Erityisherkkyys osana persoonallisuutta – Ympäristön ärsykkeiden monitahoinen prosessointi

02.05.17 Esseen kirjoittaja: Removed User
Kirjapisteet: 3
Kirja: Erityisherkkä ihminen
Kirjan kirjoittaja: Aron, E.
Kategoriat: Erikoistuminen toimialalle, Uncategorized

By Maija Mustonen & Jemina Niemi

Johdanto

”Lapsena oli vaikea samaistua saman ikäisten ajatusmaailmaan ja intresseihin, ja koin usein tulevani paremmin toimeen vanhempien lasten tai aikuisten kanssa — nämä kun olivat rauhallisempia, ajattelevaisempia ja vähemmän kiinnostuneita oudon tuntuisista, alati vaihtelevista sosiaalisista villityksistä. Mielikuvitukseni oli aktiivinen, olin korostuneen empaattinen ja saatoin liikuttua spontaanisti esimerkiksi tarinoista tai musiikista. Olin myös melko arka etenkin uusien ihmisten parissa ja tarvitsin paljon omaa aikaa rauhoittumiseen ja pohdiskeluun. Sosiaalisissa tilanteissa omaksuin yleensä vaistomaisesti mukautujan tai sovittelijan roolin. Herkkyyttä tasapainottivat toisaalta vilkkaus ja uteliaisuus sekä itsepäisyys tietyissä asioissa, jolloin muodostin välinpitämättömän ja torjuvan ulkokuoren.” –Lassi (Suomen erityisherkät. 2017).

 

Hiljattain sosiaalinen media alkoi syöttämään eri ihmisten jakamia artikkeleita ja kirjoituksia liittyen erityisherkkyyteen. Niistä tuli lueskeltua muutama läpi ja hieman hymähdeltyä sille, että kyllä nyt taas on keksitty jotain seliseli-juttuja. Sen jälkeen meillä tuli tämä erityisherkkyys jossain tilanteessa puheeksi ja päätimme, että voisikin kirjoittaa soluesseen erityisherkkyydestä. ”Joo kirjoitetaan! Kirjoitetaan sellainen, jossa lähestytään erityisherkkyyttä ja siihen liittyviä kirjoituksia lähinnä arvostelevasta ja epäilevästä näkökulmasta!”. Näin me puhuttiin…nimettiin jopa esseelle työnimi: ” Erityisherkkyys- Persoonallisuuden piirteistä diagnoosiksi?”. Mutta hupsista vaan, kun lähdimme tutkiskelemaan aihetta vähän syvällisemmin, huomasimme, että kyseessä onkin laajasti tutkittu aihe. Ei suinkaan ole mikään ohimenevä trendi, jolla selitellään jonkun ihmisen säikähtelyä ja itkemistä. Ei. Tulikin aika nolo-olo, kun tämän tajusi.

Näinpä rupesimme haalimaan eri lähteistä tietoa aiheesta: katsoimme Ylen tieteisdokumentin erityisherkkyydestä, haimme konkreettisia opuksia kirjastosta, bongasimme Tehy-lehdestä aihetta käsittelevän kirjoituksen ja etsimme internetistä sivustoja ja tutkimuksia tähän liittyen.

Kaiken tämän jälkeen tulemme edelleen kirjoittamaan soluesseen erityisherkkyydestä, mutta tarkastelemme nyt kuitenkin aihetta mieluummin siitä näkökulmasta, että mitä se oikein tarkoittaa, mitä se ei tarkoita, minkälaisia tutkimuksia aiheesta on tehty ja minkä takia tästä on hyvä olla tietoinen.

Eikun mieli herkäksi ja enjoy!

 

HSP, Highly Sensitive Person

Ihmisten herkkyydessä on yksilöllisiä eroja. Osa meistä on synnynnäisesti hermojärjestelmältään tavallista herkempiä eli niin sanottuja erityisherkkiä. (Oksanen. 2017). Kyseessä on synnynnäinen, normaali psykofyysinen ominaisuus, jota esiintyy eriasteisena noin 15 – 20 prosentilla ihmisistä. Erityisherkillä (Highly Sensitive Person, HSP) on tavallista herkemmin reagoiva ja aistiärsykkeitä syvällisesti prosessoiva hermojärjestelmä. Erityisherkkä aistii ja analysoi esimerkiksi melua, visuaalista hälyä, kiirettä, konfliktitilanteita sekä keho- tuntemuksiaan ja reaktioitaan herkemmin ja tarkemmin kuin muut. (Erityisherkän elämää. 2014-2017).

Ennen kuin erityisherkkyyttä alettiin tarkemmin tutkimaan, luultiin sen liittyvän sisäänpäin kääntyneisyyteen. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että jopa 30 % erityisherkistä on ekstroverttejä eli kyse olikin jostain aivan muusta. Tämä johti siihen, että aihetta ruvettiin tutkimaan laajemmin ja selvisi, että jokaisen lajin yksilöistä noin 20 % on erityisherkkiä ja että erityisherkkiä on yhtä paljon sekä naisia että miehiä. (Tieteisdokumentti: Erityisherkät. 2015).

Erityisherkät ihmiset tuppaavat saamaan usein tietynlaisen leiman; koska he ovat usein hiljaisia, omiin ajatuksiinsa syventyneitä heitä pidetään ujoina. Näin heitä ruvetaan kohtelemaan tietyllä tavalla ja tämä voi johtaa siihen, että he ikään kuin omaksuvat muiden käytöksen kautta oman ujoutensa. (Tieteisdokumentti: Erityisherkät).

 

DOES (Lähde: Suomen erityisherkät; Aron, E.)

