Johdanto

Idiootit ympärilläni on kirjoittanut Thomas Erikson. Häntä ja kirjan etukantta lainatakseni kirja kertoo siitä, kuinka ymmärtää muita ja itseään. Olin kuullut paljon tästä kirjasta ja se on ollut hyvin suosittu Proakatemialla. Käytävillä kuulee paljon puhetta siitä, kuinka jonkun käyttäytyminen on niin punaista, tai joku on nyt hieman sininen. Näissä tilanteissa olemattomat selkäkarvani nousevat pystyyn ja skeptisyys ponnahtaa pinnalle. Mietin hiljaa mielessäni, kuinka ihmiset voivat olla niin idiootteja, lajitella nyt vierustoveria väreillä. Kaikki tämä epäilys muuttui kuitenkin kirjan luettuani. Sinänsä en ollut niin tyytyväinen heti kirjan luettuani lopputulemaan. Ajattelin, että olisin hyötynyt kirjasta Proakatemia opiskeluiden alussa, jolloin muodostetaan tiimejä ja tutustutaan toisiin. Heti kirjan luettuani meillä oli paja aiheesta, josta sainkin mehukasta mietittävää ja vielä monta muuta keskustelua aikaiseksi. Sain paljon viittauksia siihen, miten muut käyttäytyvät ja miten minä itse käyttäydyn.

Värien ominaispiirteet

Ensimmäisenä haluan selventää eri värien ominaispiirteet. Sininen ja punainen ovat tehtävä- ja asiakeskeisiä, kun taas keltainen ja vihreä ihmissuhdekeskeisiä. Sininen ja vihreä kuvataan olevan introvertteja, passiivisia sekä varovaisia, kun taas keltainen ja punainen mielletään ekstroverteiksi, aktiivisiksi suorittajiksi (Erikson 2014 ,83).

(Erikson 2014, 27)

(Erikson 2014, 26)

Parhaat oivallukset pajasta

Kuten mainittu, meillä Eventassa sattui juuri olemaan paja aiheena Idiootit juuri sen jälkeen, kun olin lukenut kirjan. Jokainen meistä teki testin (https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/testaa-mita-persoonallisuustyyppia-edustat-punaista-keltaista-vihreaa-vai-sinista), jonka jälkeen kävimme läpi mitä olimme testistä saaneet, mitä olimme itse mieltä ja mitä muut olivat mieltä. Joukossamme on kirjava määrä erivärisiä idiootteja ja oli mielenkiintoista huomata se, miten muiden käyttäytyminen jostain kumman syystä vaikutti juurikin siltä, mitä ylemmissä kuvauksissa on esitetty. Jotkin arvaukset menivät esimerkiksi poissa olijoiden kannalta pieleen, ja se herätti minussa kaksi kysymystä. Uskalletaanko Eventassa olla juuri sellaisia kun olemme ja tunnemmeko sittenkään muita tai itseämme vielä tarpeeksi? Tämä herättää vielä useamman kysymyksen esimerkiksi mitä nämä asiat tarkoittavat huipputiimin näkökulmasta ja pitäisikö meidän rohkaista toisiamme tutustumaan enemmän itseemme ja muihin. Tiimin kehittymisnopeus riippuu monista tekijöistä ja yksi niistä on tiimin jäsenten keskinäinen tuntemus. Huipputiimiin pääsemin vaatii siis tiimiläisten keskinäistä tuntemusta ja jotta tiimiläiset voisivat tuntea toisiaan, on tunnistettava myös itsensä. Proakatemialla on se hyvä puoli, että se mahdollistaa itsetutkiskelun ja tätä kautta voi kasvaa ihmisenä. Voi kuitenkin olla hankalaa tunnistaa itsessään niitä puolia, jotka ovat ikäviä ja joita ei välttämättä halua tunnistaa.

Ihmissuhteet

Kerroin ystävälleni Idiootit ympärilläni aiheesta ja saimme mielenkiintoisen keskustelun aikaiseksi. Tunnistimme toisissamme selvästi olevan värien vastakohdat. Olimme vihreä-sininen ja kelta-punainen. Havainnoimme mielenkiintoisen ilmiön. Kun toisella punainen ottaa vallan, toisen vihreä nousee esille ja sitä kautta on syntynyt konflikteja. Siinä on ollut kyse hyvinkin yksinkertaisesta sekä selitettävästä asiasta. Kun punainen on noussut esille asiakeskeisesti argumentteja ladellen esimerkiksi vihreän rauhallisuuden takia, on vihreä halunnut vältellä konfliktia ja vetäytynyt. Tämä taas on herättänyt punaisessa ensin ärsytystä, kunnes keltainen ihmissuhdeläheinen on noussut esille ja ymmärtänyt kysyä, että hei onko jokin hassusti. Keltaisen ollessa vahvempi luonteenpiirre tässä tilanteessa, se on kompensoinut tilannetta ja välirikolta on vältytty. Keskustelussa pohdimme myös sitä, onko mahdollista, että konfliktitilanteet syntyvät lähinnä sitä kautta mitä ei itsessään hyväksy tai kieltää. Tarkoitan tällä sitä, että tässä tilanteessa vihreä henkilö tunnistaa punaisen henkilön, joka on hänen vastavärinsä. Vihreä henkilö tunnistaa sen, että hän välttelee myös omaa punaista käyttäytymistä. Mutta johtuuko punaisten välttely ja vetäytyminen nimenomaan siitä, että itse sisimmässään ei päästä punaista minää valloilleen. Vai onko kyseessä tilanne, missä vihreä-sinisessä henkilössä on myös punaista, mutta se punainen ei tule vahvan vihreän läpi muille esille.

