Epäonnistumisesta uutta voimaa

30.04.17 Esseen kirjoittaja: Henriikka Forsman
Kirjapisteet: 1
Kirja: Useita lähteitä
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: Oppiva organisaatio

Kevään 2017 tiimidiili muuttuikin kiinadiiliksi. Haasteenamme oli innovoida kiinalaisille turisteille matkapaketteja. Lähdimme ratkaisemaan haastetta hyvällä yhteishengellä ja yhdessä tiiminä. Ennen kuin tulokset julkaistiin, olimme tyytyväisiä työhömme. Meillä oli ollut hauskaa yhdessä, olimme tehneet töitä tehokkaasti ja koimme saaneemme hyvää työtä aikaiseksi. Pieni pelko meillä oli, olemmeko lähteneet aivan väärille jäljille tai vastanneet haasteeseen liian yksinkertaisesti, mutta yleisesti ottaen olimme tyytyväisiä. Pettymys oli kuitenkin todella suuri, kun jäimmekin tuloksissa toiseksi viimeiseksi ja olimme epäonnistuneet täysin.

 

Pettymys näkyi kaikkien kasvoilta. Suurin osa koki tuomariston tuloksen epäreiluksi ja kaikki olivat vihaisia. Alkuun emme pystyneet suuttumukseltamme ja pettymykseltämme käsittämään minkä takia saimme niin huonot pisteet. Miksi olimme muka niin huonoja? Seuraavana päivänä, kun pettymys oli jo hieman haihtunut, pystyi asiaa miettimään realistisemmin. Emme olleet pystyneet vakuuttamaan tuomaristoa. Emme osanneet myydä tuotoksiamme tuomaristolle. Emmekä osanneet itse seistä tuotteemme takana. Yksinkertaisesti ajatellen emme olleet tarpeeksi hyviä. Emme osanneet tehdä työlle viimeistä silausta. Ehkä emme vain uskaltaneet onnistua.

 

Epäonnistuminen tuntui erityisen pahalta, sillä yleinen tunnelma oli hyvä ja ensin koimme onnistuneemme työssämme. Tiimimme tuntui toimivan ensimmäistä kertaa hyvin, ilman konflikteja ja turhaa säheltämistä. Silti emme onnistuneet. Tästä epäonnistumisesta on kuitenkin paljon opittavaa ja uskon, että pystymme tiiminä kääntämään sen voitoksi. Tiimin kanssa on käsiteltävä miksi työmme jäi vajavaiseksi ja missä asioissa meidän on parannettava seuraavalla kerralla. Uskon myös, että tämä valtava pettymyksen ja epäonnistumisen tunne saa kaikki yrittämään enemmän ja emme halua enää ikinä kokea samaa.

 

Tällaista tilannetta on helppo käydä läpi jälkeenpäin purkamalla tapahtumat osiin ja havaita rakentavat ja hajottavat teot. On hyvä myös miettiä näitä asioita:

  • Millaiset ajatukset tukivat tavoitteemme saavuttamista, mitkä hankaloittivat sitä?
  • Oliko toiminnassamme jotain vahingollista, joka toistuu usein?
  • Oliko ajatustemme joukossa ajatuksia, joita emme koe omiksemme?
  • Huomaammeko hyvinkin kauan sitten opittuja malleja: huolestumista, pelkoa, epävarmuutta, joka aktivoituu huomaamattamme.
  • Puhuuko päidemme sisällä sisäinen kriitikko, joka ei usko mahdollisuuksiimme?

(https://hidastaelamaa.fi/2015/12/uskallatko-onnistua/)

 

Tästä epäonnistumisesta opimme ja jatkamme vahvempana tiiminä eteenpäin. Epäonnistumisesta seuraa aina jotain hyvää, kun vaan antaa sen tapahtua. Epäonnistumisen hetkellä se ei siltä kyllä tunnu ollenkaan. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, ettei epäonnistuminen ole ikuista. Tämäkin epäonnistuminen unohdetaan heti, kun onnistumme ja ylitämme itsemme.

 

Lähteet:

http://elaparemmin.fi/blogi/epaonnistumisesta-on-hyotya/

http://elomedia.elo.fi/artikkelit/5-tapaa-kaantaa-moka-voitoksi

 

On ok mokata, hajota, romahtaa – ja nousta

Uskallatko onnistua?

Julkaistu: http://hermoromahduksiajanaurukohtauksia.blogspot.fi/2017/05/epaonnistumisesta-uutta-voimaa.html

 

 

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!