Viidennen tason johtaja

Kirja määrittelee viidennen tason johtajan lyhyesti näin: ”Vaatimattomuus ihmisenä, voimakas tahto ammatti-ihmisenä.”.

Vaatimattomuus johtamisessa tarkoittaa sitä, että itsestä ei tehdä numeroa. Jos yritys menestyy, et nosta itseäsi jalustalle. Vaatimattomuudella ei tarkoiteta tässä tapauksessa sitä, että vähätellään yrityksen saavutuksia. Vaatimattomuus liittyy johtajaan itseensä, ei yritykseen. Viidennen tason johtaja toimii myös rauhallisen määrätietoisesti. Hän käyttää kannustimena yrityksessä olevia normeja, eikä omaa karismaansa.

Jotta voi tahtoa, pitää ensin tietää mitä. Kun johtaja tietää mitä hän tahtoo, tekee hän kaikkensa sen eteen. Hän tekee päättäväisesti päätöksiä, olivat ne miten vaikeita tahansa. Kirjassa oli hyvä esimerkki siitä, miten erään yrityksen johtaja oli myynyt kaikki paperinvalmistustehtaansa ja keskittynyt kulutustavaroiden valmistamiseen, vaikka paperinvalmistus oli ollut yrityksen suurin toimiala. Tämän päätöksen jälkeen yritys lähti räjähdysmäiseen kiitoon. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että usein tehdään vain tehtäväluettelo, johon yritetään saada taukoamatta lisää tehtäviä, jotta saataisiin parempia tuloksia. Viidennen tason johtajat pitävät tärkeämpänä lopetettavien tehtävien luetteloa, sillä se auttaa heitä keskittymään oikeisiin asioihin.

”Viidennen tason johtajat katsovat ulos ikkunasta ja kiittävät menestyksestä itsensä ulkopuolella olevia tekijöitä. Kun on kyse vastuunottamisesta, he katsovat peiliin eivätkä koskaan syytä huonoa onnea asioiden pieleen menemisestä.”

Oikeat ihmiset

Parhaiden yritysten kasvua eivät rajoita markkinat, tekniikka tai kilpailu. Merkittävin tekijä on löytää oikeat ihmiset ja saada ne pysymään yrityksessä. Oikeat ihmiset eivät tarvitse ohjailua tai sen suurempaa johtajuutta. Oikeat ihmiset eivät tarvitse ulkoista motivaatiota, vaan se kumpuaa heidän sisältään. Tulos lähtee rajuun nousuun, kun tällaisen tiimin saa ympärilleen. Tulee muistaa myös se, että tiimi on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Siksi väärät ihmiset tulee pudottaa joukosta pois heti. Tässä kirjan esittelemät kolme käytännön ohjetta:

1) Jos epäröit, älä palkkaa, vaan jatka etsimistä

2) Kun tiedät, että ihmisiä on tarpeen vaihtaa, toimi

3) Anna parhaiden ihmisten työsaraksi parhaat mahdollisuudet suurimpien ongelmien sijasta

Ohjeiden perusteella voisi luulla, että vaihtuvuus yrityksissä on suurta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan vaihtuvuus on sen sijaan parempaa. Ominainen piirre on myös se, että johtoportaan työntekijät ovat yrityksessä joko todella pitkään tai vain vähän aikaa. Yrityksen ollessa täynnä oikeita ihmisiä, muokkautuu myös ilmapiiri oikeanlaiseksi. Oikeanlainen ilmapiiri on sellainen, missä käydään aitoa dialogia työntekijöiden kesken julmimmistakin tosiasioista

Siilikonsepti

Siilikonseptissa yrityksellä on yksi iso asia, jonka se osaa kaikista parhaiten. Siili osaa käpertyä piikikkääksi palloksi ketun uhatessa. Kettu ei voi siilille mitään, vaikka kettu on viekas ja osaa monia erilaisia temppuja. Siksi on tärkeä keskittyä yhteen siilimäiseen taitoon, joka on ylitse muiden. Siilikonsepti koostuu kolmesta eri kohdasta:

1) Missä voimme olla maailman parhaita ja missä emme voi?

Tässä kohdassa on erittäin tärkeää katsoa totuutta suoraan silmiin. Voimmeko olla omassa ydinosaamisessamme maailman parhaita? Jos emme, mitä meidän täytyy muuttaa?

2) Mikä vaikuttaa taloudelliseen tulokseen?

Tulee keksiä omanlainen tunnusluku tulokselle. Pelkkä ”voitto” ei yleensä riitä vaan tulee olla aina ”voitto” jokaista muuttujaa kohden. Esimerkiksi voitto asiakaskäyntiä kohden, voitto liikkeen neliömäärää kohden jne. Näillä erilaisilla tunnusluvuilla voidaan saada yllättäviäkin tuloksia aikaan. Niiden avulla pystytään selvittämään mihin kannattaa keskittyä.

3) Mistä olemme innostuneita?

”Todella suurenmoisissa yrityksissä voitot ja kassavirta merkitsevät samaa kuin vesi ja ravinto ihmiselle. Ne ovat elämän kannalta ehdottoman välttämätöntä, mutta ne eivät ole elämän tarkoitus.”

Kirjassa esitellyistä yrityksistä missään ei lähestytty innostumista tältä kantilta: ”Noniin, innostutaanpa nyt siitä, mitä teemme.”. He ottivat täysin päinvastaisen lähestymistavan: ”Meidän tulee tehdä vain sitä, mistä voimme innostua.”. Tulee etsiä sellaista työtä, mikä saa ihmisen luonnostaan tulemaan parhaaksi, ilman että siihen pitää pyrkiä. Innostuksen ei tarvitse välttämättä liittyä yrityksen valmistamaan tuotteeseen. Se voi liittyä siihen, mitä yritys tuotteellaan edustaa. Miten tuote palvelee ihmisiä ja helpottaa heidän elämäänsä?