Käytän tässä esseessä lähteenä ja ajatuksieni herättäjänä Jere Karalahden elämänkertaa. Aloitin kirjan kuuntelun viihdemielessä. Kirja kuitenkin herätti minussa paljon ajatuksia tiimityöskentelystä ja tiimin/ yhteisön jäsenenä olemisesta. Jääkiekkojoukkue on myös tiimi ja siinä jokaisen jäsenen panos vaikuttaa lopputulokseen, ihan niin kuin meillä akatemiallakin.

Hyvä työssään, huono tiimipelaaja

Kirjassa käydään paljon läpi Karalahden uraa ja sitä että hän oli hyvä pelaaja. Vapaa-ajan rellestys kuitenkin heijastui ammattiin ja tätä kautta myös tiimiin. Suoraan akatemialle verrattavissa tällainen rellestys tuskin on, mutta tämä sai minut miettimään, miten tiiminä suhtautua jäseneen, joka on hyvä tekemään mutta aiheuttaa toiminnallaan harmaita hiuksia tiimille? Miten tiimin pitää suhtautua tällaiseen toimintaan? Ralli jatkuu hieman yli sallitun ja työt laahaa mutta kun tiimikaveri ilmestyy paikalle hän tekee loistosuorituksia putkessa. Tiimihenkeä se ei ehkä nostata, mutta mitä voit sanoa kaverille, joka paikalla ollessaan putsaa koko pöydän ja tekee hyvän suorituksen, paremman kuin omasi aikoihin.

Tämä kysymys askarruttaa minua vieläkin, olen pohtinut ja pohtinut mitä tällaisessa tilanteessa tiimin olisi syytä tehdä. Suoraan sanottuna en ole varma itsekkään ratkaisusta. Siihen tulokseen olen kuitenkin päätynyt luettuani käyttäytymismalleista, että sillä on väliä minkä luontoinen ihminen tällaista harrastaisi. Karu fakta vain on, että meidän ihmisten keskuudessa toiset saavat helpommin sormienläpi katsomista, kuin toiset. Tasavertaisen tiimin pitäisikin ensiksi puuttua asiaan ja olla yhtä mieltä siitä että toiminta ei ole sopivaa koko tiimin kannalta. Toki tiimi voisi päättää myös että, koska hommat hoituu ralli saa jatkua. Jatkan siis pohdiskelua tämän asian tiimoilta…

Tiimin tuki ja kuinka kauan sitä voi antaa?

Jokainen tiimi kohtaa tilanteen, jossa tiimin jäsentä on tuettava ja annettava uusia mahdollisuuksia. Läpi vuosin Karalahtia etsittiin kissojen ja koirien kanssa, annettiin mahdollisuuksia ja otettiin mukaan kokoonpanoon. Uusia mahdollisuuksia tuli paljon. Syynä varmasti hänen lahjakkuutensa kaukalossa, mutta mukana on oltava myös jotain muuta. Persoona.

Kuten moni muukin Massivessa olen hurahtanut persoonallisuuksien ja käytöksen ruotimiseen. Siihen miten ne vaikuttavat tiimin sisällä ja miten erilaiset persoonallisuudet saavat käytöksellään aikaan erilaisia reaktioita. Jerellä täytyy olla karismaattinen persoona, sillä saa paljon anteeksi. Kuten jo yllä viittasin siihen että jotkut saavat enemmän anteeksi, kuin toiset. Sillä ei ehkä ole väliä onko hyvä työssään, se toki auttaa, muttei pelasta. Tiimien täytyisikin pureutua myös siihen seikkaan, että kaikkia kohdeltaisiin tasapuolisesti myös tällaisissa tilanteissa. Tiimin tukea yleensä tarvitsevat enemmän ne, jotka eivät sitä pyydä tai selittele mokailujaan. Heidät taas yleensä tuomitaan nopeammin, kuin ne jotka selittelevät tekojaan ja poissaolojaan tärkeistä tilanteista.

Tiimin pitää myös määritellä rajat, kuinka kauan tukea annetaan? Jotkut ihmiset käyttävät muiden anteeksiantamista niin kauan kuin vaan suinkin pystyvät. Joskus tiimi voi olla tilanteessa, että huomataan uusien mahdollisuuksien listan olevan pidempi, kuin se mitä yksilö on tehnyt muuttaakseen toimintaansa. Myös me voimme joutua akatemialla tällaiseen asetelmaan. Yksi tiimin jäsen on perässä vedettävä ja tilaisuuksia annetaan miljoonia, mikään ei muutu. Silloin on tiimin pakko ottaa härkä lautaselle ja kohdata asiat silmästä silmään. Tällaista tilannetta karttaakseni suosittelen jokaisen tiimin tekevän aina tavoitteita jokaiselle tiiminjäsenelle. Se helpottaa asioiden mittaamista ja suorituksien tasoa, pelkkä puhe ei riitä.

Vapaus valita yksilönä ja sen vaikutukset tiimiin.

Karalahti valitsi NHL-uran sijasta jääkiekon ja juhlimisen. Hän ei sopeutunut siihen että ulkopuolelta rajoitettiin asiaa johon hän oli koukussa. Hän siis päätti vaihtaa miljoonakaukalot SM-liigaan, jossa oli tottunut tekemään mitä haluaa. Varsinkin akatemian alussa jokaisessa tiimissä kohdataan se tosiasia, ettei kaikkien sitoutuminen ole samalla tasolla. Joillekin akatemia on elämä ja toiset pitävät sitä kouluna. Jokaisen tiimin pitääkin löytää se tasapaino, jossa kaikki ovat tyytyväisiä. Niiden yksilöiden, joille akatemia on enemmän, kuin koulu on hyväksyttävä, ettei sitä voi vaatia kaikilta. Niiden taas jotka haluavat akatemian olevan enemmänkin koulua, on taas pidettävä huoli siitä että tiimi kokee heidän olevan kuitenkin mukana. Tässä kohtaa avoimuus on isossa roolissa. On puhuttava suoraan. Sanottava oma mielipiteensä ja se millä mielellä on reissussa mukana. Tällöin tiimi ei voi luoda omaa kuvaansa jäsenen tavoitteista tai sitoutumisesta. Mielestäni erilailla toimiminen on sallittua. Monesti se ärsyttää minua aluksi, koen että erilailla toimivat ihmiset ovat itsekkäitä. Ryhmään pitäisi sopeutua. Massivessakin on käyty paljon keskustelua esimerkiksi työn tekemisestä akatemian ohella ja akatemian yhteisiin vapaa-ehtoisiin juttuihin osallistumisesta. Voin kertoa, että perhana kun alussa ärsytti, kun joku ilmoitti tekevänsä jotain muuta kuin tulevansa yhteisiin kinkereihin. Miten se kehtaa? Täällähän meidän pitää olla tiiminä. Myöhemmin olen alkanut ihailemaan henkilöitä, jotka uskaltavat kulkea vastavirtaan. Olen tajunnut, että välillä toimin joissakin tilanteissa samalla tavalla, kuin muutkin vaikka se ei ole minun mielestäni oikein. Yksi kevään tavoitteistani onkin oppia joskus olemaan erimieltä.