Hyvä paha punainen

11.12.18 Esseen kirjoittaja: Iina Pirhonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Idiootit ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Thomas Eriksson
Kategoriat: Johtaminen

 

Olen punainen, haluan kaiken heti, kun saan päähäni jotain, ryhdyn toimimaan saman tien enkä lopeta ennen kuin olen valmis. Inhoan sitä, kun asioita ei sanota suoraan, turhanpäiväinen jaarittelu vie minulta kaiken keskittymiskyvyn ja saatan upota omiin ajatuksiini, jos asiaan ei mennä suoraan. Ärsyynnyn helposti, jos ihmiset eivät tiedä mitä milloinkin haluan, sillä omasta mielestäni ilmaisen hyvin selkeästi tahtoni. Ja nimenomaan tahtoni, esitän harvoin pyyntöjä ja jos satun sellaisen esittämään, on olettamukseni, että se toteutetaan. Kaikesta tästä huolimatta olen kuitenkin erittäin rakastava ja kohtelen läheisiäni hyvin. Olen rohkea enkä pelkää astua niiden puolelle, joiden kanssa kaikki muut ovat eri mieltä. Uskon, että pitkä urani asiakaspalvelun parissa on opettanut minua vähemmän punaiseksi ja enemmän huomaavaiseksi. Uskon vahvasti siihen, että ihmisiä tulee kohdella hyvin, sillä takaisin tulee sitä mitä antaa, mutta sekin kohtelu tulee tietenkin ansaita.

 

 

 Neljä eri väriä

 

Thomas Erikssonin kirjaidiootit ympärilläni ottaa minun kaltaisteni punaisten lisäksi lähempään tarkasteluun kolme muuta väriä: keltainen, vihreä ja sininen. Kirjassa perehdytään siihen, kuinka itseään sekä muita voisi ymmärtää paremmin, sekä työelämässä, että kotona.  Avasin jo äsken, sitä miten punaisuus minussa ilmenee. Kirjassa punaisia henkilöitä kuvaillaan luonnollisina johtajina, heitä voidaan myös luonnehtia seuraavilla sanoilla: kunnianhimoinen, temperamenttinen, kilpailuhenkinen, äkkipikainen, töykeä. Osaat varmaan jo nähdä yhteyden aiemmin kertomani kanssa. Minkälaisia nämä muut värit sitten ovat? Perehdytän sinut heihin lyhyesti ja ytimekkäästi niin kuin tapoihini kuuluu.

 

Keltainen: Keltaisen ihmisen tunnistaa korviin saakka kulkevasta hymystä. Hän on valoisa persoona, jolla on kavereita kaikkialla. Keltainen on harvoin yksinäinen, eikä hän sen kummemmin omaa aikaa kaipaakaan. Keltaiset henkilöt tulevat lähelle ja puhuvat paljon. Vaikka keltaiset puhuvat paljon ei se tarkoita, että he olisivat hyviä kuuntelemaan. Päinvastoin keltaiset ovat todella huonoja kuuntelemaan muita. He eivät myöskään ole kovin suorituskeskeisiä, mutta sitäkin enemmän luovia persoonia. Keltaisille ihmiset ovat tärkeitä eivätkä he innostu yksin puurtamisesta.

 

Vihreä: Vihreä henkilö on jokaisen tiimin, perheen, työpaikan ja kaveriporukan kantava voima. Vihreät hoitavat loppuun sen mikä muilta jää tekemättä. He eivät hae kunniaa itselleen ja välttelevät muutenkin liikaa huomiota tai konflikteja.  He nauttivat siitä, että elämä kulkee vanhoilla tutuilla raiteillaan ja kaikki on tasapainossa. Vihreät ovat niitä, jotka asettavat muut aina itsensä edelle ja pyrkivät myös osoittamaan sen miellyttämällä muita.

