Ihminen on siellä sairauden alla piilossa

05.11.17 Esseen kirjoittaja: Removed User
Kirjapisteet: 2
Kirja: Syömishäiriöseminaari Tampereella 19.-20.9.2017.
Kirjan kirjoittaja: Living Skills luentomateriaalit eri luennoitsijoilta.
Kategoriat: Erikoistuminen toimialalle

Osallistuin Tampereen kesäyliopiston järjestämään Syömishäiriöseminaariin 19.9-20.9.2017 fysioterapeuttiopiskelijan osaamisella moniammatilliseen, kokeneeseen yleisöön. Yleisössä oli ympäri Suomen syömishäiriöisten hoidossa toimivia ammattilaisia. Kiinnostavampia olivat ehkä Seinäjoen ja Helsingin syömishäiriökeskuksen edustajat, joiden puheenvuoroja koulutuksen aikana kuultiin useampaan otteeseen. Tampereen kaupunki avaa syömishäiriökeskuksen ensi vuonna, ja sitä varten järjestäjät laittoivat osallistujien mietteitä korvan taakse. Hatanpään alueelle tulevaan syömishäiriöisten yksikköön on suunniteltu poliklinikkaa ja päiväosastoa. Koulutuksessa puhuttiin paljon perhekeskeisestä terapiasta, jota tullaan hyödyntämään suuresti uudessa keskuksessa.

Syömishäiriöiden keskimääräinen kesto on seitsemän vuotta. Usein kuitenkin sairauden kehittyminen pitkälle voidaan estää nopealla, pienelläkin interventiolla. Tulevaisuudessa diagnoosin kriteerejä ollaankin lieventämässä, jotta apua olisi mahdollista saada aikaisemmin. Koen merkittäväksi levittää tietämystä syömishäiriöistä (yhtä lailla kuin muista sairauksista tai vaivoista), jotta niihin voitaisiin puuttua aiemmin (primaari- ja sekundaaripreventio) esimerkiksi kouluterveydenhuollossa. Kokemusasiantuntijan mukaan useasti on käynyt siten, että ensikohtaaminen terveydenhuollossa on ollut sairastuneelle huono kokemus, joka on johtanut hoidon saamisen ja vastaanottamisen lykkääntymiseen. Sairastuneiden tyypillinen kokemus on vaikeus saada oikeanlaista hoitoa oikea-aikaisesti, ja siitäkin syystä sairaus on saattanut edetä pitkälle ennen avun saamista. Huomionarvoinen neuvo työntekijälle on ottaa tosissaan lähipiirin huomiot tai epäilys syömishäiriöstä.

 

PERHEPOHJAINEN HOITO SYÖMISHÄIRIÖN HOIDOSSA

Sairaus vaikuttaa perhedynamiikkaan. Riskinä on, että perheen jäsenet uupuvat tai sairastuvat itse masennukseen. Sanotaankin, että kun perheenjäsen sairastuu niin koko perhe sairastaa. Ajatus syömishäiriöstä saatetaan kieltää pitkäänkin, sillä syömishäiriömyyttien pelätään pilaavan perheen maineen. Onko kyseessä huono perhe, kun perheenjäsen sairastuu? Läheiset saattavat tuntea pitkään huonoa omatuntoa, etteivät huomanneet aiemmin, eikä perinteiset kasvatuskeinot enää riitä. Sairastuneen käytös aiheuttaa negatiivisia tunteita muille perheenjäsenille, tekee perheeseen rintamalinjoja ja aiheuttaa taloudellista vahinkoa. (Nyberg, 2017)

 

Perhepohjainen hoito (Family-based Treatment, FBT) on uusimman Käypä Hoito suosituksen mukaan 12-18-vuotiaille laihuushäiriötä sairastaville nuorille tehokkaampaa kuin yksilöterapia. (Käypä Hoito: Syömishäiriöt, 2014)  Edellytys perhepohjaiselle hoidolle on, että perhe soveltuu perhepohjaiseen hoitoon. Soveltuvuuden merkittävin tekijä on ilmeisesti motivaatio. Perhepohjaisessa hoidossa perhe nähdään hoidon yhteistyökumppanina, jossa vanhemmat pyritään voimaannuttamaan voidakseen hoitaa lastaan. Hoidon alkuvaiheessa vanhemmat opetetaan kohtelemaan nuorta, siten että syömishäiriötä vastustetaan reaktiomalleilla. Alussa vanhempi ottaa vastuun nuoren syömisestä kokonaan. Syömishäiriöistä nuorta aletaan vastuuttamaan pikkuhiljaa siinä vaiheessa, kun hänen painonsa on noussut eikä hän vastusta hoitoa. Perhettä konsultoidaan, rohkaistaan tekemään päätöksiä ja vanhempien reaktiomalleja tarkastellaan ja muokataan.