Aron luokittelee erityisherkkyyden piirteet neljään pääryhmään. Luokittelun muistamista helpottaa alkukirjaimista muodostuva lyhenne DOES:

  • D – Depth of processing (syvällinen tiedon prosessointi)

Erityisherkkä ihminen käsittelee havaintoja ja tietoa syvällisesti. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi.

  • – Overarousability (kuormittumisalttius)

Erityisherkkä ihminen stressaantuu liiallisesta aistimus- tai tietomäärästä. Monipuolinen, intensiivinen tai pitkäkestoinen tapahtuma voi viedä hänen voimansa, jotka palautuvat lepäämällä, rajaamalla aistimuksia tai poistumalla tilanteesta.

  • E – Emotional intensity (vahva eläytymiskyky)

Erityisherkän ihmisen tunteet ja tuntemukset voivat olla voimakkaita. Hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti.

  • S – Sensory sensitivity (tarkka havainnointikyky)

Erityisherkän ihmisen aistihavainnot ovat hienovaraisia. Hän tarkkailee sekä ympäristöään että sisäisiä kokemuksiaan, ja tekee niistä tarkkoja havaintoja. Herkän aistit eivät kuitenkaan ole paremmat kuin muilla, vaan kyseessä on hermoston herkkä reagointi.

 

Erityisherkkyyden ilmeneminen eri osa-alueilla (Lähde: Erityisherkän elämää)

Erityisherkkyys ilmenee usealla osa-alueella, mutta tuntemusten voimakkuus vaihtelee eri ihmisillä ja samalla ihmiselläkin eri elämänvaiheissa ja kuormittumisen tason mukaan.

Fyysistä erityisherkkyyttä on aistiherkkyys sekä muu kehollinen herkkyys. Aistiherkkä voi kokea erityisen voimakkaasti esimerkiksi: melun (äkilliset, kovat tai pitkäkestoiset/ jatkuvat äänet, hälinä), visuaaliset ärsykkeet (kirkkaat tai välkkyvät valot, ihmisvilinä), lämpötilan (kuuma/kylmä, viima), karheat tai hiertävat tekstiilit ja hajut tai hajusteet. Erityisherkän aistit eivät sopeudu ärsykkeisiin lainkaan tai yhtä hyvin kuin normiherkillä ihmisillä.

Kehollinen herkkyys tarkoittaa mm. tuntemuksia verensokerin tasapainosta, hormonivaihteluista, kuumeesta/alilämmöstä, kivusta, säätilan muutoksista sekä herkkyyttä lisäaineille, kemikaaleille, lääkeaineille tai stimulanteille.

Sosiaalisesti erityisherkkä (vuorovaikutustilanteet, empatia, intuitio, tunneäly) aistii paljon asioita ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Hän tunnistaa sanomatta jätettyä asioita, kokee toisten tunteita ja mielialoja, vaistoaa onko ihminen aidosti itsensä vai ei. Kuormittavimpia ovat vaikeat ihmissuhteet ja sellainen tulehtunut ilmapiiri, jossa ihminen kokee jatkuvaa tarvetta suojata itseään. Sosiaalisesti herkkä myös tuntee itsensä usein selittämättömällä tavalla ulkopuoliseksi.

Psyykkisesti herkkä kokee ja tuntee voimakkaasti: hän liikuttuu helposti, riemastuu näkyvästi, rakastuu palavasti, loukkaantuu helposti tai suuttuu sydänjuuriaan myöten epäoikeudenmukaisuudesta. Psyykkinen herkkyys voi kuitenkin ilmetä myös persoonallisuuden herkkyytenä ja olemuksen ulkoisena tyyneytenä. Tunneherkkää syyllistetään usein herkkänahkaisuudesta ja jo lapsena painostetaan reipastumaan. Hänelle on myös vaikeaa puolustaa itseään syytöksiä vastaan. Psyykkiseen herkkyyteen voi kuulua poikkeuksellista luovuutta, mielikuvitusta, älyllisyyttä sekä intohimoista kiinnostusta tietoon ja uuden oppimiseen.

Henkinen ja eettinen herkkyys (arvot, aatteet, merkityk- sellisyys, intuitio) kohdistuu esimerkiksi uskonnollisuuteen, henkisyyteen tai elämän tarkoitukseen. Henkisesti herkällä on esim. selkeä ja voimakas moraalikäsitys sekä oikeudentunto ja hän voi olla kiinnostunut uskonnoista tai henkisistä ilmiöistä. Hänelle myös ansiotyön merkityksellisyydellä on erityisen suuri painoarvo ja hän osallistuu usein aktiivisesti vapaaehtoistyöhön.

 

Erityisherkkyyden tutkimustaustaa

Erityisherkkä, Highly Sensitive Person, HSP, on ihmistyyppi, jota yhdysvaltalainen psykologian tohtori Elaine Aron on tutkinut vuodesta 1991 lähtien (Suomen erityisherkät). Lukuisat tutkimukset antavat käsitteelle tukea ja liittävät sen osaksi psykologiaa (Tieteisdokumentti: Erityisherkät). Erityisherkkyyteen liittyy keskeisesti autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston herkkä reagointi. Erityisherkkä voi reagoida hyvin voimakkaasti tilanteissa, jotka eivät herätä useimmissa minkäänlaista reaktiota. (Suomen erityisherkät). Se, että erityisherkkä pyrkii siis olemaan tietoinen kaikesta ympärillä tapahtuvasta, voi helposti turhauttaa ei-erityisherkkiä, koska he eivät ymmärrä HSPn tapaa toimia (Tieteisdokumentti: Erityisherkät). Myös keskushermostoa aktivoivat aineet, esimerkiksi kofeiini ja muut stimulantit, voivat aiheuttaa voimakkaita reaktioita. Usein reaktiot ovat varsin näkymättömiä, esimerkiksi sydämen sykkeen kiihtymistä. (Suomen erityisherkät).

