Olen aina pitänyt esiintymisestä. Nuoresta asti olen yleensä ollut se, joka on haluttu yleisön eteen puhumaan. Esiintyminen tulee itselleni luonnostaan. Jännitän lavalle ja yleisön eteen nousua, mutta kun pääsen vauhtiin puhuminen ja esiintyminen on helppoa ja luontaista. Mielestäni pieni jännitys ennen alkua kuuluu asiaan. Tiimidiilissä pitchasin tiimimme idean tuomariston ja akatemian yleisön edessä. Vaikka puhe meni mielestäni kohtalaisen hyvin, en kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen. En mielestäni saanut ideaamme ja tarinaamme tarpeeksi vahvasti tuotua esiin ja sitä kautta vakuutettua tuomaristoa. Vaikka olen nuoresta asti puhunut ja esiintynyt isoillekin yleisöille, en ole koskaan aidosti perehtynyt esiintymistaitoon. Olen enemmänkin itse oppinut. Haluan kuitenkin kehittyä puhujana, sillä unelmani on tulevaisuudessa luennoida tuhatpäisen yleisön edessä fysioterapiaan liittyvästä aiheesta. Hyviä puhujantaitoja vaaditaan myös ammatissamme fysioterapeutteina, sillä viestin perille saamiseksi on osattava tuoda se tarpeeksi vakuuttavasti esiin. Päädyin lukemaan kirjaa ”Virallinen TED-opas: puhu ja vakuuta yleisösi”, sillä olen utelias kehittämään puhujan taitojani.

Kirjan oppien mukaan hyväksi puhujaksi kehittyminen vaatii ennen kaikkea yhtä asiaa: aitoutta. Esiintymistä itse luontaisella tavalla. Olemalla oma itsesi avaat jo paljon enemmän itseäsi yleisölle ja saat mielenkiinnon ja luottamuksen puolellesi. Ego tulee jättää pois, ja puhua asiasta tai ideasta eikä itsestään. Hyvän puheen voi rakentaa kokemattomankin esiintyjän suulle, mutta tärkeintä on pystyä antamaan yleisölle jotain. Yleisö ei halua kuulla, kuinka erinomainen tai menestynyt puhuja on, vaan se haluaa kuulla tarinoita ja sitä, mitä annettavaa puhujalla on muille. Kirja kehottaa välttämään neljää sudenkuoppaa joita ovat myyntipuhe, jaarittelu, organisaation ylistäminen ja inspiraation kavaluus. Näitä pohtiessani mieleen tuli taannoin eräässä seminaarissa kuulemani puhe mieheltä, joka tarjosi konsultointipalveluja rahahuoliin. Mies oli taitava puhumaan ja viihdytti yleisöä pienillä vitseillä, mutta muistan, kuinka puheesta jäi hyvin mainosmainen kuva. Ymmärrän nyt mitä tuo ajatus tarkoitti. Ei yleisöä, ainakaan itseäni, kiinnosta kuulla kuinka erinomaisesti yrityksesi toiminta on lähtenyt nousuun ja keiden kaikkien kanssa toimit. Olisin kaivannut enemmän niitä käyttökelpoisia ajatuksia, eli sitä mitä annettavaa hänellä todella olisi ollut.

Tärkeä asia puhetta rakentaessa on punainen lanka. Mihin puheella pyrit ja mitä sillä haluat saavuttaa. Hyvä esiintyjä tai puhuja on lopulta vain viihdyttäjä, ellei hänellä ole yleisölle jotain annettavaa. Puheessa täytyisi siis olla jokin ajatus ja määränpää, jonka voi kirjan mukaan tiivistää kymmeneen sanaan. Punainen lanka kiteyttää puheen sanomaa ja jättää kaiken ylimääräisen ja turhan pois. Puhe tulisi myös rakenteen puolesta olla sellainen, että sen sanoma on alusta loppuun loogisesti etenevä ja yhtenäinen. Puhe on kuin matka, jolle puhuja yleisön vie.