 

ALTISTAVIA JA SUOJAAVIA TEKIJÖITÄ

Jotta sairaus voi kehittyä pitkäaikaiseksi tarvitaan altistavia tekijöitä, laukaiseva tekijä ja ylläpitävä tekijä. Laukaisevia tekijöitä ovat tyypillisesti nuoruusiän kehitys (vartalonmuutokset, mielenmyllerrykset), elämänkriisit tai traumaattinen tapahtuma tai lihavuudesta kiusaaminen. Toisaalta ylläpitäviä tekijöitä ovat nälkiintymisen vaikutukset, perheen häiriintynyt toiminta (muuttunut vuorovaikutus syömishäiriön takia), käsittelemätön trauma ja persoonallisuus, tyypilliset ajatuskulut. (Ruuska, 2017)

Suojaavia tekijöitä ovat:

  • Yksilölliset:
    • Hyvä itsetunto
    • Positiivinen kehonkuva
    • Mediakriittisyys
    • Emotionaalinen hyvinvointi
    • Hyvät sosiaaliset taidot
    • Joustavuus, sopeutumiskyky, ongelmanratkaisutaidot
    • Kehityksen eteneminen ilman traumaattisia kokemuksia
  • Perhe:
    • Säännölliset ruokailuajat
    • Ei korosteta painoa/ulkonäköä
  • Sosiokulttuuriset:
    • Harrastus, jossa ei korosteta ulkonäköä tai painoa
    • Positiivinen asenne painoon ja kehoon kaveriympäristössä

Altistavia tekijöitä ovat:

  • Persoonallisuus:
    • perfektionismi
    • pakonomaisuus
    • itsekriittisyys
    • Kehitykselliset psykologiset tekijät:
    • nuoruusiän kehitys (muutosvaihe, muutokset omassa kehossa)
    • itsetuntoon vaikuttavat tekijät
    • traumat
  • Yhteiskunnalliset tekijät
    • laihuuden ihannointi
  • Ympäristötekijät
    • traumaattiset kokemukset
    • itsetuntoon vaikuttavat tekijät

Mukailtu Jaana Ruuskan luentomateriaaleista (Ruuska, 2017).

PSYKOEDUKAATIO JA TÄSMÄSYÖMINEN

Syömishäiriöitä sairastavat henkilöt elävät uskomusten keskellä. Hoidossa on tärkeää korvata uskomuksia faktoilla, ja herättää sairastunut oman tilanteensa vakavuuteen. Psykoedukaatiolla lisätään vuorovaikutuksessa sairastuneen ja hänen läheistensä tietoa ja ymmärrystä sairaudesta, sen oireista ja hoidosta. Psykoedukaatiota voi tarjota joustavasti kuka tahansa hoitotiimin jäsen riippumatta onko hän ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti, psykiatri, psykoterapeutti tai vaikkapa oma kouluterveydenhoitaja. Sairastuneelle tarkan tiedon saaminen sairaudesta voi olla merkittävä kokemus ja/tai käännekohta toipumisessa. Psykoedukaatiolla herätellään sairastunut tai hänen läheisensä tilanteen vakavuuteen, ja täten motivoidaan hoitoon.

Syömishäiriöiselle ruoka on lääke. On tärkeää korjata vajaaravitsemus mahdollisimman pian. Vakavimmissa tapauksissa toipuminen voi vaatia sairaalahoitoa hoidon alkuun. Syömishäiriöpotilaan energia- ja ravinnon tarve on suuri, jotta keho pääsee korjaamaan puutostiloja ja purkamaan säästöliekkiä. Yleensä sairastuneella on vääristynyt mielikuva sopivasta ruokamäärästä. Syömishäiriöisen hoidossa ruokaa syödään ruokakolmion ja lautasmallin mukaisesti. Ravitsemuksen hoidossa käytetään termiä täsmäsyöminen. Täsmäsyöminen etenee asteittain, kunnes jokainen osa-alue toteutuu ravitsemuksessa.

