Franchising – yrittäjä ilman omaa ideaa

8.4.2018

Näyttökertoja 1.23k

Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET

KIRJA	KIRJAILIJA

Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Liiketoiminnassa on vain yksi tavoite: taloudellinen menestyminen. Menestyäkseen vaaditaan tuottavuutta ja tuottavuus on avainasemassa nykypäivän markkinataloudessa. Toiset sanovat franchisingin olevan menestyksen kloonausta, mutta nimenomaan menestys on koko franchisingin takana. Joku on luonut menestystarinan, jota pyritään monistamaan franchising-toiminnalla. Ja onneksi maailma on täynnä menestystarinoita. Fred De Luca on nimenä monella täysin tuntematon, mutta hänen yrityksensä tuntevat lähes kaikki. Fred keksi opiskellessaan alkaa täyttämään patonkeja ja myymään näitä kampus-alueella eteenpäin. Tästä sai Subway alkunsa. Mutta kyllä Suomessakin osataan, näistä oivaltajista voi mainita TopSportin Pekka Eräjään tai Laatutakuun Henri Häyrisen. Menestyksen ja osaamisen jakaminen eli franchising-toiminta on yhteistä näille yrityksille ja menestymisen lisäksi he ovat luoneet työpaikkoja tuhansille ihmisille. Franchising-yritysten eloonjäämisprosentteja tarkastellessa voidaan sanoa ettei toimintaa turhaan sanota kannattavaksi. Keskiarvon perusteella 2/3 yrityksestä lopettaa toimintansa ensimmäisen vuoden aikana niin franchising-yrityksillä vastaava osuus on 1/10.

Liiketoiminnallisena mallina franchising tuli tunnetuksi 1950-luvulla mutta Suomeen yritysmuoto saapui 1970-luvulla. Ensimmäisenä Suomeen rantautui pikaruokaketjut sekä autovuokraamot. Suomen franchisesektori on ollut tähän asti vähittäiskauppapainotteinen. Franchising on Suomessa vielä suhteellisen nuori toimintamalli mutta siitä huolimatta sen toimialajakauman ennustetaan muodostuvan muun Euroopan tyyliin: 30% vähittäiskauppa, 50% palvelut sekä 20% teollisuus ja muut. Ketjujohtamisessa korostuu yhä enemmän ammattimaisuus ja johtamisen laadun uskotaankin olevan kriittinen tekijä ketjujen välisessä kilpailussa. Johtamisessa tulee ottaa huomioon nopeasti muuttuva toimintaympäristö jonka vuoksi oppiminen ja jatkuva kehittyminen eivät saa loppua missään vaiheessa.

”Franchising on kahden oikeudellisesti ja taloudellisesti itsenäisen yrityksen, franchise-antajan ja franchise-ottajan pitkäaikaista sopimusperustaista yhteistyötä, jossa franchise-antaja siirtää taloudellista vastiketta vastaan franchise-ottajalle oikeuden käyttää ennalta määriteltyjen ohjeiden mukaisesti sovitun ajan tietyllä alueella tai tietyssä paikassa hallitsemaansa liiketoimintakonseptia.”

Yksinkertaisimmallaan franchising voidaan tiivistää:
1) Yleensä iso emoyritys, jota sanotaan antajaksi
2) Franchiseyrittäjä, jota sanotaan ottajaksi
3) Yrittäjä maksaa ketjun määrittämän franchise-maksun ja rojalteja. Yrittäjä toimii ketjun sääntöjen mukaan ja saa ketjulta tukea

”Frankkeeraus” voidaan jakaa kahteen alueeseen:
1) Tuotejakelu ja tavaramerkkifranchisingiin (product distribution and tradename franchising)
Tässä franchise-ottaja toimii päämiehensä brandin alla ja tämän tuotteiden ja palveluiden jakelijana Esimerkkinä merkkiautoedustukset, polttoaineen jakeluketjut ja virvoitusjuomapullottajat

2) Liiketoimintamallifranchisingiin (business format franchising)
Tässä jakeluketjussa on franchisingottajan omistamia tai johtamia toimipaikkoja, eli kaikki franchising-toimipisteet eivät välttämättä ole franchisingantajan omistamia. Tämä tapa on tutumpi Euroopassa ja monet eivät laske tavaramerkkifranchisingia ”oikeaksi” frankkeeraus-toiminnaksi.

