Ensimmäisenä kirjanani Proakatemialla otin lukeakseni Nicholas Indin Living The Brand. Kirja käsittelee nimensä mukaisesti brändäämistä ja organisaatioiden tapaa niellä brändi omakseen. Samalla totta kai käsiteltiin myös johtamista, markkinointia ja yritysten tapaa toimia. Kirja oli englanninkielinen ja oli ehkä sen puolesta hieman haastava ensimmäiseksi luettavaksi, mutta sai siitä sentään jotain irtikin. Kirjassa havainnollistettiin asioita esimerkein ja näitä olivat esimerkiksi Apple, Ferrari ja Nokia. Miksi juuri nämä? No tietysti sen takia, koska näissä yrityksissä yrityksen arvot ovat selkeät ja brändi on vahva ja siitä on tehty omanlainen. Työntekijät niin sanotusti elävät sitä uskomalla ja samaistumalla siihen, jolloin itse työntekijät ovat yrityksen suurin voimavara. Living The Brand -kirjassa käsiteltiin myös asioita teorian pohjalta ja etenkin brändäämisestä oppi asioita monesta eri näkökulmasta.

Kirjaa lukiessani eniten ajatuksia herätti termi “empowering employees”, jolla tarkoitetaan sitä, että työntekijöille annetaan mahdollisuus vaikuttaa yrityksen toimintaan omalla panoksellaan ja osoittamalla, että työntekijöiden tekemä työ on arvokasta ja tärkeää. Tämä totta kai motivoi työntekijöitä ja samalla se näkyy tuottavuudessa työntekijän toimiessa tehokkaammin yritykselle. Monessa yrityksessä, jossa työntekijöitä arvostetaan ja heille annetaan paljon vastuuta ja mahdollisuus toimia itsenäisesti tulee samalla organisaatiolle malli siitä, että toimitaan niin sanotusti yhteisen hyvän eteen ja ollaan niin sanotusti samassa veneessä kaikkien kanssa. Yritys, jossa näin ei ole se korostuu entisestään siinä, ettei motivaatio ole kovin korkealla ja työntekijöitten turhautuminen saattaa näkyä pahimmassa tapauksessa ulospäin asiakkaisiin. Etenkin yrityksissä, jotka ovat asiakaspalveluhenkisiä, mutta työntekijät eivät noudata tätä arvoa niin yrityksen on aika vaikea brändätä itseään sellaiseksi. Työntekijät ovat siis yrityksen suurin työkalu sen brändäämisessä. Arvoja ei voida vaan keksiä, vaan niihin on jokaisen uskottava oikeasti ja kaiken toiminnan on pohjauduttava niihin. Täten arvot voidaan muuttaa brändiksi ja työntekijät toimivat sen suurimpana sanansaattajana.

Itselläkin on käytännön kokemusta edellisestä ja voisin hieman avata niitä seuraavaksi. Esimerkiksi toimiessani tehdastyöntekijänä yhdessä yrityksessä, jossa ei oikein tuntunut olevan kellekään selvää, että minkä eteen me oikeasti teemme töitä niin huomasi kyllä, että motivaatio saattoi olla usein koetuksella herätessä aamulla 5 aikaan työmaalle. Tietenkin tällaisessa tehdasympäristössä on ehkä hieman hankalampi luoda arvopohjaa ja brändiä, mutta olisi se sielläkin kyllä hyvää tehnyt, jos olisi ollut edes joku suunta mitä kohti mennä. Tänään toimin Gigantilla myyjänä, joka on tietysti erittäin suuri organisaatio. Tällainen suuri organisaatio ei varmasti toimisi ilman, että arvot ja brändi ovat selkeät. Esimerkiksi meillä on tavoitteena olla asiakaspalveluhenkisin tekijä alalla. Tämän eteen täytyy tietysti jokaisen sitoutua ja sitoutumista helpottaa se, että työntekijät ovat hyvin samanhenkisiä, jolloin rekrytointia tehdessä on kiinnitettyä selvästi huomiota, että kaveri sopii tähän “giganttiseen” joukkoon. Puhalletaan yhteen hiileen ja yksilötasolla erilaiset myyntikilpailut boostaavat kummasti aina motivaatiota. Etenkin siitä olen pitänyt, että olen saanut tuoda yritykseen uusia näkökulmia myyntiin, jolloin tietysti olen saanut ainakin mielestäni jollakin tapaa vaikuttaa asioihin, jolloin koen panokseni tärkeäksi.

Minkä takia Nicholas Ind käytti kirjassaan yrityksiä havainnollistamaan brändäämisen merkitystä? Tietysti siksi, että on joitakin tekijöitä, jotka osaavat tämän paremmin kuin moni muu. Näistä, jotka sen osaavat on hyvä katsoa esimerkkiä. Ei pidä tietenkään lähteä kopiomaan, mutta oppia näistä voi ainakin. Otetaan tähän esseeseen myös yksi kirjan esimerkki, joka herätti ajatuksia. Vuonna 1973 perustettiin vaatealan yritys nimeltään Patagonia. Patagonian perustaja oli innokas eräilijä ja viihtyi luonnossa paljon. Hän halusi alkaa valmistamaan vaatteita, jotka ovat käytännöllisiä, ympäristöystävällisiä ja laadukkaita. Hänen ajatusmalli oli niin selkeä, että siitä muodostuikin yrityksen arvot ja brändi. Yrityksen kasvaessa myös työntekijät ottivat arvomaailman omakseen ja työntekijöitten toimiessa vuorovaikutuksessa asiakkaitten kanssa tämä tarttui näin myös heihinkin. Täten ajatukset olivat iskostuneet kaikkiin, jolloin brändi on uskottava ja vahva. Opetuksena tässä siis se, että arvot täytyy olla oikeasti yrityksen omia. Ei niitä voi vaan keksiä ja alkaa toimia sen mukaan. Silloin kun näitten arvojen eteen eletään, niin ollaan oikealla tiellä.

Kirjan luettuani voin sanoa, että tiedän vielä enemmän yrityksen brändäämisen merkityksestä. Voidaan sanoa, että oikeanlainen brändääminen on yrityksen perusta. Ei sitä tietenkään hetkessä rakenneta, mutta kun asioita tehdään oikein ja sydämmellä, niin vahvan brändin kuten Applen muodostuminen ei ole mahdotonta. Tuskinpa Steve Jobs osasi ajatella, että Applesta tulisi niin iso juttu, kuin mitä se tänä päivänä on. Näin Proakatemian alkutaipaleella ollessa tämä oli mielestäni hyvä kirja luettavaksi, koska se sai hieman ajattelemaan oman yrityksen arvoja ja sitä, että minkä takia tätä hommaa pitäisi oikeasti tehdä.