Täsmäsyöminen:

 

  1. Säännöllisesti.
  2. Riittävästi.
  3. Monipuolisesti
  4. Sallivasti

Osteopenia- ja osteoporoosiriskin vuoksi maitotuotteita suositellaan jokaiselle aterialle. Vegaaniruokavaliota ei suositella toipuvalle syömishäiriöiselle. Itsehoito-oppaaksi suositellaan Nuoren urheilijan ravitsemus -kirjaa vanhemmille. Seminaarin aikana jouduin käsittelemään omaa suhdettani ruokaan, painooni ja kehonkuvaani. Ravitsemusterapeutin luennon jälkeen söin kahvin kanssa tarjotun pullan, vaikka yleensä välttelen pullaa mieltymysteni ja ruokaan liittyvien rajoittavien sääntöjeni vuoksi. Sattumia saa, ja pitää olla arjessa, painotti ravitsemusterapeutti.

Luentonsa aikana ravitsemusterapeutti puhui myös tunnesyömisestä, joka on normaalia ihmisen käyttäytymistä, eikä sitä tarvitse sekoittaa ahmintaan. Yleisössä suurin osa tunnisti tunnesyömisen itsessään. Tunnesyömistä esiintyy myös itselläni arjessa, minulle se on tavallinen reaktio tunne-elämän aiheuttamaan stressiin. Sivuhuomatuksena mainittakoon, että runsashiilihydraattinen ja rasvainen ruoka saa kehon erittämään mielihyvähormoneja. Toisin sanoen, jollain tasolla lohtusyöminen myös toimii.

 

MITEN VOIN AUTTAA?

En käsitellyt kirjoituksessani psykofyysisen fysioterapian menetelmiä ja keinoja syömishäiriön kuntouttamisessa, sillä olen käsitellyt sitä erikseen muissa esseissä. Tärkeimmät ohjeet auttajille on sairauden ulkoistaminen ja yhteinen rintama. Yhteisellä rintamalla tarkoitetaan yhteistä linjaa hoidossa, siten että toiminta on johdonmukaista. Sairauden ulkoistaminen ja erottaminen syömishäiriöisestä on tärkeää, jotta auttaja jaksaa tukea empaattisesti epämotivoitunutta, mahdollisesti huonosti käyttäytyvää syömishäiriöön sairastunutta läheistään tai asiakasta. Tulee muistaa, että ihminen on siellä sairauden alla vielä tallella.

Syömishäiriöt ovat yleisempiä naisilla, ja joskus ympäristön kommentit kuten kehut urheilullisesta ulkonäöstä tai laihtumisesta saattavat edesauttaa sairauden kehittymistä. Siksi onkin mielenkiintoista huomioida omasta lähipiiristä suojaavia tekijöitä, joita minulla on ollut. Perheessäni ei ole ihannoitu laihuutta, ja perheessämme on ollut säännölliset ja yhteiset ruoka-ajat. Nykyään itselläni on vilkas harrastustoiminta ja epäsäännölliset aikataulut. Siitä syystä syömiseni muistuttaa nykyään enemmän ”milloin ehtii” tankkaamista. Ympärilläni on myös paljon perheitä, joissa jo lapsilla on samanlainen vilkas harrastustoiminta, joka johtaa perheessä samanlaiseen epäsäännölliseen ”tankkaamiseen” kuin minulla on aikuisiälläni ollut. Koulutuksen aikana pohdin epäsäännöllisen syömisen lapsuudessa altistavan siihen, että siitä muodostuu tapa lopuksi elämää. Epäsäännölliset ruokailutottumukset altistavat huonolle ravitsemukselle, erityisesti ahminnalle. Ruokailun tulisi mielestäni olla nautinto ja mukava (sosiaalinen) hetki.

