Huolena huolehtiminen.

25.10.16 Esseen kirjoittaja: Janni Huura
Kirjapisteet: 2
Kirja: Huolena huolehtiminen
Kirjan kirjoittaja: Anna-Liisa Valtavaara
Kategoriat: Uncategorized

Olen kova tyttö huolehtimaan. Huolehdin kaikesta ja stressaan myös. Aikataulut, terveys, tulevaisuus… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kirjastossa käydessäni huomioni kiinnitti kirja nimeltä Huolena huolehtiminen ( Anna-Liisa Valtavaara). Kirja oli kuin tehty minulle. Varsinkin nyt akatemialla olen huomannut että liiallisen huolehtimisen ja stressaamisen on loputtava. Se vie aikaa ja energiaa tärkeiltä asioilta. Tiimini on antanut tähän hyvää tukea ja kuulenkin usein lauseen ”Janni älä stressaa.”. Olen huomannut että muut tiimiläiset eivät stressaa läheskään niin paljon kuin minä. Alkuun ihmettelin miten se on mahdollista. Välillä jos minulla ei ole huolenaiheita tai stressiä kehitän jostain sellaisia. Tuntuu että jos en stressaa tapahtuu jotain kamalaa tai unohdan asioita. Kirjaa lukiessani aloin ymmärtää miksi. Ymmärsin etten ole ainoa, joka saattaa stressata viikon etukäteen onko bussissa tilaa tiistaina. Tunne oli vapauttava.

Alussa kirjassa listattiin mistä kaikesta voi huolehtia ja miten. Tunnistin itseni aika monesta kohdasta. Välillä jopa nauroin ääneen, koska paperilla kirjoitettuna huolenaiheet kuulostivat naurettavilta. Ymmärsin että moni huolenaiheeni on täysin turha. Jostain syystä kuitenkin tunnen olevani turvassa, jos huolehdin paljon asioista ja etukäteen. Huolettomuus tuntuu, no liian huolettomalta. Tunnen kaikkien lankojen olevan käsissäni kun olen tunnollisesti huolehtinut ja stressannut jotain asiaa etukäteen. Mikään ei tule yllätyksenä, koska olen valmistautunut siihen jo huolellisesti huolehtimalla. Kirja korostaa että toki huolia on jokaisen elämässä, mutta turhat huolet kuormittavat aikaa kaikelta muulta. Huomaan välillä etten pysty keskittymään kunnolla, kun mietin vaikkapa koulussa laitoinko auton ovet lukkoon. Tätä saattaa tapahtua kolme kertaa samalla viikolla. Kun huolta alkaa purkaa ja miettii mitä väliä sillä on onko auton ovet auki vai eivät, alkaa taas naurattaa. Eihän siellä autossa ole mitään varastettavaa ja siitä kulkee koko ajan ihmisiä ohi.

Kirjassa puhutaan kestohuolista. Ihminen joka huolehtii paljon omistaa yleensä ainakin yhden kestohuolen. Itselleni laskin 3 kestohuolta. Aika paljon huolehdittavaa päivittäin, kun siihen lisää vielä pikkuhuolet päälle. Alan tajuta entistä enemmän, kuinka paljon käytän aikaa turhaan huolehtimiseen. Elämä ei kaadu siihen jos myöhästyn tai mokaan jossakin. Asiat tuppaavat järjestymään. Ensimmäistä kertaa elämässäni osaan miettiä huolien todellisuutta ja sitä kuinka paljon niihin käytän aikaa. Kirjassa ei anneta valmiita vastauksia vaan joka kappaleen lopussa on kysymyksiä, joita lukija saa miettiä. Se vie paljon aikaa, mutta avaa paljon ovia oman mielen saloihin.

Yksi kappale oli omistettu huolehtijatyypeille. Niitä oli 13. Itseni tunnistin 6 kohdasta. Kirjoittajan mukaan melkein jokainen kunnon huolehtija on risteytys näistä 13. Täällä bingo! Yhä enemmän naurattaa ja kyseenalaista miksi teen tätä itselleni? Koko ajan tajusin enemmän ja enemmän ettei maailma kaadu vaikken murehtisi tai stressaisi. Tajusin myös että se on epämukavuusalueeni. En osaa olla rennosti huolehtimatta. Jos omat huolet loppuvat, huolehdin muiden huolista. Huolehtiminen on tietynlainen turvapaikka jossa moni kaltaiseni ihminen kokee olevansa turvassa. Kun huolehtii tarpeeksi pysyvät huolet kurissa eivätkä kasva. Pelkään huolehtimisen lopettamista. Kirjan pohdinnat ja kysymykset saavat minut kuitenkin lopputulokseen, että huolehtiminen ei turvaa mitään. Päinvastoin se vie vain kaiken energian ja vastoinkäymiset tuntuvat entistä suuremmilta.

