Tampere
28 Mar, Thursday
11° C

Proakatemian esseepankki

Höllää vähän



Kirjoittanut: Titta Savolainen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan
Mark Manson
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Tämä essee on sinulle, joka mietit liikaa asioita päässäsi ja kertaat päiviesi, viikkojesi, kuukausiesi ja jopa vuosiesi takaisia tapahtumia uudelleen ja uudelleen. Joka välität ehkä toisinaan liikaakin siitä, mitä muut sinusta ja tekemisistäsi ajattelevat ja annat sen vaikuttaa itseesi. Tai välttelet kipeitä asioita ja niiden kohtaamista, parhaimmillaan itsesi kohtaamista.

Kaikki nämä ovat esimerkkejä asioista, jotka voivat olla esteitä ammatillisen kasvusi ja kehittymisen tiellä. Elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista, eikä sen tarvitsekaan olla, sillä ilman epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä, miten voisimme kehittyä kunnolla? Niillä piikeilläkin voi olla merkityksensä ja tärkeää on se, miten suhtaudut kipuun ja annatko sen vaikuttaa etenemiseesi.

Paskamainen palautesilmukka

Huomaatko koskaan ahdistuvasti jostain ikävästä asiasta, joka sinun tulee kohdata, niin että ahdistut itse ahdistumisesta? Minä ainakin. Tai kun huomaan olevani esimerkiksi väsymyksen takia tosi ärtynyt, minua alkaa ärsyttää vielä lisää oma ärsyyntymiseni. Kierre on valmis ja negatiivinen fiilis toimii vain polttoaineena kierteelle. Ärräpäihin voi pahimmillaan tuhlautua huomattava aika päivästäni ja se vie energiaa muilta asioilta. Kyseessä on Mark Mansonin (Kuinka olla piittaamatta paskaakaan, 2018) mukaan paskamainen palautesilmukka, kun koemme, että negatiiviset fiilikset ja ajatukset eivät ole sallittuja tai niissä on jotain huonoa.

Asia ei kuitenkaan aina ole niin mustavalkoinen. Negatiiviset fiilikset ja ajatukset ovat ihan ok. Etenkin nykyajan sosiaalinen media vääristää maailmankuvaamme ja toisten sosiaalisen median tilien seuraaminen saa meidät uskomaan, että muiden elämä on aivan huikeaa ja vaivatonta. Ei se todellisuudessa aina ole. Esimerkiksi somevaikuttajatkin käyttävät huomattavan ajan luodakseen valokuvan avulla illuusion täydellisestä aamupalahetkestä sommitteluiden ja filttereiden avulla. Todellisuudessa se hetki voi olla ihan yhtä harmaa, kuin mitä sinullakin näin pimeänä joulukuisena aamuna, kun edes lumipeite ei tuo valonpilkahdusta pimeyteen.

Ensi kerralla, kun huomaat ajautuvasi kuvatun kaltaiseen vellomisen kierteeseen, kokeile pysäyttää se. Älä välitä. Koska mitä se oikeasti hyödyttää, jos käyt asiaa pääsi sisällä läpi uudelleen ja uudelleen? Itseäni ainakin näiden kierteiden tunnistaminen on alkanut helpottaa. Olen sisäistänyt, että jos haluan päästä eteenpäin, en voi jäädä rypemään surkeuteeni näin suomalaisittain sanoen. Menneelle ei kuitenkaan voi mitään tai asia jota ajattelet, ei ole sellainen, että sille muutenkaan voisit juuri sillä hetkellä mitään. Joten miksi tuhlata aikaasi siihen?

Minulla on esimerkiksi tapana velloa paljon siinä, miten olen käyttäytynyt tai sanonut asioita ihmisen edessä. Mietin aivan liikaa asioita, joihin en voi jälkikäteen (tai etukäteen) vaikuttaa. Siksi tämä syksy Kajon business leaderinä oli aivan hirveä siltä kantilta, että joka kuukausi minun tuli nousta projektorin lavalle. Inhoan esilläolemista. Luotin kuitenkin siihen, että kyllä sen on helpotuttava toistojen myötä. Mutta silti, ensimmäisinä kuukausina ajatukseni olivat luokkaa: entä jos möläytän jotain tosi typerää? Unohdan mitä piti sanoa? Olen aika hiljainen, joten entä jos kukaan ei kuule minua? Tein havainnon, että aloin itse asiassa aina ruokkia kierrettä jo etukäteen. Kun tein tämän havainnon, se jo helpotti. Eilen oli viimeinen kertani astua tuonne lavalle BL:n roolissa ja voin kertoa, että se oli paljon helpompi kuin ne edelliset. En oikeastaan välittänyt, miten siinä käy. Tehty mikä tehty, joten miksi stressata turhaan? Olin oma itseni, mitä muuta olisin voinut tehdä paremmin?