Seminaarissa vain sivuttiin naisurheilijoiden oireyhtymää (female athlete triad), jossa myös esiintyy rajoittunutta syömiskäyttäytymistä. Tuttavapiirissäni tällaisia tapauksia on tavannut useampia, mutta usein oireyhtymää ei diagnosoida, sillä paino pysyy normaalina tai normaalin rajoilla. Naisurheilijan syöminen voi vaikuttaa riittävältä tai terveystietoiselta, mutta syömiskäyttäytyminen on hyvin rajoittunutta, jonka vuoksi energiansaanti riittämätöntä. Esimerkiksi syömisessä todennäköisesti esiintyy absoluuttisuutta: tietyt ruuat kielletään kokonaan, sillä niiden makroravinnekoostumus on vääränlainen. Ruokien kieltäminen jatkuu ja pahenee, kunnes jäljellä on enää harvoja sallittuja vähäenergisiä ja terveellisiä ruoka-aineita, joita saa syödä.

Naisurheilijan kehotietoisuus voi olla hyvä ja kehonkuva realistinen, mutta tunnollisuus ja halu kehittyä voivat johtaa kriittisyyteen omaa kehoa ja ravitsemusta kohtaan. Ongelmana tällaisissa tapauksissa on enemmän ruokaan liittyvä pakkomielteisyys; iso osa ajatuksista pyörii ruuan, syömisen ja kehon koostumuksen ympärillä. Painoluokkaurheilijana minulla on ollut pitkiä, vaikeita pätkiä kun olen joutunut pudottamaan painoa päästäkseni haluamaani painosarjaan. Pitkinä kilpailukausina, joilla painoa on ollut paljon pudotettavana ajatuksiani ovat hallinneet vahvasti treenaaminen, syöminen ja paino. Esimerkkinä seminaarilla puhuttiin, että eräs tutkimistapa on kysyä syömishäiriöiseltä, kuinka iso prosentti-osuus hänen ajatuksistaan pyörii ruuan ympärillä. Monesti kuulemma vastaus on 100%. Itse olisin vastannut pahimmilla hetkillä 25-50%, sillä isoa osaa ajatuksista hallitsi tavoitteellinen harjoittelu, joka oli pääsyy painonhallintaan.

Toisaalta, joka kerta kun kisakausi loppui, pystyin päästämään irti ylimääräisestä painon kontrolloinnista. Nautin vapaammasta syömisestä enkä murehtinut muutamasta kertyvästä kilosta, kunnes seuraava kisa alkoi lähestyä. Painonpudotuksien aikana kehitin paljon sääntöjä ruokaan liittyen, joista osaa kannan vieläkin. Aina en ole varma ovatko ruokaan ja ruokailuun liittyvät sääntöni terveitä vai haitallisia. Asiaa lieventää se, että osaan tunnistaa suurimman osan ruokaan liittyvistä säännöistäni ja kokeilen rikkoa niitä tietoisesti. Mielestäni minä olen vasta lievä esimerkki, sillä kisakaudet rytmittivät painon tarkkailua. Monilla muilla naisurheilijoilla painontarkkailu on jatkuvaa, ilman painonnousua kisakauden ulkopuolella tai hengähdystaukoja. Itseäni kiinnostaa miten tämän tyylinen asiakasryhmä saataisiin hoidon pariin. Miten he hyötyisivät erityisesti perehtyneestä ravitsemusterapeutista ja psykofyysisestä fysioterapiasta?

Seminaari toimi minulle myös valmistautumisprosessina syömishäiriöisten asiakkaiden kohtaamiseen, sillä olen jo etukäteen tiennyt heidän olevan haastava asiakasryhmä heikon toipumismotivaation vuoksi. Olen aiemmassa kirjallisuudessa, opinnoissa ja työharjoitteluissa perehtynyt jonkin verran syömishäiriöisten fysioterapiaan, mutta minulla ei ole vielä ollut omalla vastuullani syömishäiriöistä asiakasta. Olen ymmärtänyt terapeutti-asiakassuhteen olevan merkittävässä roolissa asiakkaan kuntoutumisprosessissa, joka on pitkä ja haastava. Ohje ulkoistaa sairaus ihmisestä lohduttaa minua ja antaa kärsivällisyyttä kohdata tällainen asiakasryhmä.

 

Lähteet:

Käypä Hoito. 2014. Syömishäiriöt. Duodecim. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50101#K1

Ruuska, Jaana LT, Oyl. 19.9.2017. Mitä ovat syömishäiriöt -luento.

Nyberg, Reita EL. 20.9.2017. Tämä ei ole totta. Ei minun lapseni. -luento.

