Idiootit ympärilläni

12.01.19 Esseen kirjoittaja: Marianne Murto
Kirjapisteet: 2
Kirja: Idiootit ympärilläni - kuinka ymmärtää muita ja itseään
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: Oppiva organisaatio

 

Idiootit ympärilläni – kirjan nimi, joka osuu juuri naulan kantaan. Saanko tämän kirjan luettuani vahvistuksen sille, minkä olen oikeastaan jo tiennyt – olen kerta kaikkiaan parempi kuin muut ihmiset. Heidän käytöksensä tuntuu minusta kummalliselta, jopa naurettavalta ja pidän omaa näkökantaani äärimmäisen paljon fiksumpana kuin lähes kenenkään muun ympärilläni olevan. Ovathan muut yksinkertaisesti sanoen idiootteja. Minuun verraten. Vai onko tämä kuitenkaan lopputulos, johon kirja pyrkii pääsemään?

Kirja on karkeasti ottaen ihmisten käyttäytymistä tutkiva ja jäsentelevä teos, joka pyrkii antamaan vastauksia kysymyksiin miten erilaiset ihmiset käyttäytyvät eri tilanteissa ja miksi. Sen tarkoitus on ymmärryksen lisäämisen kautta helpottaa kanssakäymistä erilaisten ihmisten kanssa, ymmärtää omaa käytöstä ja jopa muuttaa sitä tilanteeseen sopivasti erilaisten ihmisten kanssa kommunikoidessa. Olemme erilaisia, siis eri värisiä kirjan teorian mukaan. Siinä meidät jaetaan neljään eri väriin, joista jokaisella on kyseiselle värityypille ominaisia käyttäytymismalleja ja persoonallisuuden piirteitä.

 

Punainen

Punaiset ihmiset ovat voimakastahtoisia, temperamenttisia, aikaansaavia, tehokkaita tekijöitä. Heillä on vahvat mielipiteet lähes kaikesta ja jos ei ole, he eivät ole asiasta kiinnostuneita. Punaiset ottavat mielellään johtoaseman ja useat johtajat ovatkin vahvasti tähän väriin meneviä. He haluavat saada asioita tapahtumaan ja turhautuvat turhanpäiväiseksi kokemansa palaverit tai muut suunnittelut – he haluavat tehdä. He eivät myöskään siedä tehottomuutta muilta, eivätkä näin ollen arvosta pitkiä taivaanrannan maalailuja ilman tuloksia – punaisilla ei myöskään ole pienintäkään vaikeutta ilmaista tätä tosiasiaa ääneen.

 

Keltainen

Keltaiset ovat innovatiivisia, spontaaneja, ulospäinsuuntautuneita viihdyttäjiä. Heillä on aina aikaa jutustella, heittää vitsiä ja keskittyä olemaan huomion keskipiste. He nauttivat siitä, että saavat olla äänessä ja ihmisten ympäröimänä, maalailla taivaanrantaa ja hyppiä ideasta toiseen. Ja ideoita todella lentelee, sillä keltaiset ovat innovatiivisia ja luovia ihmisiä. Tämän vastapuolena taas tulee vaikeus keskittyä – he ovat mielellään niitä, jotka jakavat ajatuksia ja luovat villiä keskustelua mahdollisuuksista, mutta eivät välttämättä niitä, jotka vievät nuo asiat käytäntöön täysillä niihin keskittyen. Keltaisen seurassa ei kuitenkaan tule koskaan tylsää, he ovat aina valmiita viihtymään ja viihdyttämään – ollen näin mitä mainiointa ja helposti lähestyttävintä seuraa.

 

Vihreä

Vihreään värityyppiin lukeutuu suurin osa ihmisistä. Vihreät ovat empaattisia, luotettavia, jämptejä ja rauhallisia. Heidän läsnäolonsa luo turvallisuuden tunnetta ja he ovat ihmisiä, joilla on aina aikaa ja aitoa halua kuunnella mitä sinulla on sydämelläsi. Vihreät ovat rauhaa rakastavia ja näin ollen konflikteja vältteleviä tyyppejä, jotka mieluummin luopuvat mielipiteensä julki tuomisesta kuin ottavat vastaan sen mahdollisesti aiheuttavan ristiriidan. He ahdistuvat valokeilassa olemisesta ja haluavat mieluummin täyttää osansa hiljaa, sen suurempaa numeroa itsestään tekemättä. He ovat tunnollisia ja tarkkoja tekijöitä, mutta välttävät kaikin tavoin epämukavuusalueelleen menemistä. Vihreät arvostavat turvaa ja haluavat tietää mitä tapahtuu seuraavaksi – tuntemattomaan hyppy olisi siis heille erittäin epäominaista ja ahdistavaa.

