Kirjoitan esseitä joskus jopa tunnissa. Näin minä luen, ajattelen ja kirjoitan.

Olen pari kertaa haastanut itseni kirjoittamaan esseen tunnissa.

Kello on nyt 14:49, päivä on torstai, 15. helmikuuta.

Tämän esseen on oltava esseepankissa tänään kello 15:50.

Viime kerralla aikaraja venähti tuplaksi – tämän esseen teossa meni kaksi tuntia. Ennätykseni on essee nukkumisesta, jonka kirjoitin junassa vain 45 minuutissa!

Uskomatonta, eikö totta? Ihan ok tason esseetä – näin lyhyessä ajassa. Ja usko tai älä – mutta tällä tavalla itsensä haastaminen on vielä hauskaakin. Homma toimii kun otat kellon käteen ja armottoman niskapers-otteen itsestäsi.

Minulla juttu lähtee aina ajatuksesta. Ajatus vie toiseen ja niin edelleen – tunnemmehan ajatusketjumme. Kipinätulee monesti semmoista, artikkeleista, podcasteista, kirjoista tai ihan vain olemisesta ja ajatuksenvirrasta. Ja kun saat innostavasta ajatuksesta kiinni, on siitä kannattavaa tarrata saman tien kunnollinen ote. Tavoitteena on, että tuo kipinäsytyttäisi kokonaisen roihun jonka valossa on kätevää ja nopeaa runoilla esseitä. Tunnissa.

Ota siis ajatuksesta yhtä tiukka ote kuin itsestäsi tunti-deadlinen suhteen. Parhaassa tapauksessa saat kartutettua esseesi lähdeluetteloakin.

Nyt on kulunut kahdeksan minuuttia.

Jos esseen kipinä syttyy jostain kevyestä – omasta päästä, ajatuksesta, keskustelusta tai videonpätkästä, on usein syytä etsiä tukimateriaaliksi jotakin tasoa akateemisempaa lähdettä. Kirjathan toimivat erinomaisena kirjallisuuden lähteinä – ei meitä turhaan kannusteta lukemaan. Mutta lukeminen voi olla hidasta, puuduttavaa ja vaikeaakin.

Itse en ole saanut ikinä luettua kirjaakaan päivässä, edes parissa-kolmessa. Lukijatyypiltäni olen samaistuja, keskeyttäjä ja pohtija. (Yle Uutiset, 2019) Näiden lisäksi tunnistan itsessäni myös suorittaja -lukijatyyppiä, mutta viimeisen puolen vuoden aikana en ole tainnut suorittaa kuin yhden kirjan kokonaan kannesta kanteen.

Yhden oivalluksen olen tehnyt: kannesta kanteen lukemisesta ei kannata ottaa paineita.

Himolukijaksi tunnustautuva Helsinkiläinen Henriika Tulivirta kertoo lukevansa jopa viisi kirjaa yhdessä illassa. Hänen lukutapansa on ”silmäillä” kirjan sivut läpi (Yle Uutiset, 2018.)

Ajattelin aiemmin, että tuo on kusetusta. Vähän niin kuin scrollaisit 500-sivuisen e-kirjan läpi puhelimellasi vartissa, ja kertoisit kaikille lukeneesi sen 15 minuutissa.

Nyt olen hoksannut, että ei yhden ajatuksen saaminen vaadi kannesta kanteen lukemista. Ei tietenkään ”läpi surffailukaan” lukemisesta mene, mutta riittää, että Henriikan tapaan silmäilee, ja haravoi ne kohdat, joissa on oikeasti pureskeltavaa. Merkitse kohdat jotka resonoivat ajatuksien ja essee-kipinöiden kanssa joita mielessäsi jo on, ja tartu niihin. Ihmiset osaavat kyllä yleensä hakeutua mieltään kiinnostavien aiheiden pariin – mutta lukiessa niin ei jostain syystä aina käy. (Uimonen, 2010, 10)

Nyt on kulunut puoli tuntia.

Olen esseeni puolivälissä, siis. Haluaisin vielä kertoa, mitä hyötyä esseiden kirjoittamisessa on siitä, että tunnistat omia ajattelutapojasi ja lukijatyyppisi – ja etenkin siitä, että otat tunnin aikarajan ja raadat vain.

