Ihmiset ja oppiminen johtamisen keskiössä

Johtajuus on kirja, jonka meinasin tuomita liian aikaisin sen kansikuvan ja nimen perusteella. Ajattelin, että kyseessä on perusopus johtajuudesta ja otanta suomalaista yrityshistoriaa. Koneen ja Nokian entinen johtaja, mies puku päällä kertomassa johtamistaan yrityksistä ja niiden vaiheista. Ei mitään uutta ja yllättävää.

VÄÄRIN. Kirjan sivujen kautta välittyi kuva sympaattisesta ja ihmisläheisestä muutosjohtajasta, joka varmasti on saanut nauttia alaistensa luottamuksesta. Tai kuten Alahuhta itse heitä arvostaen kutsuu, etulinjassa työskentelevät. Kirjassaan Alahuhta kertoo omista kokemuksistaan johtajana sekä avaa omaa johtamisfilosofiaansa esimerkein.

Oli ilo lukea, kuinka niinkin isoissa yrityskoneistoissa kuin Kone ja Nokia on ollut johtaja, joka hallitsee sekä strategian että ihmisten johtamisen. Alahuhta onkin palkittu useasti Suomen arvostetuimpana yritysjohtajana. Oli tervetullutta vaihtelua lukea johtajuudesta suoraan johtajan näkökulmasta, ei yleistetysti tai tyypilliseen jenkkiproosamaiseen sävyyn väritettynä esimerkkeinä isoista ja kaukaisemmista amerikkalaisista yrityksistä.

Suosittelen vahvasti kirjan lukemista kaikille. Olit sitten johtaja tai et, kirja herättelee ajatuksia niin johdosta kuin yrityskulttuurista, oppimisesta sekä yrityksen kyvystä muutokseen alati muuttuvilla markkinoilla. Alahuhta toteaakin, että jokainen voi osoittaa johtajuutta riippumatta siitä, mikä on hänen roolinsa työyhteisössä.

”Johtajuudessa on paljolti kyse tavasta toimia muiden ihmisten kanssa.”

Johtamisesta

”Vastuun antaminen on yksi parhaista tavoista kehittää ihmistä.” Ennen toimitusjohtajaksi siirtymistään Alahuhta itse sai Nokian vuosinaan mahdollisuuden tehdä väitöskirja sveitsiläisessä johtamiskoulussa IMD:ssä samalla kun johti Nokian Erillisviestiverkot-liiketoimintayksikköä. Tuo vuosi opetti paljon muun muassa ihmistenjohtamisesta ja kuuntelemisesta, minkä lisäksi rajallisen ajan vuoksi hänen oli opeteltava delegoimaan tehtäviä, koska oli pakko. Hän kuvaa tuota vuotta yhdeksi tärkeimmäksi kokemukseksi oman kehittymisensä kannalta.

Hän myös oppi esimiestyön merkityksen. Hän arvostaa kovasti, kuinka hänen silloinen esimiehensä antoi hänelle vastuuta varhaisessa vaiheessa uraansa Nokialla. Siten hän myös itse halusi osoittaa arvotuksensa antamalla itse vastuuta henkilökunnalleen. Minuun teki muun muassa vaikutuksen, kuinka yhdessä vaiheessa avainhenkilöitä ja heidän vastuualueitaan muuttamalla Alahuhta halusi mahdollistaa heille uuden oppimisen. Samalla hän koki voivansa itse oppia heistä enemmän.

Ihmiset ovatkin vahvasti keskiössä Alahuhdan johtajuudessa ja on ihailtavaa, kuinka suuren painoarvon hän henkilökunnalle ja esimiestyölle antaa. On tärkeä antaa uusia mahdollisuuksia jo olemassa olevalle henkilökunnalle, mutta myös palkata uusia silmiä yritykseen ja sen johtoon. Näin ei puurouduta tekemään asioita jatkuvasti samalla tavalla, vaan saadaan kriittistä näkökulmaa ja uusia ajatuksia keskusteluun. On myös tärkeää kouluttaa johtoa ja esimiehiä, jotta he osaavat viestiä oikein henkilökunnalle esimerkiksi murrostilanteissa. Minuun tekikin vaikutuksen, kuinka Alahuhta puhuu johtajistaan ja työkavereistaan ja näiden taidoista ja teoista. Hän kiittää muita menestymisestään ja mainitsee useammankin henkilön nimeltä uransa taitekohdissa.