Uudessa tilanteessa erityisherkällä aktivoituvat aivojen alueet, joilla tapahtuu tiedostaminen, syvällinen käsittely, samaistuminen tunteisiin sekä emotionaalinen merkityksellistäminen. Tutkimuksissa on myös huomatta, että vastoin oletuksia, erityisherkillä ei suinkaan samoissa tilanteissa aktivoidu aivojen mantelitumake, joka aktivoituu silloin, jos ihminen ujostelee tai pelkää. Näin ollen erityisherkkyyden suora yhdistäminen ihmisen ujouteen voidaankin poissulkea. (Tieteisdokumentti: Erityisherkät).

Tämän lisäksi erityisherkillä on kyky yhdistää ympäristöstä saamaansa informaatiota aiemmin saamaansa tietoon ja tästä syystä hänellä syntyy helposti uusia luovia ideoita, toisin sanoen erityisherkän ominaisuudet edesauttavat luovuutta muun muassa aivosaarekkeen aktivoituessa ja yhdistäessä ulkoisia ja sisäisiä kokemuksia keskenään. Ydin ei siis ole yliherkkyydessä vaan asioiden syvällisessä käsittelyssä, jota muut eivät pysty päällepäin huomaamaan. Juurikin erityisherkkyyden näkymättömyys muille ihmisille on se piirre, johon useat erityisherkkyyttä tutkineet henkilöt kuten Elaine Aron, Jay Belsky ja Tom Boyce ovat kaikki päätyneet. Tämä piirre aiheuttaa samalla sen, ettei erityisherkkyys ole tuttu tai ymmärretty piirre kovinkaan monelle ihmiselle. (Tieteisdokumentti: Erityisherkät).

Temperamenttitutkimuksessa erityisherkkyyttä on tutkittu muun muassa estyneisyytenä ja reaktiivisuutena. Aron on kuvannut erityisherkkyyttä myös toimintastrategiana, johon kuuluu reflektointi eli asioiden miettiminen sekä etu- että jälkikäteen. Erityisherkkien strategiana on tarkkailla ja valmistautua, mutta osa siitäkin tapahtuu puolitietoisena tai tiedostamattomana prosessointina. Ei-erityisherkkien toimintastrategia on kokeilevampi ja impulsiivisempi, koska virheet eivät merkitse heille samanlaista epäonnistumisen kokemusta kuin erityisherkille. Samankaltaiset toimintastrategiat on tunnistettu myös yli sadalta eläinlajilta. (Suomen erityisherkät).

Erityisherkkyys muodostuu useasta eri osa-alueesta kuten temperamentista (sekä siitä kehittyvästä persoonallisuudesta), temperamenttiin liittyvästä emotionaalisesta reagoivuudesta ja aistiherkkyydestä. Temperamentti on keskiössä siinä, mikä meissä ihmisissä on erilaista. Sensitivityyn eli herkkyyteen kuuluvat sekä emotionaalinen että aistielinten sensitiivisyys ja reagoivuus. (Kurkela. 2014).

 

Ihmisen yksilöllisyyden geneettinen tausta

Temperamentti on vahvasti perinnöllinen. Jokainen meistä saa alkunsa yksilöllisin geenein ja jokaiseen meistä alkavat alusta pitäen vaikuttaa ympäristön olosuhteet. (Kurkela). Eritysherkillä on suuri alttius reagoida ympäristön ärsykkeisiin vahvasti ja tämä alkaakin jo sikiö-vaiheessa (Tieteisdokumentti: Erityisherkät). Jo yksilölliset syntymää edeltävät eli prenataaliset olosuhteet vaikuttavat kehittyvään ihmiseen. Näitä ovat mm. äidin ravitsemus, stressitaso ja muut hormonaaliset olosuhteet, lepo ja päihteiden käyttö. Prenataalit olosuhteet vaikuttavat kehittyvään sikiöön ja temperamenttiin mm. luontaisen D-vitamiinin saannin, ja muiden aineenvaihdunnallisten ja välittäjäaineisiin liittyvien tekijöiden kautta. (Kurkela).

Termin synnynnäinen temperamentti käyttöä on suositeltu, koska edellä mainitut sikiöaikaiset olosuhteet ovat jo vaikuttaneet kehittyvään yksilöön ja koska jo sikiöillä on havaittavissa temperamenttieroja. Esimerkiksi voimakkaasti reagoivien yksilöiden sydämensykkeen on havaittu olevan usein jo sikiöaikana nopeampi. (Kurkela).

Syntymän jälkeen meihin vaikuttaa jo lukematon määrä kokemuksia, ympäristöolosuhteita, ravitsemuksellisia tekijöitä ja muita muuttujia. Eri tekijöiden kontrolloiminen on hyvin vaikeata. Niiden moninainen vaikutus temperamenttiin ja siitä kehittyvään persoonallisuuteen on hyvin monimutkainen ja jo pelkästään aivojen muovautuvuus eli plastisiteetti reagoi yksilöllisin tavoin mm. ympäristön stimuloivuuteen ja kehomme tapaan reagoida tähän stimulaatioon. Nämä yhdessä vaikuttavat siihen, miten aivokuoremme ja hermoratamme kehittyvät. (Kurkela).

Yksilön synnynnäisen temperamentin ja ympäristön vaikutusta persoonallisuuden kehittymiseen onkin vaikeaa erottaa toisistaan. Tutkijat ovat kuitenkin pitkälti yhtä mieltä siitä, että yksilöt ovat temperamenteiltaan erilaisia ja vauvat ovat jo syntymästään lähtien erilaisia. (Kurkela).