Kirjoittaminen on silkkaa raatamista. Ainakin jos kysyy ”Kirjoita kiinnostavasti” -kirjan kirjoitaneelta Taina Uimoselta. ”Keksi, karsi, kitetytä, vaihda, siirrä, vaihda takaisin ja vielä kerran siirrä”, hän kiteyttää. (Uimonen, 2010, 8) Uimonen kehoittaa myös uteliaisuuteen, joka on minun esseetyöstöni ydinasioita.

Kaikilla aisteilla kaikkialla havaitseminen tulee minulle luonnostaan. Ei siis liene ihme, että minulta löytyy piiitkä lista esseeaiheita, mielenkiintoisia kirjoja ja muitakin ideoita. Kun kirjoittaminen lähtee alkujaan siitä, että olet itse avoin ja kiinnostunut ympäristöstä, on esseesi myös sinulle paljon merkityksellisempi. Kirjoittaminen tulee silloin kuin selkärangasta. Pyri siis kirjoittamaan asioista, jotka ovat kiinnittäneet huomiosi – eikä asioista jotka ovat syötetty sinulle. Saatat jopa tykästyä ajatustesi kanavointiin esseiden kautta.

Aikaa on jäljellä enää seitsemän minuuttia.

Uimosen vinkit:

1 Ole utelias

2 Ole ahkera

3 Ole rohkea

4 Hanki palautetta

2 Ole ahkera. Uteliaisuudesta jo puhuinkin. On tärkeää, että jututamme ihmisiä, tutkimme asioita ja vietämme aikaa niiden asioiden parissa, jotka meitä kiinnostavat. Mutta vielä tärkeämpää on se niskapers-ote, josta jo siitäkin kerroin. Se on ahkeruuden niskapers-ote. Uimosen paras ohje kirjoittajalle on, että kirjoita. Kukkuu? Tuliko vähän puun takaa?

Puhumme paljon tekevämme esseitä, mutta paljonko oikeasti kirjoitamme? Juuri tuohon oma yhden tunnin sääntöni on oivallinen keino. Kun on vain tunti aikaa, on alettava kirjoittamaan heti. Katso vaikka – tässä minäkin runoilen paniikissa.

Reilun kolmen minuutin päästä munakello pärähtää, ja sitä ääntä en halua kuulla, ennen kuin tämä essee on valmis julkaistavaksi.

4 Hanki palautetta.Meillä esseepankissa on vakiona kommentointi- ja tähtiarviointi-ominaisuudet. Jos et saa tarpeeksi kommenttia ja palautetta, lähetä esseesi – vaikka keskeneräinen sellainen – sparriparillesi tai tiimisi jäsenelle – tai oikeastaan kelle vain. Tiedän kokemuksesta, että keskeneräisen (tai joskus valmiinkin) tekstin luetuttaminen jänskättää. Mutta kun saat kerran kokea palautteen hyödyn, olet varmasti tarjoamassa puolivalmiita esseitäsi koelukuun ilomielin jatkossa.

Esseekulttuurissamme on varmasti vielä paljon parantamisen varaa koko yhteisön osallistamisen ja ”ristiinosallistamisen” (kommentointi, solut..) kanssa, mutta viimeisin kommentointiessee-uudistus on jo hyvä steppi oikeaan suuntaan!

Edellistä kappaletta kirjoittaessa munakello pärähti.

Skippaan kolmosen. “Ole rohkea” on kyllä ihan tärkeä pointti, mutta ei nyt ole aikaa – kello on 15:52. Nyt on pakko julkaista. Tarkoittakoot “Ole rohkea” tässä sitä, että rohkenet koittaa esseen kirjoittamista tunnissa!

Vai olenko vain niin rohkea, että kokeilen jättää asioita lukijan oivallettavaksi? Että kokeilen jotain uutta tyyliä? Ehkä niin..

Tämä meni jo parilla minuutilla yli ja vielä pitää lisätä lähdeluettelo tähän perään. Tuskaa! Skippasin ehkä jotakin muutakin, jos huomasit. Ehkä olen päästämässä perfektionismin-apinaa niskastani. Kuinka vapauttavaa! Tämä essee on nyt ihan tarpeeksi valmis!

Aloitusaika: 14:49. Julkaisuaika WordPressin mukaan: 15:57:33

Versiot: Samuel Kautto, 4 minuuttia sitten (15.2.2019 / 15:57:33)

Lähteet:

Yle Uutiset, 2019:

https://yle.fi/uutiset/3-10637769

Yle Uutiset, 2018:

https://yle.fi/uutiset/3-10509520

Taina Uimonen: Kirjoita Kiinnostavasti. Infor, 2010