Pitääkö olla ekstrovertti?

Olen miettinyt viime aikoina paljon miksi jotkut ihmiset tekevät itsestään niin ison numeron ja ovat ylpeinä esittelemässä ”saavutuksiaan” vaikka niissä ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin monen muunkaan aikaan saannoksissa. Itselle tuon kaltainen käytös on todella vierasta – itsestä ja omista asioista ei tee mieli tehdä mitään sen kummempaa numeroa, varsinkaan sen jälkeen kun jotkut ovat hehkuttaneet aikaan saannoksiaan joka tuutissa kovaan ääneen: (en halua kuulua heihin joista itse ajattelen näin). “Yleisten kuulutusten” vähyys ei silti tarkoita sitä, etteikö olisi itse tyytyväinen ja iloinen tekemisistään, mutta pitääkö niitä hehkuttaa joka käänteessä? Samaa  aikaan mietin – pystyykö menestymään, ilman itse  itsensä nostamista jalustalle. Jos ei itsekään “usko” tai mainosta itseänsä kuka muu uskoisi ja mainostaisi sinua– meneekö se siis myös niin että jos en itse hehkuta omia onnistumisiani niin ei kukaan muukaan huomaa. Mutta samaan aikaan päässä pyörii myös lause, vaikka uskot itseesi voit silti olla aivan paska. Liiallinen itsevarmuus on ylimielistä vai onko? Hmm kaksipiipuista.

Missä menee raja ylimielisyyden ja terveen itsevarmuuden ja itsekunnioituksen kanssa? Saavutusten juhliminen vs leuhkiminen. Tämäkin on asia jonka ihmiset kokevat varmasti eritavoin – kadehtien tai iloiten. Riippuu kenestä on kyse ja tunnetko kyseisen henkilön. Samalla päästäänkin siihen, että entä jos ei tunne mutta itselle on tullut kuitenkin vahva tunne ihmisestä, että hän on leuhkiva kusipää – miksi haluaisin tutustua? Pitäisikö siis omaa asennetta vain muuttaa? ja päinvastoin jos en itse kerro ja nosta itseäni ja asioitani jalustalle ajatellaanko minulla olevan erittäin huono itsetunto?

Mitä siis on olla suvaitsevainen täydessä merkityksessään?

Ihmisen mieli käy dialogia jatkuvasti ja kamppailee ajatusten kanssa kokoajan, kun keksit jonkun ajatuksen ja vahvan mielipiteen keksit kohta sen kumoavan väitteen. Tämä on täysin normaalia ja sinun pitää vain ymmärtää itse mitä haluat oikeasti.

Kyse on introverttien ja ekstroverttien eroista:

Itse olen introvertti – en pidä itsestäni numeroa ja nosta itseäni yleensä jalustalle. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö olisi tyytyväinen ja ylpeä tekemisistäni. En vain koe tarvetta nostaa niitä esille  – varsinkaan ihmisten keskuudessa keitä en tunne. Vaadin paljon aikaa, että luotan ja avaan sanaisen ja syvimmän olemukseni, jos minut tuntee hyvin voi yllättyä siitä, millainen olen. En ”paljasta” itseäni ihan kelle vain vaan tutkin ja puntaroin, kuka on vaivan näön väärti. Minun onkin vaikea tutustua uusiin ihmisiin aidosti – hyvän päivän tutut ovat asia erikseen, mutta ystävystyminen on asia erikseen. En koe, että jaksaisin kiinnostaa ihmistä aikaansa kauempaa ja jos tutustuminen ei jatkukaan niin sitten tulee tyhmä olo, kun on paljastanut itsestään osia, jotka olisi siinä vaiheessa ollut täysin yhden tekevää jättää sanomatta. Tästä syystä olenkin varmaan useasti todella tylsää seuraa – vertailen omia kokemuksiani alitajuntaisesti muihin ja muut (lue ekstrovertit) kertovat ”tylsätkin” tarinansa suureleisesti ja omat tarinani kuulostavat oman päänikin sisällä jo aivan turhalta syyltä avata suu – joten päädynkin vain reagoimaan kuulemaani ilman, että jatkan luontevasti – hei miullekin kävi tälläinen juttu yms… Tilanne on täysin toinen siinä vaiheessa, kun olen tutustunut ihmiseen ja olen täysin vapautunut – höpötän sen minkä kerkeän ja vaikka kuinka typeriä juttuja toinen toisensa perään. Näistä lätinöistäni ”joutuvat kärsimään” melkoisen pieni joukko ihmisiä – pahoittelut heille.