Mitä on temperamentti?

Temperamentti määritellään ihmiselle tyypillisenä reagoimis- tai käyttäytymistyylinä, joka perustuu biologiseen ja geneettiseen rakenteeseen. Se on synnynnäinen ja erottaa yksilön muista yksilöistä. Temperamentti on kohtalaisen pysyvä, vaikka jotkin temperamentin osa-alueiden ilmiasut, joilla yksilö ilmaisee esim. ärtymystään tai iloaan, muuttuu iän karttuessa, ja osa piirteistä häviää kasvatuksen ja kasvun mukana. Temperamentti on osa ihmisen luonnetta ja persoonallisuutta. Nämä kaikki ovat monitahoisten ja monisuuntaisten vuorovaikutussuhteiden tulosta, jotka muodostuvat, kun yksilö kohtaa ympäristönsä ja muut ihmiset, sekä saa yksilöllisiä kokemuksia näihin liittyen. (Kurkela).

Temperamentti on taipumus ja tyyli toimia ja reagoida, jonka vaikutusta toimintaansa yksilö itse voi tietyissä määrin säädellä – temperamentti ei siis ole oikeutusta huonoon tai epäsosiaaliseen käytökseen. Temperamentti jakautuu temperamenttipiirteisiin, jotka ovat määrällisiä eli jokaisella on jonkin verran kutakin temperamenttipiirrettä ja näistä jokaisella on oma biologinen syntymekanisminsa eli etiologiansa. (Kurkela).

Temperamentti ja yksilön kokemusten yhteen nivoma tilannetulkinta on ihmisen yksilöllinen ja temperamenttiin kytkeytyvä tapa asettaa oletusarvoja tapahtumille, reagoida tapahtumiin ja luoda sisäisiä tulkintoja ja skeemoja ympäristöstä ja tapahtumista. Tarkkaavaisuuden kohdistaminen ja mielenkiinnon ylläpysyminen ovat nekin mekanismeja, jotka kietoutuvat yksilöllisen merkityksellisyyden ympärille. Tilannetulkinta ja sosiokulttuurinen konteksti vaikuttavat myös siihen, miten vanhemmat tai muut ensisijaiset hoitajat ja muut ihmiset näkevät kehittyvän lapsen ja reagoivat häneen: hyväksyvät, paheksuvat, estävät ja kannustavat. (Kurkela).

Temperamentti siis itsessään ei ole hyvä eikä paha, vaan se saa merkityksen kontekstissaan. (Kurkela).

Temperamenttipiirteet ja persoonallisuuden kehitys

Temperamenttipiirteiden erilaisista yhdistelmistä muodostuu runsas temperamenttien kirjo. Yhden ihmisen kohdalla on puhuttava temperamenttiprofiilista eli piirteiden muodostamasta kokonaisuudesta, ja nämä piirteet ohjaavat yksilöä tiettyihin kokemuksiin ja ohjaavat myös tulkintaa näistä kokemuksista. Tästä on pitkälti erityisherkkyydessäkin kyse eli tietynlaisesta temperamenttiprofiilista, jota värittävät erityisesti aistiherkkyys sekä siitä helposti seuraava huonounisuus ja emotionaalisuus. Näitä yksilön temperamenttipiirteitä ovat yksilölliset kokemukset muokanneet, jolloin on muodostunut yksilöllinen persoonallisuus. (Kurkela).

Temperamenttitutkijoiden työpanos on avannut mahdollisuuden ihmisen erilaisuuden ymmärtämiseen ja luokitteluun sekä rakentanut pohjaa mm. persoonallisuusteorialle nimeltään Big Five, jonka mukaan persoonallisuus jakautuu viiteen peruspiirteeseen (OCEAN): openness to experience (avoimuus), conscientiousness (tunnollisuus), extraversion (ulospäinsuuntautuneisuus), agreeableness (sovinnollisuus) ja neuroticism (tunne-elämän tasapaino). (Kurkela).

Erityisherkkyys ja tempperamentti

Aron on tarkastellut HSP-yksilöiden temperamenttiprofiileja. Hänen mukaansa HSP-yksilöiden temperamentti- ja persoonallisuusprofiili rakentuvat erityisesti aistiherkkyyden ja emotionaalisen herkkyyden komponenteista, jotka vaikuttavat oleellisella tavalla HSP-yksilöiden elämään monin tavoin. Temperamentti vaikuttaa nimenomaan yksilön herkkyysasteeseen, sillä neurologiset, umpieritysrauhasten toimintaan liittyvät sekä yksilöiden välittäjäaineiden toiminnassa nähtävät erot ovat selkeitä. HSP-yksilöiden temperamenttipiirteet vaikuttavat myös siihen, miten erityisherkkä yksilö reagoi ympäristöönsä sekä omiin sisäisiin tiloihinsa, kuten nälkään, kipuun, väsymykseen ja tunnemyrskyihin. Erityisherkkien geneettinen rakenne ja temperamenttipiirteet vaikuttavat myös heidän sosiaalisuuteensa, sillä introversio on Aronin mukaan hallitseva piirre HSP:ssä. Ulkoiset ja sisäiset tapahtumat ja reaktiot taas vaikuttavat yksilön sisäisiin tiloihin, niin fysiologiseen tilaan kuin myös psyyken tasolla. Reagointiin ja tulkintaan vaikuttavat olennaisesti myös muut elämänkokemukset sekä mm. fyysiset ja psyykkiset kuormittavuustekijät. (Kurkela; Aron).

