukaan Passiongersin jäsenistä.

Takaisintulomatka oli itselleni se reissun henkisesti ainut vaativa vaihe, sillä vuoristosta saamani kylmä oli alkanut ottaa kehostani vallan, aiheuttaen vilustumisen oireita; kuumeilua, päänsärkyä ja huonovointisuutta. Suomeen sitä kuitenkin päädyttiin ja suosittelen lentämään Turkish Airlinellä, sillä tarjosivat lentojen hintaan molempiin suuntaan mukaan ruumamatkalaukut 30 kiloa ja ateriat molemmilla lennoilla veloituksetta ja pyyteetön juomatarjoilu. Elokuvavalikoimassakaan, jota edessään istuvan henkilön selkänojasta pystyi katsomaan, ei ollut valittamista. Yleisesti katsoen kuvausmatka Romaniaan sujui todella hyvin.

Passiongers haluaa tarjota teille kaikille mahdollisuuden tehdä elämästänne juuri sitä mitä sen kuuluisi olla, eli elämisen arvoista! Rasta.

 

Linkki Passiongers YouTube kanavalle. Käy tilaamassa!

https://www.youtube.com/channel/UCayxE13wWhajOIBTyFT9HoA?sub_confirmation=1

Linkki Turun Sanomien artikkeliin:

https://www.ts.fi/teemat/matkailu/1074188622/Romania+herattelee+matkailuelinkeinoaan

Linkki blogiin:

https://www.facebook.com/henri.roivas.9/posts/2136039143327295

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!