Työskennellessäni sosiaalialalla kiinnitin paljon huomiota asiakkaidemme tietoihin ja taitoihin, jotka jäävät täysin hyödyntämättä ja joista työmarkkinat jäävät paitsi. Heillä olisi ollut todella paljon intoa, mielenkiintoa ja erikoisosaamista, mutta sosiaaliset taidot uupuivat, joten työpaikan löytyminen oli usein mahdotonta. Jos työpaikka löytyi, töissä käyminen ja oleminen saattoi nousta liian isoksi esteeksi. Usein myös työtehtävät, joita asiakkaamme tekivät, eivät olleet kovin mielekkäitä ja heidän erikoisosaamisensa, tiedot ja taidot jäivät täysin hyödyntämättä. Usein käykin niin, että he putoavat työelämästä täysin ja jumittuvat omaan kuplaansa, josta ajan kuluessa on vaikea päästä enää liikkeelle.

Tässä vain yksi esimerkki tapaus ja se saikin minut kiinnostumaan aiheesta ja päätin tutkia asiaa lisää. Tammikuussa 2017 nuorten työttömyysaste oli 23,5%. Nuorten työttömyysaste kasvoi vuodessa 2,3 prosenttiyksikköä samaan aikaan, kun koko Suomen työttömyysaste laski 0,1%. (Tilastokeskus.) Nuoriksi työttömiksi katsotaan 15-24-vuotiaat henkilöt, jotka eivät työskentele tai opiskele missään. Opetusministeriön mukaan tällainen nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoona. Tämä saikin minut miettimään monenlaisia kysymyksiä. Minkä takia näin moni nuori jää työelämän ulkopuolelle? Haluavatko he jäädä ulkopuolelle? Onko kaikilla suomalaisilla samat lähtökohdat vai ovatko he vain laiskoja? Miten voisimme puuttua asiaan? Mitä minä voisin tehdä?

Katsoin 3 dokumenttia. Dokumenttiprojekti Hiltonin, joka kertoi viiden henkilön tarinan, jotka asuivat Itä-Helsingissä nuorisosäätiön pahamaineisessa kerrostalossa, jota kutsutaan Hiltoniksi. He itsekin kuvasivat siellä asumista, että se nielaisee mennessään. Toinen dokumentti, jonka katsoin, oli dokumenttiprojekti perintönä köyhyys, joka kertoi kolmen sukupolven tarinan köyhyydessä elämisestä. Kolmas dokumentti oli dokumenttiprojekti kuka välittää, joka kertoi Itä-Helsingissä työskentelevistä henkilöistä, jotka työskentelevät erilaisissa tehtävissä työttömien ja köyhyyden parissa. Lisäksi luin lehtiartikkeleita ja tutkimuksia aiheesta.

Kaikissa dokumenteissa käsiteltiin samoja teemoja eli köyhyyttä ja työttömyyttä, joihin usein liittyi myös mielenterveys- ja päihdeongelmat. Perintönä köyhyys dokumentin mukaan joka kolmas toimeentulotukea saava kärsii myös mielenterveydenongelmista. Minkä takia sitten 23% nuorista ajautuu työttömiksi? Ovatko lähtökohdat kaikille samat? Onko Suomessa köyhyyttä? Mitä jos itse olisi joutunut jo kuusi vuotiaana nukkumaan puukko tyynynvierellä ja olisi joutunut pelkäämään omia päihdeongelmaisia vanhempiaan, jos oma isä olisi kuollut 12-vuotiaana, olisi käyttänyt pienestä asti päihteitä kotona vanhempiensa kanssa, isä olisi ollut vankilassa tai olisit alkanut käyttämään huumeita jo 8 vuotiaana. Olisiko oma elämä täysin erilaista nyt, jos lähtökohdat olisivat tällaiset. Tällaisia olivat henkilöiden taustat, joista dokumentit kertoivat. Tällaisista lähtökohdista lähtevät nuoret ovat epätasa-arvoisessa asemassa, heillä ei ole mallia, jonka mukaan elää elämäänsä ja niin sanottu normaali elämä on heille hyvin vieras käsite. Dokumentin mukaan köyhien lasten määrä on kolminkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan syrjäytyminen ja köyhyys aiheuttavat inhimillistä kärsimystä, terveyseroja ja eriarvoisuutta.

Perintönä köyhyys dokumentin mukaan 400 000 suomalaista saa toimeentulotukea, joka on viimeisin ja vähäisin vaihtoehto tukia hakevalle. Tämä on 8% Suomen väestöstä. Dokumentin mukaan myös 70% lapsista, joiden vanhemmat ovat olleet toimeentulotuen asiakkaina, siirtyvät toimeentulotuen piiriin. Dokumentissa kerrottiin myös tapauksista, jolloin omat vanhemmat vievät lapsiensa luottotiedot käyttämällä heidän sosiaalitunnusta omiin tilauksiinsa. Dokumentin mukaan siis lähtökohdilla on suuri merkitys myös omalle tulevaisuudelle.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan syrjäytymistä ja köyhyyttä ehkäistään vahvistamalla ihmisten osallisuutta ja työkykyä, vähentämällä työttömyyttä, köyhyyttä, ihmisten näköalattomuutta ja osattomuutta sekä huolehtimalla sosiaaliturvasta ja peruspalveluista. STM:n mukaan syrjäytysinen ja köyhyyden ehkäiseminen edellyttää useiden eri hallinnonalojen ja toimijoiden yhteistyötä. Tätä varten on laadittu myös syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävän poikkihallinnollinen ohjelma.

Mitä itse tulevana yrittäjänä voisi tehdä vaikuttaakseen asiaan? Näen suurena mahdollisuutena työpaikkojen luomisen ja juurikin mielekkään työn tarjoamisen. Niiden kykyjen käyttämisen, joiden kyvyt usein jäävät hyödyntämättä. Samalla he pääsevät toteuttamaan itseään. Jari Sarasvuon mukaan liian pieni palkka saa ihmiset stressaamaan toimeentuloaan ja voi johtaa jopa sairasteluun, joten myös liian pienen palkan pitäminen on riski niin työntekijälle kuin yrittäjällekin (Yle. A-Studio).

Jos näinkin suuret ongelmat olisivat helposti ratkaistavissa, olisi se varmasti jo tehty ajat sitten. Ongelma on yhteiskunnallisesti hyvin vaikea varsinkin kun henkilöillä, jotka ovat vaarassa jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle, on usein problematiikkaa monella eri osa-alueella. Tällöin ongelmiin ei löydy helppoa ratkaisua.

Lähteet:

Dokumenttiprojekti Hilton

Dokumenttiprojekti Perintönä köyhyys

Dokumenttiprojekti Kuka välittää

Tilastokeskus: Työvoimatutkimus 2017 tammikuu

Sosiaali- ja terveysministeriö

Yle, A-Studio 26.9.2017