Miksi häpeä on niin vahva tunne?

Poskeni punoittavat todella helposti vaikka mitään hävettävää ei olisikaan – tämän jälkeen posket helottavat aiempaakin punaisempana – ilman että kukaan edes kommentoisi asiasta – mielikuvitus tekee kepposet – jälleen kerran. Käyn jatkuvasti keskustelua pääni sisällä ja puntaroin erilaisia skenaarioita.

Olisikin mielenkiintoista päästä päiväksi ekstrovertin saappaisiin ja elää hetki ”vapautuneessa” maailmassa.

Miksi on tapana aliarvioida omat taidot ja yliarvioida muiden. Viime aikoina olen oppinut ymmärtämään omia ajatuksiani ja toimintatapojani aiempaa paremmin – varmaan siksi että vanhenen ja viisastun päivä päivältä aiempaan verrattuna. Tilanne on kuitenkin se, että ajattelen automaattisesti muiden tietävän paremmin asiat kuin minä joten pidän turpani tukossa – jossain vaiheessa kuitenkin voi valjeta että ei perkele eihän nuo ihmiset tienneet asiasta hevon vittua sen sijaan minä tiedän. Oma luonne ei vain tuo asiaa kovinkaan jyrkästi esille vaikka aihetta olisi. Sen sijaan hennosti vihjaisen että hei oletteko kokeilleet tätä keinoa. ja jälleen kerran kukaan ota kuuleviin korviinsa ehdotustani. Koska heillä itsellään on niin vahva haisu MINÄ Osaan en tarvitse apua – eikun me (joukko ekstroverttejä) päätimme jo tehdä tämän näin. Ja kappas jäin päätöksen teon ulkopuolelle – ja saan kuulla tästä myöhemmin. Sinun pitäisi ottaa enemmän kantaa asioihin mitenkäs he ketkä eivät ole vielä sanoneet mitään mitä mieltä olet asiasta? No jaa kaikki olennainen on jo sanottu mitäpä tähän lisäämään. Minulla kun ei ole tapana huutaa toisten päälle ja vaatia ääntäni kuuluviin, vaikka aaaaaaargghh niin monesti olen toivonut niin tekeväni.

https://duunitori.fi/tyoelama/introvertit-tyoelamassa/

Introverttinä akatemialla

Työelämässä ja elämässä ylipäänsä ekstroverttiys korostuu niin myös akatemialla. Introvertit voivat jäädä ekstroverttien ”jalkoihin”.

Minä olen introvertti, se tarkoittaa kohdallani sitä, että viihdyn omissa oloissani ja väsyn helposti liiallisesta sosiaalisuudesta. Tämä ei tarkoita, että en pitäisi ihmisistä tai en nauttisi seurustelusta ihmisten kanssa – kaipaan vain myös aikaa, jonka saan viettää vain itse itsekseni. En myöskään huutele ideoitani ja ajatuksiani ääneen ennen kuin ne on loppuun asti mietittyinä, tästä olenkin saanut palautetta useaan otteeseen paja tilanteissa, joissa hiljaisuuteni koetaan joissain keskusteluissa ongelmalliseksi- kyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi mielipidettä asiaan tai en uskaltaisi avata suutani ja sanoa mitä mieltä olen vaan siitä, että vaadin aikaa prosessoida eri asiat, ja muodostaakseni ne järkevästi sanottavaan muotoon. Valitettava usein keskustelutilanteissa keskustelu nopeus on liian nopea ja en pysy ajatukseni perässä. Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että minä tai muut introvertit olisivat tyhmiä vaan sitä että ekstrovertit tahattomasti vievät keskustelua vilkkaasti eteenpäin ja alkuperäinen keskustelunaihe voi jäädä uusien ideoiden alle pitkiksikin aikaa, kunnes monen mutkan kautta palautuu taas keskustelavaksi aiheeksi.

Ekstroverttien maailmaan en ota sen kummemmin kantaa sillä en siitä mitään tiedä. ja en halua kirjoittaa ja kommentoida asiaa, josta en tiedä hirveästi mitään.