 

Erityisherkkyyden erottaminen sairauksista ja häiriöistä (Lähde: Suomen erityisherkät)

Erityisherkkyys ei ole sairaus, vamma tai häiriö vaan synnynnäinen ominaisuus. On kuitenkin diagnooseja, joiden piirteet muistuttavat erityisherkkyyden piirteitä. Alla on esitelty, mitä yhteistä eri diagnooseilla ja erityisherkkyydellä voi olla sekä miten erityisherkkyys eroaa niistä. On hyvä muistaa, että ihminen voi olla molempia, sekä erityisherkkä että sairas, vammainen tms.

  1.  Autismi ja Aspergerin oireyhtymä
  2.  ADHD ja ADD
  3.  Masennus ja dystymia
  4.  Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja mielialan aaltoiluhäiriö (syklotymia)
  5.  Paniikkihäiriö ja julkisten paikkojen pelko (agorafobia)
  6.  Sosiaalisten tilanteiden pelko
  7.  Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
  8.  Persoonallisuushäiriöt
  9.  Pakko-oireiset häiriöt
  10.  Elimellisoireiset (somatoformiset) häiriöt
  1.  Autismi ja Aspergerin oireyhtymä

Yhteistä: Aistiherkkyys ja joskus poikkeavia reaktioita aistimuksiin, varovaisuus sosiaalisissa tilanteissa, vetäytyminen omiin oloihin.

Erilaista: HSP on yleensä hyvä lukemaan sosiaalisia tilanteita ja toisten tunnetiloja. HSP on yleensä kiinnostunut monesta erilaisesta asiasta eikä vain erityisen kiinnostunut tietystä yksittäisestä asiasta. HSP:llä on usein vilkas mielikuvitus.

  1.  ADHD ja ADD

Yhteistä: HSP on rauhattomassa ympäristössä, ylivirittyneenä tai stressaantuneena usein levoton, kykenemätön keskittymään, voi unohdella asioita, ei kuuntele puhetta tai neuvoja, ei organisoi asioitaan järkevästi, ja voi silloin suoriutua ajattelua ja luovuutta vaativista tehtävistään kykyjään heikommin.

Erilaista: Jos ylivirittyneisyyttä, ylirasittumista ja epäonnistumisen pelkoa ei ole, ja erityisesti kun HSP on rauhallisessa tilanteessa, edellä kuvattuja piirteitä ei esiinny. HSP yleensä varoo riskejä, ei ole hyperaktiivinen eikä myöskään impulsiivinen. HSP on rauhallisessa ja turvallisessa paikassa hyvin asioihin keskittyvä, levollinen, huomioiva, kykenevä viemään asiat loppuun saakka ja vastuuntuntoinen.

  1.  Masennus ja dystymia

Yhteistä: Pohtiminen ja asioiden taakse jättämisen vaikeus, itkuherkkyys ja tunteellisuus. HSP:n mieliala voi vaihdella. Vastoinkäymiset tai surulliset tapahtumat vaikuttavat HSP:hen usein keskimääräistä voimakkaammin ja pidemmän aikaa. Joillakin erityisherkillä on taipumusta pessimismiin ja murehtimiseen. Jos HSP ei ymmärrä itseään, hän voi kokea itsensä muita vähempiarvoiseksi ja vialliseksi.

Erilaista: Masennukseen liittyy usein muitakin oireita kuin alakuloisuus, murehtiminen tai itkuisuus. Masentunut kokee usein lisäksi voimattomuutta, elämänhalun puutetta, heräämistä aamuyöllä ahdistukseen, epärealistisen synkkiä ajatuksia, haluttomuutta monella alueella (ruoka, työ, seksi, liikkuminen). HSP:n mieliala muuttuu tilanteiden mukaan, ja hän pärjää normaalissa elämässä. Masentuneella taas mieliala on tasaisesti alakuloinen, ja masentunut ei usein selviä arjestaan.

  1.  Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja mielialan aaltoiluhäiriö (syklotymia)

Yhteistä: Tunteiden voimakkuus ja kiihkeys, kyky liikuttua voimakkaasti myönteisistä asioista, intensiivisyys, luovuus, monipuolisuus.

Erilaista: Kaksisuuntainen mielialahäiriö on suhteellisen harvinainen, ja sitä esiintyy usein sairaan lähisukulaisilla. Vakava mielialahäiriö alkaa usein suhteellisen yhtäkkisesti, ja siihen liittyy selviä muutoksi persoonallisuudessa ja käyttäytymisessä. Mania on usein helppo erottaa. Mutta myös hypomaanisella henkilöllä on epäkriittisen myönteinen kuva itsestään sekä usein erityyppistä riskikäyttäytymistä, holtittomuutta. HSP, myös kokemushakuinen sellainen, suunnittelee usein myös seikkailut huolellisesti.

  1.  Paniikkihäiriö ja julkisten paikkojen pelko (agorafobia)

Yhteistä: Autonomisen hermoston voimakkaat reaktiot erityisesti HSP:n ollessa ylivirittynyt, ylirasittunut tai stressaantunut – nopea pulssi, käsien tärinä, hengitysvaikeus, pahoinvointi, epätodellisuuden tunne, kontrollin menettämisen kokemus – pelko että reagoi voimakkaasti tietyissä tilanteissa, herkkyys kofeiinin vaikutuksille.

Erilaista: Rauhallisessa tilanteessa ja HSP:n ollessa levollinen ylläkuvattuja oireita ei esiinny. Elimistön herkkyys reagoida voimakkaasti on HSP:llä usein jo lapsena. Sairauksilla on usein selkeämpi alkamishetki ja/tai selkeitä pahenemisvaiheita.