 

Sininen

Siniset tyypit ovat rauhallisia pohdiskelijoita, analyyttisia, suunnitelmia rakastavia pilkunviilaajia. Heille tärkeintä on järki, eivät tunteet. He haluavat tietää miksi jotain asiaa tehdään, mitkä ovat kaikki skenaariot ja miten asia kannattaa parhaiten suunnitella. Heidän tulee olla tietoinen kaikista vaihtoehdoista, tehdä laskelmia ja vertailla näitä keskenään ennen päätöksentekoa. Jos joku muu tekee päätöksen sinisen puolesta, hän saattaa kyseenalaistaa tätä rajusti ja etsiä kaikki mahdolliset porsaanreiät, joita suunnitelmassa on. Suunnitelman kyseenalaistaminen on tärkeä taito, mutta joskus virheiden mahdollisuuksien etsiminen saattaa estää koko toteutuksen. Siniset kuvataan myös hieman heikommilla sosiaalisilla taidoilla varustettuina, sillä kuten sanottu – heitä kiinnostaa faktat ja asiat, jotka voidaan näyttää toteen, ei niinkään absurdit, mittaamattomat asiat kuten tunteet.

 

Minkä värinen olen itse?

Kirjaa lukiessani en voinut välttyä mielestäni mehevimmältä analyysilta eli tietenkin siltä, mihin ryhmään itse kuulun. Tämän arvioiminen itse on tietenkin hankalaa ja mielipidettä olisi hyvä kysyä kanssaihmisiltä, mutta päädyin silti tiettyyn tulokseen: olen sekoitus punaista ja vihreää. Ne ovat värityypit, joista löysin selkeästi itselleni kolahtavia piirteitä, kun taas keltainen ja sininen värityyppi eivät voisi olla mielestäni kauempana omasta persoonastani.

Punaisen värityypin piirteitä itsessäni ovat mm. voimakastahtoisuus ja aikaansaavuus. Huomaan esimerkiksi tiimityössä turhautuvani herkästi, jos asiat eivät mielestäni etene, eikä päätöstä synny. Ajattelen, että eikö tätä asiaa ole jo tarpeeksi jauhettu, kun taas joku toinen saattaa ajatella keskustelun olevan hedelmällistä ja jopa pakollista ennen kuin ratkaisua tai päätöstä tulisi edes miettiä. Sen sijaan punaisen värityypin kuvaaminen vahvana, jopa hieman ihmisiä polkevana tyyppinä ei omasta mielestäni osu itseeni. En haluaisi koskaan johtoasemaan vain aseman vuoksi, vaan siksi että kokisin itselläni olevan jotain annettavaa.

Vihreän värityypin piirteitä löysin itsestäni paljon, suurimpina olivat empaattisuus, tunteellisuus ja aito kiinnostus ihmisiä ja heidän ajatuksiaan kohtaan. Koen sosiaalisten taitojen olevankin omia suurimpia vahvuuksiani ja nautin keskusteluista ihmisten kanssa todella paljon. Sen sijaan konfliktien välttäminen tai mielipiteen sanomatta jättäminen eivät ole minulle ominaisia piirteitä. Olen tehnyt paljon töitä sen kanssa, ettei minun tarvitse aina kertoa mitä mieltä olen mistäkin – se ei ole tarpeellista. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö minulla olisi näistä asioista mielipidettä. Ja jos olen eri mieltä asiasta, jonka koen tärkeäksi, en missään nimessä jätä sitä sanomatta. En siis yritä miellyttää enkä hakea konfliktia, mutta koen oman panokseni olevan aivan samanarvoinen kuin muiden – sen vuoksi se ansaitsee tulla kuulluksi.

 

Oman käytöksen mukauttaminen muiden värityyppien mukaan

Kirjassa annetaan vinkkejä siitä, kuinka omaa ymmärrystä eri värityypeistä voi hyödyntää käytöksensä muokkaamiseen eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa toimiessa. Mielestäni alkuosa tästä on tärkeää eli oman ymmärryksen lisääminen eri ihmistyypeistä – mukaan lukien itsemme. Se, voiko heidät näin karkeasti jakaa eri ”värityyppeihin” ja pitää näitä analyyseja totuuksina, on toinen asia. Se, että pitääkö omaa käytöstään muokata niin, että parhaiten saisi asiansa läpi erilaisten ihmisten kanssa, on kolmas.

Uskon, että yleinen ymmärrys siitä, että olemme erilaisia ja käyttäydymme eri lailla, on hyväksi. Tämä kehittyy elämän myötä ja erilaisten ihmisten kanssa toimiessamme. On myös erittäin tärkeää ymmärtää, millainen on itse, miten reagoi tietyissä tilanteissa ja miksi – tämäkin kehittyy elämän aikana ja vaatii rehellistä itsetutkiskelua. En kuitenkaan usko siihen, että omaa käytöstään tulisi miettiä niin tarkasti, että osaa analysoida miten sitä muuttamalla pääsee haluttuun lopputulokseen. Mielestäni tämän kaltainen ajattelu vie meitä kauemmaksi omasta persoonastamme ja on sen lisäksi epäkunnioittavaa vastapuolta kohtaan. On fakta, että käytöksemme muuttuu eri ihmisten seurassa, mutta en usko monellakaan sen olevan tietoista tai tiettyyn lopputulokseen pyrkivää. On siis täysin ok jatkossakin, että ympärillämme on idiootteja, olemmehan itse näiden muiden ympärillä olevia idiootteja.

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!