Kyse on introverttien ja ekstroverttien eroista:

Itse olen introvertti – en pidä itsestäni numeroa ja nosta itseäni yleensä jalustalle. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö olisi tyytyväinen ja ylpeä tekemisistäni. En vain koe tarvetta nostaa niitä esille  – varsinkaan ihmisten keskuudessa keitä en tunne. Vaadin paljon aikaa, että luotan ja avaan sanaisen ja syvimmän olemukseni, jos minut tuntee hyvin voi yllättyä siitä, millainen olen. En ”paljasta” itseäni ihan kelle vain vaan tutkin ja puntaroin, kuka on vaivan näön väärti. Minun onkin vaikea tutustua uusiin ihmisiin aidosti – hyvän päivän tutut ovat asia erikseen, mutta ystävystyminen on asia erikseen. En koe, että jaksaisin kiinnostaa ihmistä aikaansa kauempaa ja jos tutustuminen ei jatkukaan niin sitten tulee tyhmä olo, kun on paljastanut itsestään osia, jotka olisi siinä vaiheessa ollut täysin yhden tekevää jättää sanomatta. Tästä syystä olenkin varmaan useasti todella tylsää seuraa – vertailen omia kokemuksiani alitajuntaisesti muihin ja muut (lue ekstrovertit) kertovat ”tylsätkin” tarinansa suureleisesti ja omat tarinani kuulostavat oman päänikin sisällä jo aivan turhalta syyltä avata suu – joten päädynkin vain reagoimaan kuulemaani ilman, että jatkan luontevasti – hei miullekin kävi tälläinen juttu yms… Tilanne on täysin toinen siinä vaiheessa, kun olen tutustunut ihmiseen ja olen täysin vapautunut – höpötän sen minkä kerkeän ja vaikka kuinka typeriä juttuja toinen toisensa perään. Näistä lätinöistäni ”joutuvat kärsimään” melkoisen pieni joukko ihmisiä – pahoittelut heille.

Miksi on tapana aliarvioida omat taidot ja yliarvioida muiden. Viime aikoina olen oppinut ymmärtämään omia ajatuksiani ja toimintatapojani aiempaa paremmin – varmaan siksi että vanhenen ja viisastun päivä päivältä aiempaan verrattuna. Tilanne on kuitenkin se, että ajattelen automaattisesti muiden tietävän paremmin asiat kuin minä joten pidän turpani tukossa – jossain vaiheessa kuitenkin voi valjeta että ei perkele eihän nuo ihmiset tienneet asiasta hevon vittua sen sijaan minä tiedän. Oma luonne ei vain tuo asiaa kovinkaan jyrkästi esille vaikka aihetta olisi. Sen sijaan hennosti vihjaisen että hei oletteko kokeilleet tätä keinoa. ja taas paskanmarjat kukaan ota kuuleviin korviinsa ehdotustani. Koska heillä itsellään on niin vahva haisu MINÄ Osaan en tarvitse apua – eikun me (joukko ekstroverttejä) päätimme jo tehdä tämän näin. Ja kappas jäin päätöksen teon ulkopuolelle – ja saan kuulla tästä myöhemmin. Sinun pitäisi ottaa enemmän kantaa asioihin mitenkäs he ketkä eivät ole vielä sanoneet mitään mitä mieltä olet asiasta? No jaa kaikki olennainen on jo sanottu mitäpä tähän lisäämään. Minulla kun ei ole tapana huutaa toisten päälle ja vaatia ääntäni kuuluviin, vaikka aaaaaaargghh niin monesti olen toivonut niin tekeväni.

https://duunitori.fi/tyoelama/introvertit-tyoelamassa/

Introverttinä akatemialla

Työelämässä ja elämässä ylipäänsä ekstroverttiys korostuu niin myös akatemialla. Introvertit voivat jäädä ekstroverttien ”jalkoihin”.

Minä olen introvertti, se tarkoittaa kohdallani sitä, että viihdyn omissa oloissani ja väsyn helposti liiallisesta sosiaalisuudesta. Tämä ei tarkoita, että en pitäisi ihmisistä tai en nauttisi seurustelusta

Introverttien maailmassa on myös paljon asioita joihin en pysty samaistumaan vaikka yleisesti puhutaankin. Jako ei todellakaan ole aina selvä ja ekstro- ja introvertteja ei pysty näkemään päällepäin ja hyvä niin, sillä se lisäisi turhaa jaottelua entisestään.

ja hyvä niin.

Intorvertit ovan usein tunteiden tulkkeja heillä tai no “meillä” on taito osata lukea toisia ihmisiä. Kyse ei ole mistään yliluonnolisesta vaan taito on täysin luonteva ja perustuu keskittymiskyvyn kautta siihen että keskitymme  ja pysähdymme aidosti kuuntelemaan toisia ja näin ollen oppimaan tuntemaan ja tunnistamaan toisista ihmisistä piirteitä.