  1.  Sosiaalisten tilanteiden pelko

Yhteistä: Introvertin HSP:n korostunut sosiaalinen varovaisuus, sosiaalisten tilanteiden välttely, ujous (varovaisuuteen ja tarkkailuun liittyvä, opittu sosiaalisen arvostelun pelko / fear of social judgement (Aron)). Esiintyminen tai toisten huomion kohteena oleminen aiheuttaa fyysisiä reaktioita (katso paniikkihäiriö) ja pelkoa jo etukäteen.

Erilaista: Moni HSP on hyvä tai erinomainen esiintyjä. Vaikka HSP alussa yleensä hermostuu, hän voi nauttia esiintymistilanteista. Kun HSP ei ole ylivirittynyt, esiintyminen onnistuu selvästi paremmin. HSP reagoi tavallista voimakkaammin ympäröivään tunnelmaan. Kannustavassa ilmapiirissä myös introvertti HSP voi esiintyä. Jos sosiaalisten tilanteiden pelko on voimakasta, kaikki toisten antama huomio laukaisee pelkoa ja fyysisiä oireita.

  1.  Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Yhteistä: Huolehtiminen, pohdiskelu, murehtiminen. Stressaantunut HSP voi olla ahdistunut ja huolestunut, nukkua huonosti, olla ärtynyt, kokea itsensä uupuneeksi, olla fyysisesti jännittynyt, ja hänellä voi olla keskittymisongelmia.

Erilaista: HSP:llä ahdistus ja huoli on vähemmän hallitsevaa. Huolestuminen ja ahdistus eivät häiritse normaalia elämää.

  1.  Persoonallisuushäiriöt

Yhteistä: Persoonallisuushäiriöinen mutta myös HSP temperamenttityyppiä oleva poikkeaa keskivertokansalaisesta. Kumpaankin ryhmään kuuluvat voidaan kokea epänormaaleina. Sekä persoonallisuushäiriö että HSP-piirteet ovat pysyviä, näkyvät usein jo nuorena sekä johtavat usein tiettyihin ongelmiin.

Erilaista: Persoonallisuushäiriöt ovat merkkejä vaikeista persoonallisuuden vääristymistä, ja ne johtuvat suurelta osin häiriytyneistä lapsuuden vuorovaikutussuhteista. Useimmilla HSP-piirteisillä on ollut tavanomainen tai hyvä ja tasapainoinen lapsuus. HSP on ihminen, joka on persoonallisuudenrakenteeltaan terve, mutta hänen tunnemaailmansa ja kokemuksensa ovat epätavallisen voimakkaita, ja moni HSP tekee tämän takia epätavallisia elämänvalintoja.

  1.  Pakko-oireiset häiriöt

Yhteistä: Halu ja tarve tehdä ja ajatella ”oikein”, voimakas vastuuntunto, tarkkuus ja vaativuus omien tekojen suhteen.

Erilaista: Vaikka HSP voi olla esimerkiksi hyvin tarkka ja vastuuntuntoinen ympäristöasioissa ja mielellään kierrättää sekä kuluttaa eettisesti, hän ei tee sitä, jos siihen ei anneta järkeviä mahdollisuuksia. ”Väärin” tekeminen ei aiheuta voimakasta ahdistusta kuten pakko-oireisessa häiriössä. Vaativuus ei rajoita HSP:llä arjesta selviämistä.

  1.  Elimellisoireiset häiriöt

Yhteistä: Keskimääräistä suurempi herkkyys sille (ja taipumus huomioida sitä) mitä elimistössä tapahtuu, taipumus reagoida lääkkeisiin (sekä vaikutuksiin että haittavaikutuksiin) ja mieleen vaikuttaviin aineisiin (esim. kofeiini ja alkoholi) keskivertoa paljon voimakkaammin. Kipukynnys on joillakin HSP-piirteisillä tavanomaista matalampi.

Erilaista: Somatisaatiohäiriössä oirekuvan taustalla on yleensä tunnistettava psykologinen ongelma tai laukaiseva tilanne. HSP on harvoin vaativa hoidon suhteen, ja hän ei yleensä muille tuntemuksistaan valita eikä vaadi toisten huomiota. Vaikka HSP:n elimistö on herkkä ja reagoi herkästi ulkoisiin ja sisäisiin virikkeisiin (geneettisistä – ei psykologisista – syistä), niin HSP joka pitää itsestään huolta, kokee itsensä yleensä täysin terveeksi.

Tarvitseeko erityisherkkä ihminen erityiskohtelua?

Kyllä ja ei. Kun puhutaan aikuisesta, tärkeintä on itse tunnistaa oma herkkyytensä ja sen asettamat haasteet ja mahdollisuudet. Yleensä herkkä toivoo ympäristöltään lähinnä suvaitsevaa ja avointa asennetta, ei niinkään mitään tiettyjä tekoja. (Suomen erityisherkät).

Lapsi ei voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, joten on tärkeää, että hänen kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä herkkyydessä on kyse (Suomen erityisherkät). Erityisherkkä lapsi voi esimerkiksi saada raivo-kohtauksia, jos ylivirittyy ympäristön ärsykkeistä (Tieteisdokumentti: Erityisherkät). Herkkyydestä ei voi ”pakkoreipastaa” pois, ja herkkyyden tukahduttamisesta on pitkällä tähtäimellä vain haittaa. Tunteiden säätelyä ja rajojen asettamista voi opettaa lapselle lempeästi. Erityisherkkyyden huomioiminen arjessa ei tarkoita hemmottelua, ylisuojelevuutta tai sen kummempaa ”erityiskohtelua”. (Suomen erityisherkät).

