Idiootit ympärilläni

14.09.17 Esseen kirjoittaja: Aliisa Räsänen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Idiootit ympärilläni, Kuinka ymmärtää muita ja itseään
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: Uncategorized

Miksi muut eivät ymmärrä minua?

Ryhmätöitä tehdessä tiimiin tulee lähes väistämättä ihmisiä, joiden kanssa et tule niin hyvin toimeen kuin tulisit jonkun toisen kanssa. Ihmisiä, joita et valitsisi tiimiisi, jos saisit itse päättää, mutta heidän kanssaan on vain pakko yrittää tulla toimeen. Tai päinvastoin, olet osana tiimiä, jossa kukaan ei tunnu ymmärtävän mistä puhut. Tilanne on todella turhauttava. Kirjan ydintarkoitus on oppia ymmärtämään ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet tähän asti aivan omituisilta eli idiooteilta. Oppimalla ja tiedostamalla ihmisten erilaisuutta ja ajatusmaailmaa voi yhteistyöstä tulla jatkossa helpompaa ja miellyttävämpää. Kun ajatus toisesta ihmisestä ei automaattisesti olisikaan, että hän on yksinkertaisesti idiootti, vaan että pystyisimme hyödyntämään erilaisuuttamme ja vahvuuksiamme. Proakatemialaisille edellä mainitut tilanteet ovat varmasti tuttuja myönsi ne tai ei, sillä tiimityöskentely tulee viimeistään akatemialla tutuksi. Keväällä uusien tiiimien muodostamiseen käytettiin apuna Belbinin tiimiroolitestiä. Testin vastausten perustella tiimeihin jaettiin erilaisia persoonia. Kaikenlaisia toimijoita tarvitaan, jotta asioita tapahtuisi. Joukolla keksijöitä ei saada mitään aikaiseksi, mutta jos joukossa on sekä keksijä, arvioija, kokooja ja vielä viimeistelijäkin niin valmista tulee.

Minkä värinen sinä olet?

Kirjassa ihmiset on jaettu neljään päätyyppiin heidän luonteenominaispiirteiden mukaan ja ne on nimetty värein: punainen, keltainen, sininen ja vihreä. Jokaista väriä on kuvailtu heidän luonteenpiirteidensä ja käyttäytymistapojensa mukaan. Kuinka he toimivat tietyissä tilanteissa, miten he suhtautuvat muutoksiin ja kuinka toiset ihmiset näkevät heidät ja kuinka he itse näkevät itsensä. Kirjassa on myös kappaleet käyttäytymiselle ja kirjalliselle ulosannille. Alla olevaan kuvioon on koottu muutamia satunnaisia piirteitä kustakin väristä. Tarkkailemalla alla olevaa kuvaa (Kuva 1.) pääsee kuitenkin jo hyvin alkuun mitä eri väreillä tarkoitetaan.

Keltainen tutustuu toisiin ihmisiin todella nopeasti ja pystyy juttelemaan jopa ventovieraalle ilman sen kummempia ponnisteluja. Keltainen puhuu mielellään itsestään ja omista saavutuksistaan. Heillä on paljon sanottavaa ja he kokevat, että heidän omat tarinansa ovat toisten tarinoita kiinnostavampia, tästä syystä he ovat huonoja kuuntelijoita. Heillä on myös tapana omia esimerkiksi palavereista itselleen huomattavat ajat omille puheenvuoroilleen, vaikka heidän esittämä asiansa olisi paljon vähäpätöisempi kuin kenenkään muun. Heidän aikakäsityksenä on hyvin erilainen kuin muilla. Myöhästyessään tapaamisesta heillä on tapana vähätellä sitä, kuinka paljosta he todellisuudessa jäävät paitsi, vaikka kyseessä olisi jopa puolet sovitusta ajasta.  Keltaiset ovat yltiöpositiivisia, joten he näkevät asiassa kuin asiassa niiden valoisat puolet. Myöhästyessään he eivät murehdi menetettyä aikaa vaan iloitsevat siitä, minkä ehtivät olla paikalla. Kaikkia muita värejä myöhästyminen kyllä ärsyttää.

Vihreät ovat niitä, jotka eivät pidä itsestään sen suurempaa ääntä. Heitä, jotka tekevät työt ilman sen kummempia mutinoita ja kyseenalaistuksia. Heitä, jotka tahtoisivat muuttua tapetiksi, kun etsitään vapaaehtoista pitämään puhetta. Ja heitä, jotka miettivät hiljaa mielessään, mitä missäkin tilanteessa kuuluisia sanoa, mutteivat sano mitään. Harmittelevat sitten kotona hiljaa mielessään, mitä olisi pitänyt sanoa. Vihreät ovat luotettavia ja ystävällisiä ihmisiä. He eivät avaudu helposti, vaan heidän täytyy olla täysin varmoja, että ympäristö ja ihmiset ovat turvallisia näyttääkseen itsestään kaikki puolensa. Mutta kun he avaavat itsenä lopulta toiselle, tulee ystävyydestä usein todella vahva ja kestävä.