Nyberg, Reita EL. Syömishäiriöliitto SYLI ry. 20.9.2017. Vanhemmat -huonosti hyödynnetty voimavara -luento.

Mäkynen, Katarina Ravitsemusterapeutti. 20.9.2017. Ruoka on lääke -luento.

Hasan, Anna FT, toiminnanohjaaja Tampereen SYLI-keskus. 20.9.2017. Oman kehon kunnioitukseen -luento.

Pesonen, H. 14.9.2017. Tampere avaa syömishäiriökeskuksen ja tuo vanhusten koteihin mobiilihoitajia. Aamulehti. katsottu 22.9.2017 https://www.aamulehti.fi/uutiset/tampere-avaa-syomishairiokeskuksen-ja-tuo-vanhusten-koteihin-mobiilihoitajia-200387997/

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (2 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Ihminen on siellä sairauden alla piilossa, 4.0 out of 5 based on 2 ratings Tagit: ,

Keskustele artikkelista

4 kommenttia to “Ihminen on siellä sairauden alla piilossa”

  1. Timo Vartiainen sanoo:

    Olet koonnut informatiivisen paketin tärkeästä aiheesta. Edelleen syömishäiriöistä puhutaan kenties liian vähän ja avoimen keskustelukulttuurin vahvistaminen on tärkeää ihan arjen tasolla. Vaikka ehkä suurin fitness-urheilun buumi onkin jo takanapäin, on se silti jättänyt jälkensä moneen ulkonäkökeskeisessä ympäristössä kasvaneeseen nuoreen. Erityisen alttiitta syömishäiriöille ovat painoluokkaurheilussa kisaavat urheilijat kuten oman kokemuksesi kautta avaat. Moni suhtautuu pakkomielteisesti ruokaan eivätkä välttämättä edes tiedosta asiaa.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 5.0/5 (1 vote cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  2. Lilja sanoo:

    Kiitos Timo kommentistasi.

    Itse asiassa olin yllättynyt, ettei koulutuksessa juurikaan puhuttu painoluokkaurheilijoista. Suurimassa riskissä on niiden lajien urheilijat, joissa kehonpainolla on merkitystä suorituksen kannalta (yleisurheilu, cheerleading, voimistelu tms.) ja ne lajit, joissa esiinnytään pienissä vaatteissa, jolloin ulkonäköön on mahdollista kiinnittää enemmän huomiota (edellämainitut lajit, kuin myös esimerkiksi lentopallo).

    Monesti myös valmentajien on vaikea ymmärtää urheilijan ravitsemuksen haasteita. Naisen keho on monimutkaisempi, ja reagoi eri tavalla ravinnon vähentämiseen kuin miehen keho. Onhan jo suuri ero miehen normaalissa rasvaprosentissa verrattuna naisen normaaliin rasvaprosenttiin. Puhumattakaan vaikutuksista hormonitasapainoon ja kuukautiskiertoon. Tätä miesvalmentajien voi olla vaikea ymmärtää, mutta toisaalta naisvalmentaja voi juuri pitää rajoittunutta syömiskäyttäytymistä normaalina, jos on itsekin siihen nuoruudessa tottunut.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  3. Anton Klemola sanoo:

    Leffavinkkinä tähän Netflixistä löytyvä To the Bone:
    https://www.netflix.com/fi/title/80171659

    ”Parikymppinen anorektikko muuttaa epäsovinnaisen lääkärin pitämään ryhmäkotiin ja aloittaa tunteikkaan parantumisprosessin.”

    Kiinnostaisi tietää, kuinka hyvin leffa mielestäsi kuvaa anoreksian kanssa elämistä. Itselläni ristiriitainen näkemys, en tosin tiedä aiheesta näin paljoa.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
    • Lilja sanoo:

      Kiitos Anton kommentistasi. Harmillisesti en ole nähnyt elokuvaa, joten osaa ottaa kantaa kuinka hyvin kuvaa. Toisaalta, jokaisen parantumisprosessi on niin erilainen, että tuosta elokuvasta joku voi löytää enemmän yhtymäkohtia kuin toinen. Leffasuosituksesi todennäköisesti herättelee puhetta aiheen ympäriltä, joka jo itsessään on hyödyllistä!

      VN:F [1.9.22_1171]
      Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
      VN:F [1.9.22_1171]
      Rating: 0 (from 0 votes)
Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!