On kuitenkin hyvä muistaa, että jos erityisherkkä lapsi saa kaipaamaansa huomiointia hän voi oikein kukoistaa, mutta jos taas häntä kohdellaan kaltoin, ottaa hän sen normaalia raskaammin ja voi sen johdosta kärsiä ja masentua. Tässä on kyse differentiaalisesta vastaanottavaisuudesta eli siitä, että ihminen hyötyy hyvästä ja kärsii huonosta ympäristöstä. (Tieteisdokumentti: Erityisherkät).

 

Erityisherkkyys työelämässä

Jos asiakasläheistä työtä tekevä ihminen on erityisherkkä, voi hän hyödyntää herkkyyttään aistiakseen asiakkaan tunteet ja tarpeet ennen kuin tämä on edes itse kunnolla tietoinen niistä. Erityisherkkien on nimittäin huomattu tiedostavan asioita aistin varaisesti, tietämättä varsinaisesti, miten se edes tapahtuu. (Tieteisdokumentti: Erityisherkät).

Jos taas kyseessä on esimerkiksi terveydenhuollon asiakaskontakti erityisherkän ihmisen kanssa, on tärkeää muistaa, että erityisherkällä on kyky tarkkoihin havaintoihin oireistaan ja tarpeistaan. Lisäksi olisi tärkeää yrittää rakentaa asiakaskohtaamisesta mahdollisimman rauhallinen ja kiireetön ja pyrkiä kertomaan vielä tavallista tarkemmin mitä hoidon aikana tapahtuu ja milloin tapahtuu mitäkin. Myös mahdollisia hoito-ohjeita annettaessa tulisi huomioida, että ohjeet ovat selkeät sekä positiivisena asiana muistaa, että erityisherkkä on luultavasti vastuuntuntoinen ja noudattaa hyvin annettuja ohjeita. (Oksanen, E.).

Erityisherkkien on huomattu olevan myös hyviä johtajia. On sanottu, ettei erityisherkältä johtajalta jää mikään huomiotta terävän havainnointikyvyn takia ja he antavat tiiminsä loistaa. Lisäksi he pystyvät huomaamaan kytevät ongelmat ja niiden syyt ajoissa ja näin ollen puuttumaan niihin ensi kädessä. Erityisherkät osaavat siis löytää ongelmiin ratkaisut ja myös sanoa oikeat sanat oikeaan aikaan. (Tieteisdokumentti: Erityisherkät).

Koska negatiivisuus vaikuttaa erityisherkkiin vahvemmin kuin ei-erityisherkkiin, tämä näkyy esimerkiksi palautteesta kritiikin poimimista. Erityisherkän tulisi myös huolehtia siitä, että hän pystyy työpaikallaan työskentelemään omassa rauhassa ja kanssatyöntekijöiden olisi hyvä muistaa antaa heille positiivista kannustusta. Näin ollen erityisherkän tulee heidän varoa loppuun palamista, pitää hyvää huolta itsestään ja etenkin arvostaa itseään. Samalla erityisherkän ja ei-erityisherkän tulee muistaa tehdä yhteistyötä ymmärtääkseen toisen odotuksia ja toimintatapoja. (Tieteisdokumentti: Erityisherkät).

 

Tärkeää muistaa

Erityisherkkyys ei ole sairaus eikä häiriö, eikä sille ole diagnoosia. Herkkyyden tunnistaminen perustuu omaan arvioon ja kokemukseen. Myös joitakin suuntaa-antavia testejä on olemassa. Yleensä olennaisinta on, että ihminen itse tunnistaa oman herkkyytensä ja voi toimia sen edellyttämällä tavalla. (Suomen erityisherkät).

Tärkeää on muistaa, että myös ei-erityisherkät ihmiset voivat olla ja ovat herkkiä (Tieteisdokumentti: Erityisherkät). Ihmiset myös herkistyvät usein kun saavat lapsia, kohtaavat vastoinkäymisiä, sairastuvat ja vanhenevat. Kyse on mm. siitä, että itsetuntemus lisääntyy vuosien kuluessa ja ihminen uskaltaa luopua ylimääräisistä rooleista ja vahvat tunnelukot saattavat avautua. Lisäksi ihminen voi kehittää omaa empatiakykyään ja opetella tuomaan omaa herkkyyttään esiin (Oksanen, E.).

Lisäksi on tärkeää pitää mielessään, ettei erityisherkkyys tarkoita järjen puutetta, vaan se päinvastoin terävöittää ajattelua. Jos pystyy pohtimaan jotain asiaa hyvin tarkasti, voi asiasta olla aidosti kiinnostunut. Usein erityisherkän käsitellessä asioita syvällisesti, voikin hän liikuttua kyyneliin, koska hän antautuu täysin käsittelemälleen asialle. (Tieteisdokumentti: Erityisherkät).

 

Pohdinta

Koimme, että perehtyminen syvällisesti juuri nyt pinnalla olevaan erityisherkkyyteen oli todella tärkeää. Pääsimme itse irti ajatuksesta, että erityisherkkyys olisi ”huuhaata”, kun löysimme niin paljon tietoa eri lähteistä saman aiheen ympäriltä ja pääsimme näin vertailemaan löytämiämme tietoja keskenään. Mitä enemmän aiheeseen perehtyi, sitä paremmin ymmärsi mistä tässä persoonallisuuden piirteessä on oikeasti kyse.

