En ois susta uskonut

31.01.18 Esseen kirjoittaja: Henriikka Forsman
Kirjapisteet: 1
Kirja: Depressiopäiväkirjat
Kirjan kirjoittaja: Anni Saastamoinen
Kategoriat: Johtaminen

Tuskin kukaan meistä akatemialla osaa odottaa sitä päivää, kun esirippu laskee ja sen takana odottaa pelkästään pimeää. Akatemialla kuitenkaan ei ole kovinkaan harvinaista palaa loppuun ja väsähtää, huomata ettei enää pysty toimimaan samalla tavalla kuin aiemmin. Jokainen tiimi joutuu jossain vaiheessa käsittelemään näitä asioita, sillä jokaisessa tiimissä joudutaan kohtaamaan ainakin yksi loppuun palaminen ja yleensä enemmänkin.

 

Miten tiimi sitten hoitaa tällaisen tilanteen, sillä on suuri merkitys niin yksilön kuin tiiminkin kannalta. Tukeeko tiimi yksilöä ja antaa hänelle luvan ottaa aikaa toipumiselle, ymmärtää ja välittää. Tällöin toipuminen on nopeampaa ja tiimin yhteishenki varmasti paranee. Jos ei aiemmin ole kohdannut loppuun palamista tai masennusta, voi sen ymmärtäminen tiimin jäsenille olla vaikeaa. ”Sullahan on työ mies ja kaikkea” ei varmastikaan ole harvinainen lause, jonka masentunut ihminen joutuu kuulemaan. Loppuun palaminen onkin varmasti helpompi muiden ymmärtää, sillä sille löytyy jokin konkreettinen syy ja tämä syy on välillä akatemialla selkeästi nähtävissä ja aistittavissa: ylisuorittaminen.

 

Minkä takia sitten ylisuoritamme ja ajamme itsemme siihen tilanteeseen, että olemme palaneet loppuun ja niin uupuneita ettemme pysty enää toimimaan? Menestyminen liittyy usein vahvasti tähän. Akatemialla meillä on tietynlainen kuva, siitä millainen henkilö on menestynyt. Tähän kuvaan liittyy vahvasti kova työnteko. Akatemiakuplassamme teemme paljon töitä ja haastamme toisiamme ylittämään itsemme. Mielestämme he ovat menestyneimpiä akatemialla, jotka tekevät eniten töitä. Jos projektituntisi ylittyvät tuplasti tai triplasti sinua ihaillaan ja tilastot sanovatkin, että tulet olemaan menestyneempi tulevaisuudessa kuin vähemmän projektitunteja tehneet. Joillekin tämä on kuitenkin liikaa, eikä suorittamiskulttuuri sovi heille. He luulevat, että heidän pitää pysyä tahdissa mukana, vaikka heille menestymiseen riittäisi vähempikin työ ja he saattaisivat oppia jopa enemmän tekemällä vähemmän työtä. Joidenkin taas on välttämätöntä kokea loppuun palaminen löytääkseen rajansa suorittamisen ja menestymisen väliltä.

 

Loppuun palamisesta on todella vaikea kertoa tiimille, mutta vielä vaikeampaa sitä on myöntää itselleen. Kaikki kuitenkin lähtee siitä, että myöntää itselleen palaneensa loppuun ja olevansa uupunut. Ottaa itselleen aikaa ja kertoo tästä koko tiimille. Jos et ole rehellinen tiimillesi, eivät he ymmärrä sinua ja muutostasi vaan he jatkavat sinulta vaatimista samalla tasolla kuin ”ylisuorittaja sinä” suorittaa. On rohkeutta ja vahvuutta myöntää, että on uupunut ja ymmärtää, että jotain on muutettava, jotta pääsee siitä yli.

 

Olen itse ollut masentunut nuorempana, enkä koskaan käsitellyt asiaa sen enempää. Esitin että kaikki on hyvin, enkä myöntänyt edes itselleni jotain olevan vialla. Lakaisin asian maton alle ja jatkoin elämääni. Aikaa kului ja olin ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan onnellinen. Seuraani on kuitenkin jäänyt pelko siitä, että masennus palaa jonain päivänä. Pelkään sitä, että se tulee yllättäen, silloin kun vähiten odotan ja vetää minut mukanaan ilman mitään syytä. Pelkään sitä, että kaikki vanhat asiat vaan palaavat ja minun on pakko viimeinkin käsitellä ne. Olen aina ollut erittäin työorientoitunut ihminen ja akatemiallakin olen haalinut itselleni aivan liikaa töitä. Monesti mietityttääkin, kuinka paljon sitä jaksaa ennen kuin seinä tulee vastaan. Onko nyt akatemialla se hetki, kun vajoan taas syviin vesiin. Vielä tällaista ei ole ollut havaittavissa, mutta voinko enää jatkaa tällaisella tahdilla?