Vihreät ovat paljon keltaisia hillityimpiä. Hekin pitävät ihmisistä mutteivat ole niin näkyviä persoonia kuin keltaiset. Vihreät vaalivat ihmissuhteitaan ja välttelevät konfliktitilanteita viimeiseen asti. Vihreillä on myös tapana jumia vanhoihin tapoihin. Uusien tapojen omaksuttaminen suuremmalle porukalle saattaa kaatua juuri vihreän uppiniskaisuuden takia.

Punaiset ja siniset ovat asiakeskeisiä, heitä ei yleensä löydä työpaikan kahvihuoneesta seurustelemasta. Punaiset eroavat sinisistä heidän räväkkyytensä johdosta, siniset kun ovat sekä introvertteja että asiakeskeisiä. Punaiset ovat heitä, jotka sanovat sanottavansa suoraan ilman korulauseita, sillä heillä ei ole tarvetta mielistellä ketään. He eivät kestä pitkiä jaaritteluja ja hitaita ihmisiä, jos he kyllästyvät liian pitkiin selvityksiisi esimerkiksi kuulumisistasi tulet kyllä kuulemaan siitä. Näistä syistä johtuen useat ihmiset pelkäävät punaisia. Punaiset eivät itse ymmärrä miksi heitä pelätään, hehän vain sanovat asiat niin kuin ne ovat. Punaisten ehdottomia vahvuuksia on heidän tehokkuutensa, he ovat äärimmäisen ripeitä ja tehokkaita asioissa, joihin he ryhtyvät. Punaisten kilpailuvietti on erittäin vahva, myös tilanteissa joita muut eivät miellä edes kilpailuiksi. Rennoksi suunniteltu peli-ilta punaisen kanssa saattaa päätyä melkoisen vakavaksi ja toista kertaa ei välttämättä tule.

Kuten aiemmin totesin, siniset ovat asiakeskeisiä. Heille kirjoitetut ohjeet ja säännöt ovat mieluisia. Siinä missä keltainen viskaa ohjeet ensimmäisenä roskakoriin, lukee sininen ne varmuuden vuoksi pari kertaa läpi varmistaen, että kaikki osat ovat varmasti tallella ja että lopputulos on samanlainen kuin oli tarkoitettu. Siniset ovat heitä, joiden palaverimuistiinpanot ovat aukottomat ja värikoodatut. Siniset tietävät paljon, he eivät kuitenkaan leuhki tiedoillaan. He pitävät tietonsa sisällään, ellei joku satu suoraan kysymään. Sininen mitä todennäköisimmin tietää vastauksen, oli se sitten mitä tahansa. Sinisten heikkous on se, etteivät he hahmota kokonaisuutta kovinkaan hyvin, sillä he rakastavat yksityiskohtia ja jumittuvat niihin. Tästä syystä siniselle ei voi selittää liian tarkasti asioita ja antaa liian tarkkoja ohjeita. He pitävät kirjallisista ohjeista. Viitteelliset ilmaisut, kuten tavataan siinä puolen päivän maissa, saavat siniset tuskaisiksi. He haluavat sen sijaan kuulla, että tapaaminen on klo 12.15.

Harva on pelkästään yhden värin edustaja, useammat ihmiset ovat ainakin kahden tai jopa kolmen eri värin yhdistelmiä. Tästä syystä voi tuntua, että joku käyttäytyy eritilanteissa eri tavalla. Ja se on täysin luonnollista, hän ei esitä eri ihmisille eri ihmistä, eri ihmiset vain saavat hänestä eri puolet esiin.  Meistä jokaisesta on kuitenkin havaittavissa yksi väri ylitse muiden.

Kirjan kappaleita lukiessa tulevat mieleen eri ihmiset, ja siinä hetkessä tajuaa minkä värisiä he ovat. Se tekeekin mielestäni kirjasta niin mielenkiintoisen kuin se on.  On myös mielenkiintoista huomata lukiessaan kappaletta, jossa tuntuu, että kirjoittaja kertoo sinusta itsestäsi. On jännittävä tunne ymmärtää, että ajattelet monesta asiasta samalla tavalla kuin moni muu. Toisaalta ärsyttävää, toisaalta kiehtovaa.

Miten hyödyntää kirjan oppeja?

Kirjan värityyppien eroavaisuuksien tuntemisen hyödyt ovat siinä, että oppisimme ymmärtämään, erilaisten ihmisten vahvuudet ja heikkoudet.  Erilaiset ihmiset on hyväksyttävä, ja heidän erilaisuutensa voi kääntää vahvuudeksi. Kirjasta saa vinkkejä jotka voi ottaa käytäntöön, kun tietää jo minkä värinen vastapuoli on, vaikkapa myyntityössä. Omia kavereita voi myös testata, kiusata ja tarkkailla ovatko he sellaisia kuin stereotypiset värinsä edustajat!

Suosittelen lukemaan!

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!