Miksi minä sitten olen huolehtija? Alan kelata elämääni taaksepäin ja olen aina ollut. Kouluun ei voinut mennä myöhässä eikä ilman reppua. Se olisi ollut maailmanloppu. Olin tyrmistynyt miten siskoni saattoi unohtaa reppunsa kotiin kerran viikossa. Kyllä nyt sen verran pitäisi huolehtia että se on mukana. Läksyt tein tunnollisesti, välillä vähän ekstraakin. Pelkäsin mokaamista ja pelkään hieman vieläkin. Kirjassa käydään läpi miksi joistain ihmisistä tulee huolehtijoita. Jotkut syntyvät sellaisiksi, jotkut kasvavat. Minusta tuntuu että olen syntynyt ja hieman kasvanut siihen. Aina olen ollut pikkutarkka että asiat hoituvat niin kuin ne pitää hoitua. Mutta moni huolenaihe on tullut mukaan vasta myöhemmällä iällä. Ne ovat tarttuneet yleensä matkaan muutenkin stressaavana aikakautena, kuten ylioppilaskirjoituksista. Huolehtimisen lopettamiseenkin on ensiaskel myöntää monen huolensa olevan täysin turha. Ja jos ei turha niin silti en voi kontrolloida tulevaa huolehtimalla.

Huolirepun keventäminen aloitetaan pienin askelin. Ensin luovutaan pikkuhuolista ja sitten siirrytään isompiin. Aloitin projektin pikkuhiljaa. Kun pikkuhuoli alkoi kolkuttaa, vaikkapa ne auton ovet ajattelin, että ihan sama. Tuntui oudolta. Se oli siinä, auto oli paikallaan ja maailma ei romahtanut. Kumma juttu. Projekti on vielä kesken, mutta hyvällä mallilla etenemässä. Huomaan kuinka osaan nykyään olla ajattelematta mitään. Se on todella vapauttavaa. Joten kaikille teille sielunsisarille ja veljille, joilla stressileveli lähentelee välillä 100% lukekaa tämä kirja.

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

3 kommenttia to “Huolena huolehtiminen.”

  1. Noora Qvick sanoo:

    Janni, ihana teksti! Oli mahtavaa päästä lukemaan tämä ajan kanssa läpi ja huomata kuinka kirjasta oli todella tarttunut hyviä ajatuksia mukaan. Kirja kuullostaa todellakin lukemisen arvoiselta, etenkin kestohuolet ja pikkuhuolet alkoivat kiinnostamaan itseäni. Toisinaan huolehdin itsekin usein liikaa, mutta myös liian usein osaan kääntää huolet totaalisen off-asentoon jolloin kääntäessäni kytkimen takaisin on-asentoon puskevat huolet entistä kovemmin päälle. Avain onneen kai tässäkin asiassa olisi kohtuus.. Hyviä ajatuksia!

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  2. Janica Saralevä sanoo:

    Janni, olipa osuva teksti, tähän on helppo samaistua! Täytyy ihan lisätä tämä kirja omallekin lukulistalle.

    Olen itse ajoittainen huolehtija. Välillä on kausia, että pystyn ottamaan rennosti, mutta yhtäkkiä tuntuu olevan aivan ”ylitsepääsemättömiä” ongelmia ja huolenaiheita, ja vieläpä monta kerralla! Usein olen pohtinut, ja nauranutkin itsekin, että huoleni ovat oikeasti todella pieniä, mutta kun ne kasvavat jättiläiseksi päässäni. Silloin tuntuu, että aivoni tukehtuvat! Näissä tilanteissa yritän palauttaa mieleeni nämä kliseiset lauseet, jotka kuitenkin ovat niin totta: Asioilla on tapana järjestyä ja kaikkea ei voi kontrolloida.

    Toivottavasti oppisin jatkossa ottamaan hieman rennommin, elämää tämä vain on. Ja toivotan tsemppiä myös sinulle tähän huolettomuusprojektiin! 🙂

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  3. Jenna Mäkelä sanoo:

    Täytyypä pistää tuo kirja ehdottomasti lukujonoon, kiitos tästä! T. toinen yli-huolehtija

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!