Franchisingia ajatellessa on hyvä muistaa, että antaja ei maksa yrittäjälle palkkiota heidän myyntitoimintansa onnistumisen perusteella vaan molemmat, sekä antaja- että ottaja hankkivat itse toimeentulonsa. Ottaja saa toimeentulonsa yrityksensä tuloksesta josta on vähennetty liiketoiminnan kulut eli mm. antajalle maksettavat maksut oikeuksien käytöstä ja yhteistyöpalveluista. Vaikka franchising-ottajat ovat itsenäisiä yrityksiä oikeudellisesti ja taloudellisesti niin eivät kuitenkaan toiminnallisesti. Yritykset eivät ole missään omistussuhteessa toisiinsa nähden. Näin ollen molemmat nauttivat omista voitoistaan- ja tappioistaan. Franchising-antajalle suoritettavat maksut ovat yleensä 5-10% liikevaihdosta, ei tuloksesta (ellei muuta ole sovittu). Franchising-antaja ei myöskään rahoita ottajan yritystä sen aloitus- tai investointivaiheessa. Antaja yleensä kuitenkin pyrkii järjestämään mahdollisimman hyviä rahoitusratkaisuja. Yksi yleisimmistä lainainstrumenteista franchising-ottajalle on Finnveran tarjoama alkutakaus. Franchising-sopimus on keskimäärin 5-10 vuotta.

Alussa kerrottu menestyminen onkin yksi syy miksi franchise-toiminta on suosiossa. Franchise-antajalle on monia hyviä puolia mm. nopea kasvaminen, hajautetut investoinnit, yhteistyöedut, uudet innovaatiot, työnjako, tehokkuus josta esimerkkinä mm. hajautettu operatiivinen johtaminen ja alhaisempi kulutaso (palkkakulut) sekä yrittäjyys.

Riskitekijöinä antajalle voi pitää mm. yrittäjäriskiä (”vääränlainen” valinta), huono vaikutus menestykseen ja yrityskuvaan, tulovirta pienempi kuin omissa menestyvissä toimipaikoissa, ottajan resurssit (osaaminen ja organisaatio)

Kuten yleisesti yritystoiminnassa, myös frachisingtoiminnassa on omat kompastuskivensä. Yleensä nämä liittyvät yhteistyöhön antajan ja ottajan välillä. Yhteistyön epäonnistuessa, franchise-antaja menettää antamansa ajan lisäksi myös pääomaa ja pahimmassa tapauksessa maineensa. Tämän vuoksi tiimissä toimiminen, yhteistyö sekä luottamus ovat edellytyksiä, joilla pääsee alkua pidemmälle. Avoin kommunikointi sekä todellinen halu kehittää toimintaa ovat antajalle tärkeitä. Franchise-ketjun toimijat muodostavat yhteisön, jonka pitäisi toimia tukena yksittäiselle yrittäjälle. Yksittäisen yrityksen menestyminen tarkoittaa myös menestystä koko yhteisölle. Yhden menestyminen ei ole muilta pois vaan se sen sijaa vahvistaa jo olemassa olevaa verkostoa. Franchise-toiminnassa tulee pysyä annettujen raamien sisäpuolella ja sen vuoksi franchise-malli ei sovi jokaiselle yrittäjäasenteen omaavalle. Henri Laakso kehottaakin kirjassaan jokaista pohtimaan omaa persoonallisuuttaan sekä asenteitaan ennen kuin aloittaa liiketoiminnan. Franchising-toiminnassa raha ei tule olemaan ongelma vaan yhteistyökyvyn puute, joka on yksinkertaisuudestaan huolimatta monelle kovin vaikeaa.