Tästä pääsemme seuraavaan aiheeseen, joka on se, että olemme ihmisiä hyvinkin monimutkaisia. Itsetuntemus on hyvinkin tärkeää elämässä, sillä sitä kautta oppii ymmärtämään muita. Täytyy silti opiskella sitä, miten muut käyttäytyvät, eikä pelkästään tuijottaa omaa napaa. Idiootit ympärilläni on herättänyt minussa hyvin paljon ajatuksia. On selvää, että meillä on vahvempia piirteitä kuin toiset, mutta löydän itseäni jokaisesta väristä. Värit tulevat esille erilaisissa tilanteissa ja se tekee tästä aiheesta niin mielenkiintoisen, mutta herättää myös sen takia skeptisyyttä. On vaarana, että jaamme ihmisiä käytävillä erilaisiin väreihin ja emme tunnista kaikkien värien kirjoa. Mitä jos sininen haluaisikin olla keltainen, mitä jos vihreä onkin kotona punainen?

Asiakassuhteet

Voidaanko tätä persoonallisuusjaottelua hyödyntää asiakkaiden kanssa? Minun mielestäni voi ehdottomasti. Olen aloittamassa uutta projektia, jossa stailataan asiakkaan vaatetusta. Ideana on keskittyä työvaatteisiin ja löytää asiakkaan persoonalle sopiva tyyli. Tässä tarvitaan paljon ihmistuntemusta. Minun on opittava tulemaan toimeen myös vastavärieni kanssa ja osata toimia asiakaspalvelutilanteissa ymmärtäen erilaisia persoonia. Tieto siitä, että minkälaisten tyyppien kanssa konflikteja voi syntyä, helpottaa asiakaspalvelua. On mielenkiintoista miettiä myös sitä, minkälaisia tyylejä saamme yhdessä aikaiseksi eriväristen tyyppien kanssa. Pukeutuisiko punainen tyyppi vahvasti ja näyttävästi, keltainen tyyppi irrotellen ja luovasti, sininen tyyppi hillitysti ja asiallisesti ja vihreä tyyppi helposti lähestyttävästi sekä luotettavan oloisesti. Väreillä on myös pukeutumisessa omat viestinsä.

Yhteenveto

Jotkin asiat ottavat aikaa, ennen kuin ne herättävät suurempia oivalluksia. Minulle kirja oli alkuun hieman itsestään selvä ja pintapuolinen, kunnes pääsin kunnolla keskustelemaan asiasta. Tärkeimpänä oivalluksena on se, että meissä jokaisessa on jokaista väriä, mutta meitä hallitsee jokin tietty väri. Muutumme vuosien mittaan ja värimme voivat myös vaihtua tai vahvistua. Elämä on liikettä ja kasvamme ja kehitymme koko ajan. Ei voida leimata yhtä ihmistä täysin jonkin väriseksi vain sen vuoksi, että hän on joskus ollut sitä. Itsetuntemus on tiimin ja tiimin kehityksen kannalta hyvin tärkeä asia ja on hyvä, että käymme yhdessä läpi sitä, minkälaisia persoonia meidän tiimistämme löytyy. Erilaiset testit tuovat lisää itsetuntemusta ja tätä kautta uskon, että voimme löytää vahvuutemme. Kun löydämme vahvuutemme voimme tuoda täyden panoksen jokaiselle elämämme osa-alueelle. Uskon, että kun ihmisen elämässä tapahtuu yksi muutos, se monistuu muuallekin.

Tuntemalla kirjassa esitetyt värit ja niiden ominaispiirteet voi todellakin oivaltaa, että tuo käytös muistuttaa punaista ja tuo hieman sinistä. En enää siis ajattele, että ympärillä väreillä toisia lajittelevat käyttäytyisivät idiootilla tavalla. Taisin siis todellakin ymmärtää niin itseäni, kuin muitakin.

LÄHTEET

Erikson, H. 2014. Idiootit ympärilläni. Atena kustannus Oy.