 

Sininen: Sininen henkilö on tarkka. Hän pohtii asioiden kääntöpuolia ja käy eri skenaarioita läpi ennen kuin tekee päätöksiä. Siniset persoonat ovat niitä, jotka lukevat Ikean huonekalujen mukana tulevat ohjeet ennen kasaamista. He pitävät Excel taulukoista ja faktoista. Sinistä ei saa lähtemää mukaan projektiin fiiliksen pohjalta vaan hänelle tulee kertoa tarkkaan mitä tehdään, mitä siitä maksetaan ja miksi niin tehdään. Sinisellä ei välttämättä ole kiire, mutta jos työt haluaa kunnolla tehdyksi kannattaa se antaa sinisen tehtäväksi, kunhan hän ei ole itse vastuussa aikataulusta.

 

 

 

Mitä kirjan lukeminen muutti minussa

 

Ididootit ympärilläni kirja sai minut moneen kertaan hämmästelemään sitä, miten osuvia jotkut kuvaukset voivatkaan olla ja kuinka helposti itseni niistä tunnistan. Kirjan yhdessä osiossa esiteltiin punainen johtaja, joka oli jopa minun kauhein painajaiseni. Jatkoin kirjan lukemista eteenpäin toivoen, että minusta tulisi esille enemmän jotain muuta väriä. Keltainen ja vihreä vaikuttivat kivoilta tyypeiltä, ehkä en olisikaan niin punainen, kun aluksi ajattelin. En todellakaan haluaisi leimautua värin perusteella samanlaiseksi kusipääksi kuin kirjassa esimerkkinä ollut punainen pomo. Mitä pidemmälle kirjassa pääsin sitä selvemmäksi se tuli, punainen, ihan selvä homma, ei epäilystäkään.

 

Nyt kirjan lukemisesta on kulunut muutama kuukausi ja olen pikkuhiljaa alkanut näkemään, miten se on vaikuttanut minuun. Olen oppinut hallitsemaan ja hillitsemään itseäni huomattavasti. Osaan tutkailla tiimini jäseniä aivan eri kantilta kuin ennen. En hermostu yhtä nopeasti kuin ennen tilanteissa, joissa homma junnaa paikallaan ja ihmiset pohdiskelevat, samalla kun minä itse haluaisin vain päättää. Olen tajunnut, että minulla on välillä niin kova kiire paahtaa eteenpäin, että hommista meinaa jäädä luovuus kokonaan pois. Onneksi tiimistäni löytyy myös sellaisia persoonia, jotka tykkäävät siitä, että asioita pyöritellään useaan otteeseen ympäri, kun heille antaa tilaa syntyy usein aika hienoja asioita.

 

Olen nykyään kuitenkin myös entistä ylpeämpi siitä, että olen ytimekäs, puhun suoraan ja toimin ripeästi. On tilanteita, jossa tällaisia piirteitä minusta kaivataan ja osaan paremmin haistella niitä hetkiä nykyään. Ennen koin jonkin asteiseksi taakaksi sen, että minun ”pitää” puskea porukkaa eteenpäin ja minun ”pitää” saada ihmiset toimimaan ja tekemään asioita täysillä. Nykyään olen enemmänkin aloittaja ja lopettaja ja nautin siitä suuresti. Mitä vähemmän sotken ja hoputan keskellä, sitä enemmän annan tilaa luovuudelle, harkinnalle ja keskustelulle. Osaan myös ilmaista itseäni paremmin nykyään, kun tiedän mikä kulloisessakin tilanteessa minua turhauttaa. Tämän taas olen huomannut vähentävän olettamuksia tiimimme sisällä huomattavasti.

 

Lopuksi

 

Omaksi onnekseni olen todistanut pelkoni kammottavasta punaisesta pomosta vääräksi. Idiootit ympärilläni kirja on ollut suunnattoman hyvä työkalu tiimityöskentelyn tueksi ja etenkin tiimin johtamisen tueksi. Suurin oppi, jonka kirja on minulle antanut, on se, että oma toiminta tulee mukauttaa siihen minkälaisen persoonan kanssa on tekemässä yhteistyötä. Emme voi olettaa, että kirja antaa vastauksen siihen miksi muut ovat niin idiootteja, vaan meidän on tunnistettava heikkoutemme ja vahvuutemme ja hyödynnettävä niitä oikealla tavalla eri väriä edustavien persoonien kanssa. Loppujen lopuksi, minä olen kuitenkin se idiootti heidän ympärillään.

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , , , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!