Huomasimme myös, että sana: erityisherkkyys, on tainnut some-myllytyksen takia kokea tietynlaisen inflaation. Nimittäin tätä esseetä kirjoittaessamme tuli erityisherkkyys puheeksi useiden ihmisten kanssa ja ihmisten reaktio keskusteluihin on karkeasti jaoteltuna seuraava: joko he julistautuvat täysin varmoina itsestään erityisherkiksi tai sitten he pitivät erityisherkkyyttä täysin naurettavana, keksittynä juttuna. Tällainen reagointi osoittaa mielestämme sen, että ihmiset eivät taida vielä tietää kovinkaan paljoa erityisherkkyydestä. Voisiko kuitenkin olla niin, että jos ihminen huomaa pitkien vaikeiden aikojen jälkeen, että erityisherkkyys taitaa sopia hänen persoonaansa, on hän se, joka pohdiskelee asiaa ensin hiljaa, syvällisesti itsekseen ennen kuin nostaa asian itsestään selvyytenä pöydälle?

Mielestämme aiheen tuominen päivän valoon on varmasti positiivinen seikka, koska näin ollen ihmiset pystyvät hyödyntämään työssään ja ymmärtämään perhe-elämässään paremmin toisiaan, kun he ymmärtävät toisen persoonallisuutta sen kautta ilmeneviä toimintatapoja, vahvuuksia ja heikkouksia.

Suomessa sana: herkkä tuntuu valitettavasti omaavan hieman negatiivisen kaiun. Liittyneekö se siihen, että tunteensa pitäisi pystyä piilottamaan oman kodin ulkopuolella, koska se hämmentää muita ihmisiä? Emmekö kuitenkin voisi ottaa herkkyyden vahvuutena, jonka kautta pystyy sekä ilmaisemaan omia tunteitaan että herkistymään toisen tunteille. Herkkyyden kautta siis oikeasti voi rakentaa siltoja ihmisten välille, ei polttaa niitä.

Tämän kautta koemmekin, että sekä fysioterapeutin että sosionomin työssä joko itsensä tai asiakkaansa tunnistaminen erityisherkäksi voi helpottaa monia ihmiskontakteja sekä omaa työssä jaksamistaan. Myös erityisherkkyyden erottaminen diagnostisista tiloista (sairauksista ja häiriöistä) on erityisen tärkeää ja voi helpottaa varmasti monen ihmisen ymmärrystä omasta itsestään.

On kuitenkin, ymmärrettävää, että uuden persoonallisuus -piirteen ymmärtäminen vie varmasti aikaa. Ylipäätäänhän persoonallisuus-testien yms. tuominen ja hyödyntäminen jo pelkästään muilla persoonallisuuden piirteillä on muutenkin vasta suhteellisen uusi juttu esimerkiksi työyhteisöissä.

Kokonaisuudessaan; olemme sekä ammatillisen kasvun että oman mielenkiinnon näkökulmasta todella tyytyväisiä tähän erityisherkkyyden tutkiskelu-prosessiin ja suosittelemme ehdottomasti muitakin tutustumaan aiheeseen lisää!

 

“Kun ensimmäistä kertaa luin Elaine Aronin kirjan Highly sensitive person, ihmettelin miten joku valtameren toisella puolen voi tietää minusta niin paljon. Olin äärimmäisen helpottunut, kun vihdoin sain sanoja kokemuksilleni ja varmistuin siitä, ettei kaikki ole ollut pelkkää kuvittelua. Minä todellakin olen erilainen. Olen herkkä, ystävällinen, lahjakas, syvällinen, innostuva ja viisas, ja siihen on luonnollinen selitys. Olen erityisherkkä ja elämyshakuinen. Itse tosin sanon mieluummin olevani tarkka, eläytymiskykyinen ja vaihtelunhaluinen.

Alkoi matka erityisherkkyyttä käsittelevään tietoon ja itseeni. Opin uudenlaista ymmärrystä ja hyväksyntää itseäni ja muita herkkiä kohtaan. Tajusin, etten voi enää pyrkiä elämään yhteiskunnan normien tai muiden odotusten mukaan. On kuunneltava itseäni ja löydettävä minulle sopiva tapa elää tässä yhteiskunnassa. Nyt arkeni tärkeät palaset ovat ystävät, läheiset, musiikki, metsäkävelyt, meditointi, jooga, kasvispainotteinen ruoka, riittävä uni ja vapaaehtoistyö herkkien yhdistyksessä.” –Aino (Suomen erityisherkät).

 

 

Lähteet:

 

Aron, E. 2013. HSP – Erityisherkkä ihminen. Helsinki: Nemo.

Aron, E. 2014. HSP – Erityisherkkä ihminen ja parisuhde. Helsinki: Nemo.

Aron, E. 2015. Tiededokumentti: Erityisherkät (Sensitive – The Untold Story). [katsottu: 24.4.2017] saatavilla: http://areena.yle.fi/1-3520040

Erityisherkän elämää. 2014-2017. Erityisherkän elämää esite. [luettu:1.5.2017] saatavilla: http://media.wix.com/ugd/043240_20043787fc1c4dd49165ca966d5f9ebb.pdf

HSP – Suomen erityisherkät ry. 2017. Erityisherkkyys. [luettu 1.5.2017] saatavilla: https://erityisherkat.wixsite.com/erityisherkat

Kurkela, J.M. 2014. Ei se ole lainkaan täyttä elämää, jos joutuu piilottelemaan omaa ydintään

– erityisherkät ja goodness of fit,. Pro gradu. Helsingin Yliopisto: Käyttäytymistieteellinen tiedekunta: Kasvatustieteen laitos. Saatavilla: https://media.wix.com/ugd/ea89b1_0fdca42c3e81444aadf71428f4cddaca.pdf

Oksanen, E. 2017. Herkkä, sinä olet vahva. Tehy 1/2017.

 

 

 

 

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Erityisherkkyys osana persoonallisuutta - Ympäristön ärsykkeiden monitahoinen prosessointi, 5.0 out of 5 based on 1 rating Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!