 

Tiedän kuitenkin, että jos näin sattuisi käymään tiimini olisi tukenani. He ymmärtäisivät ja antaisivat minulle aikaa, tukisivat ja auttaisivat minkä voisivat. Toisille se voisi olla uutta ja pelottavaa, mutta hekin varmasti oppisivat siitä lopulta. Tiimissämme on jo käsitelty loppuun palaamista, uupumusta, ahdistusta ja masennusta ja osa meistä on joutunut kohtamaan näitä asioita. He ovat osanneet kertoa näistä asioista avoimesti. He ovat olleet rohkeita, vahvoja ja osanneet kohdata asiat ennen kuin se on liian myöhäistä. Tiimissämme saattaa olla henkilöitä, jotka ovat juuri nyt rajalla loppuun palamisen suhteen, mutta me emme vain vielä huomaa sitä. Loppuun palamisen pystyy salaamaa juuri niin pitkään kuin haluaa. Toivottavasti hekin uskovat ja ymmärtävät, että jos näin käy, hekin saavat tarvitsemansa tuen tiimiltämme.

 

Yritetään siis kaikki muistaa, että mekin Akatemialla olemme vain ihmisiä, eikä meidän pidä jaksaa ja kestää kaikkea. Toimimme kaikki eri tavalla ja pystymme erilaisiin asioihin. Toiset meistä ovat tottuneet suorittamiskulttuuriin toisille se on täysin uutta. Haastetaan toisiamme terveellä tavalla kehittämään itseämme ja luodaan positiivista ympäristöä. Pidetään huolta toisistamme ja muistetaan, että yhteisössä meillä on voima luoda, jotain todella hyvää, mutta aina on vaarana sen valuvan väärään suuntaan.

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (4 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
En ois susta uskonut, 5.0 out of 5 based on 4 ratings Tagit: ,

Keskustele artikkelista

2 kommenttia to “En ois susta uskonut”

  1. Jutta Koivisto sanoo:

    Tämä oivallinen otsikko herätti mielenkiintoni!
    Voi että, tämä aihe on aina läsnä akatemialla. Nuorena kun ei välttämättä tiedä rajojansa vielä. Jotenkin taas tuntuu siltä, että kesä tulee sopivasti eteen ja kaikki saisi ladattua akkunsa viimeiseen syksyyn akatemialla. Meidän tiimissämme melkein kaikki taitaakin tehdä projekteja kesän, Kiva kun voi vaan keskittyä pelkästään niihin.
    Viimeisen kappaleen ensimmäinen lause on sellainen, mikä oikeasti pitäisi kyllä kaikkien muistaa. Hyvä muistutus taas!

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: +1 (from 1 vote)
  2. Niina Suomien sanoo:

    Olem useamman kerran miettinyt sinun jaksamistasi Laikun avajaisten, AA-tapahtuman ja Spiro kesän myötä, joten on kiva lukea ajatuksiasi omista voimavaroistasi ja siitä miten avoimesti tuot menneisyyttä esiin. Aihe on itsellekin ajankohtainen. Viimeisten kuukausien aikana olen kokenut älytöntä väsymystä, fyysisiä oireita (tuntuu kun joku kuristaisi koko ajan) ja turhaa stressaamista / kiukuttelua, mutta silti on vaikea tunnistaa omia rajojaan.
    Uskon, että stressin tunnistamista tärkeämmäksi asiaksi nousee ymmärrys asioista, jotka palauttavat ja antavat voimaa. Haastavia elämäntilanteita tulee aina, mutta jos saamme niille oikean vastapainon, emme väsy ja stressaannu niin helposti.
    Onneks sulla on kyky suhtautua asioihin rennosti, mut muista vielä ottaa kesällä kokonaisia päiviä itselle ja arjesta palautumiselle.

    VA:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VA:F [1.9.22_1171]
    Rating: +1 (from 1 vote)
Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!