Hyvän puheen tueksi puhuja voi ottaa erilaisia välineitä. Yksi toimivimmasta on katsekontakti ja yhteys yleisöön. Olemalla alusta asti kontaktissa yleisöön osoitat välittämistä. Muita hyviä keinoja yleisön saamiseen puolelleen on huumori ja tarinan voima. Huumori yhdistää ihmisiä, ja mikä onkaan parempi tapa rikkoa jäätä kuin saada ihmiset nauramaan esimerkiksi hauskalla tarinalla. Tarinalla voi elävöittää puhettaan hyvinkin paljon, mutta niitä kertoessa tulee muistaa pysyä aitona. Tarinan täytyy olla tosi ja sillä pitäisi olla merkitystä puheen kannalta, ettei se jää irralliseksi. Hyvä tarina toimii loistavana tukena ja saattaa vahvistaa ideaa. Oma tapani esiintyä on aina vahvasti perustunut huumoriin ja esiintymisen elävöittämiseen. Olen kova puhumaan käsilläni ja pidän siitä, kun saan muut nauramaan ja rentoutumaan. Sitä kautta olen kokenut saavani viestiä paremmin perille. En ole kummoinen tarinankertoja, mutta uskon että siinäkin voin kehittyä, kun pidän silmäni ja korvani paremmin auki. En kuitenkaan halua kertoa tarinoita vain kertomisen takia, vaan haluan että niillä on jotain merkitystä asian kannalta.

Kirja korostaa harjoittelun merkitystä ennen puheen pitämistä. Olen täysin samaa mieltä. Itselleni on äärimmäisen vaikeaa pitää vakuuttavaa puhetta, mikäli en saa harjoitella tarpeeksi. Yksi syy miksi en ole tyytyväinen tiimidiilin puheeseen on se, etten ehtinyt harjoittelemaan kunnolla. Täytyy toki muistaa, että haasteessa oli aikarajansa ja tiimimme joutui kehittelemään liikeidean alusta asti. Olen kuitenkin tyytyväinen ideaamme ja siksi pystyin sen pitchaamaan. Tämä onkin toinen tärkeä asia kenen vaan puheessa, mutta huomaan sen etenkin omalla kohdallani. Jos en usko siihen mistä puhun, en pysty puhumaan siitä niin, että minusta välittyisi aito intohimo asiaa kohtaan.

Kirja tarjoaa parikin lähestymistapaa puheen pitämiseen: toinen niistä on käsikirjoitettu puhe ja toinen käsikirjoittaman puhe. Oma tapani on näiden yhdistelmä. Haluan hioa puheeni ensin tekstinä kunnolliseksi, ja sen jälkeen harjoitella niin paljon, että pystyn tarpeen tullessa improvisoimaan ja lukemaan yleisön reaktioita. Pidän myös tyypillisesti käsikirjoituksen mukana, jotta voin välillä tarkistaa missä olen menossa. En pidä yhtään sellaisista puhujista, jotka puhuvat suoraan powerpointin slideistä. Minusta on kunnioittavaa myös yleisöä kohtaan harjoitella niin paljon, että hallitsee puheensa ja muistiinpanot ovat vain rakenteena mukana. Kirja ehdotti myös puheen tallentamista puhelimen sovellukseen ja sen kuuntelemista ja harjoittelemista ennen puheen pitämistä. Aion ehdottomasti kokeilla tätä ennen seuraavaa kertaa.

Onnistuneen puheen kannalta tärkeintä on aloitus ja lopetus. Ne ovat kaksi asiaa, joista puhuja ja puhe muistetaan. Aloituksella pitäisi saada yleisön mielenkiinto heräämään, mutta ei pidä kuitenkaan paljastaa kaikkea mitä on tulossa. Lopetus on yhtä lailla tärkeä, sillä se määrittelee, miten puhe tullaan muistamaan. Omasta mielestäni tämä on kirjan tärkein opetus. Tärkeää on valmistautua puheeseen huolellisesti ja siihen kirja tarjoilee hyviä vinkkejä, kuinka esimerkiksi kontrolloida hermojaan. Äänen painolla ja korostamisella on myös esityksen tai puheen elävöittämisen ja viestin esiin tuomisen kannalta suuri merkitys, mutta mielestäni millään näistä ei ole mitään väliä, jos kuulijalle ei jää esityksestä mieleen muuta kuin kehno lopetus. Siispä, seuraavaa puhettani aion käsikirjoittaa ja harjoitella niin kauan, että kykenen sen esittämään niin kuin luontaisesti osaan. Käsillä puhuen ja yleisöä naurattaen.