Vähät välitä paremmin

Paras oppi Mansonilta oli, että ei tule kokonaan lopettaa välittämistä, vaan oppia välittämään oikeista asioista. Se, ettet välitä jostain asiasta, ei ole sama asia, kuin että olisit täysin välinpitämätön. Täysin välinpitämätön ihminen on usein itsekäs ja todennäköisesti välttelee vain todellisuuden kohtaamista peitellen kommenttinsa ja mielipiteensä sarkasmilla ja vähättelyllä. Hän luulee luovansa itsestään rohkean ja itsenäisen kuvan, vaikka pinnan alla onkin epävarma ja pelkää kohdata asioita. Älä siis ole sellainen henkilö, joka välttelee vastoinkäymisiä. Kohtaa ne ja ota opiksesi! Tai anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta älä väistele.

Olen ajan myötä oppinut pitämään vastoinkäymisistä. Totta kai ne ovat useinkin nimensä mukaisesti raskaita ja menetyksiäkin on tullut. Useammankin kerran on tullut mieleni luovuttaa täysin tai paeta elämän vastoinkäymisiä maapallon toiselle puolen. Mutta silti olen yhä tässä. Olen selvinnyt niistä kaikista. Joten miksi en selviäisi tulevistakin? Tavallaan psyykkaan itseäni vastoinkäymisten varalle. Inspiroidun lukiessani muiden tarinoita vastoinkäymisistä ja onnistumisista, saan niistä voimaa ja erilaisia näkökulmia. Toisinaan ne havahduttavat ajattelemaan, että oma ajatusmaailmani on jopa suppea ja kaipaa ravistelua – eivät asiat oikeasti ole niin huonosti, kuin mitä ajattelen. Hyvä keino testata vastoinkäymisesi merkittävyyttä on kertoa siitä jollekulle toiselle – miltä se hänen silmissään kuulostaa? Usein haasteeni on toisen silmiin naurettava tai pienempi, kuin miltä se oman pääni sisällä vaikuttaa.

Omien arvojen tunnistaminen

Tänä syksynä olen miettinyt paljon omia arvojani, mikä minulle on merkityksellistä? Minulle tärkeitä asioita ovat muun muassa toisten kunnioitus, avoimuus, luottamus, itsensä kehittäminen, merkityksellisyys ja ennen kaikkea aitous. Teen paljon töitä sen eteen, että muut näkevät minut juuri sellaisena kuin olen. Meillä ihmisillä on taipumus pyrkiä antamaan itsestämme ruusuinen ja siloteltu kuva toisille ihmisille, etenkin, jos he ovat hieman tuntemattomampia. Onhan se ymmärrettävää, että haluamme toisten ihmisten pitävän meistä. Eikä kaikille tarvitsekaan näyttää kaikkia puoliaan niin sanotusti. Mutta jos kaikki aina näkevät sinusta vain tietyn puolen, voitko luottaa siihen, että kyseinen ihmissuhde on kestävä? Tämä korostuu siinä vaiheessa, kun on kyse parisuhteesta tai sinulle merkityksellisestä, läheisemmästä ihmissuhteesta kuten parhaista kavereista tai perheenjäsenistä.

Proakatemialla olen pyrkinyt siihen, että tiimini oppii tuntemaan minut juuri sellaisena kuin olen. Se oli etenkin alkuun todella haastavaa, koska totta kai halusin antaa vieraille ihmisille hyvän ensivaikutelman itsestäni. Ajattelin kuitenkin jo tänne saapuessani, että pistän peliin kaikki tai ei mitään. Proakatemia olisi se paikka, jossa voin testata turvallisesti itseäni sekä ammatillisesti että kokonaisuudessa. Olen löytänyt täältä jo monta ihmistä, joiden kanssa minulla on turvallinen olo täysin omana itsenäni. Jo se itsessään on todella arvokasta kaiken sen opin lisäksi, mitä täältä saan mukaani. Varmasti moinen avoimuuteni ja jotkut näkökulmani eivät ole kaikkien mieleen, mutta tässä korostuu taas se, miten ihan kaikesta ei tarvitse välittää pätkääkään. Kun olen ollut täysin oma itseni, miksi nolostuisin?

Älä siis tavoittele täydellisyyttä, vaan opi sinäkin hölläämään vähän!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close