Koen olevani itse myös onnekas, kun olen saanut vastuuta ja palautetta esimiehiltäni palvelualan työssäni. Minun vahvuuteni on tunnistettu ja vaikka työnkuva on pääosin sama kuin kollegoilla, olen saanut tehdä sitä omalla twistilläni ja muun muassa saanut käyttää luovuuttani asiakkaiden huomioimisessa sekä kehittää työympäristöämme teknisiä taitojani hyödyntäen. Viimeisimpänä luottamuksenosoituksena esimieheni on kannustanut minua opintojen suorittamisessa työn ohella ja  huomannut, kuinka opintojen kautta olen saanut uutta virtaa ja asennetta myös työntekooni.

Koen myös, että vähäisemmät työtuntini ikäänkuin toimivat työnkiertona kollegoilleni, joista vastavuoroisesti osa tekee sen seurauksena enemmän tunteja. Nyt he vastavuoroisesti saavat enemmän osakseen vastuunottoa asioista, jotka ennen ehkä hieman huomaamatta tapahtuivat minun toimestani, koska olen luonteeltani ennakoiva enkä liiemmin huutele tekemisistäni. Myös henkilökuntaa on vaihtunut, joten vastuualueita on jäänyt hieman avoimeksi. On ollut ilo huomata, kuinka näinkin pienillä asioilla on ollut merkitystä eikä uutta vastuuta koeta rasituksena. Ihmiset ovat ylpeitä työstään ja se myös välittyy työilmapiirissä aivan uudella tavalla, mikä totta kai välittyy taas eteenpäin asiakkaille ja näkyy asiakastyytyväisyydessä!

Kasvusta ja oppimisesta

”Työstään kiinnostunut ihminen oppii ja kasvaa eniten”, toteaa Alahuhta pian kertomuksensa aluksi. Hän kokee itsensä onnekkaaksi, kun on saanut tehdä itseään kiinnostavia töitä. Vaikka 30 vuotta johtajuutta tulikin täyteen vuonna 2014, koki hän kuitenkin olevan aika jatkaa matkaa. Ei siksi, ettei hän olisi enää kiinnostunut työstään, vaan siksi, että hän kokee ihmisen kasvavan eniten tekemällä uusia asioita. Hän myös haluaa jakaa oppimaansa muille ja samalla taas itse oppia uusia asioita.

Palatakseni Alahuhdan uran alun vuoteen Sveitsissä, kuvailee hän väitöskirjaa tehdessään merkityksellistä olleen uuden tiedon luominen prosessin aikana. Se oli sekä vaativaa, että kasvattavaa. Hän oppi lukemisen ja alan kirjallisuuteen tutustumisen arvon ja merkityksen ja päätti pitää tätä tapaa yllä siitä lähtien. Sen lisäksi, että lukeminen on rentouttavaa, se avaa uusia näkökulmia ja laajentaa maailmankuvaa.

Globaalin yrityksen johtamisen yhdeksi viidestä olennaisesta kulmakivestä hän nimeää ensimmäisenä jatkuvan oppimisen. Ihminen joka ei opi, jumahtaa paikalleen ja sama pätee yrityksiin. Tällainen henkilö tai yritys ei pian tuota arvoa kenellekään. Johtajan tuleekin huolehtia, että yritys oppii jatkuvasti edistyksellisemmiltä asiakkailta, markkinoilta ja yhteistyökumppaneilta.

Myönnän avoimesti, että opintojen myötä minusta on tullut Proakatemia-fanaatikko juurikin siitä syystä, että täällä tentteihin lukemisen sijaan opitaan käytännössä ja omaan tarpeeseen. Ja saan lukea kirjoja! Opin täällä itseäni, en opettajia varten. Kiinnostus pysyy yllä automaattisesti, kun saan tehdä asioita, jotka koen merkityksellisiksi ja sellaisiksi, että ne vievät minua tai tiimiämme ammatillisesti eteenpäin. Joka viikko vastaani tulee aiheita, joista haluaisin heti ehtiä ottamaan lisää selvää. Koen tämän halun ja kyvyn oppia uutta suurena valttina tulevaisuuden työelämässä, joka muutosten myötä edellyttää kykyä katsoa asioita uusista näkökulmista ja luopumista vanhoista rakenteista.

Loppujen lopuksi Alahuhta antaa kuvan siitä, että johtaminen on hyvin yksinkertaista. Kasvamalla ja itseäsi kehittämällä kehityt myös työssäsi esimiehenä. Johtamisen ydinasioiden hän rinnastaa olevan samoja kuin esimerkiksi lasten kasvatuksessa, ja sopivalta vertaiskuvalta se kuulostaakin ja toimii myös Proakatemian tiimien konstekstissa: ”kuuntele, ymmärrä, kannusta, anna vastuuta, anna palautetta, anna aikaa.”