Ei enää koskaan yksin

09.08.18 Esseen kirjoittaja: Hannu Lampinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Ei enää koskaan yksin - teen ja opin tiimissä
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: Johtaminen, Oppiva organisaatio

Tiimityö alkaa olla taas kovasti tapetilla näin syksyn tullessa. Kesän aikana on kyllä painettu hommia täysillä, mutta ilman tiimiä ja välillä melkeinpä yksin. Tuntuu vähän, että tiimi on kesän aikana etääntynyt ja itsekin on orientoitunut ajattelemaan enemmän yksilökeskeisesti. Nyt onkin vähän ristiriitaiset tuntemukset, kun pitäisi taas vaihtaa koko ajattelu koskettamaan tiimin etua ja unohtamaan itsensä. Totta puhuen en ole innoissani pajoista ja yhteisistä palavereista, mutta tiedostan, että tuo tunne tulee muuttumaan kunhan päästään kiinni yhdessä tekemiseen. Sitä tästä koulusta kuitenkin tulin hakemaan, yhteistä tekemistä ja uusia ihmisiä ympärilleni. Jokaisella tiimillä pitää olla oma vuori, jonka huipulle kiivetään yhdessä, toinen toisiaan auttaen. Yksin sinne ei voi päästä. Meidän tiimissä on tehty kovasti työtä tiimin kehityksen ja liiketoiminnallisen kasvattamisen eteen. Monet meistä haluaisivat kokea, mitä on olla huipputiimi. Se olkoon meidän vuoremme.

Yksi niistä asioista, jonka olemme valinneet tarkastelun alle tiimin kehityksessä on yhdessä oppiminen. Haluamme tuottaa erityisesti pajoihin sellaista sisältöä, että voimme jokaisen pajan päätteeksi oikeasti kertoa jotakin, mitä olemme oppineet. Tavoitteenamme on kutsua pajoihimme useita yrittäjiä ja ammattiosaajia perehdyttämään meitä tärkeäksi kokemistamme aiheista. Eräs HR-tiimin tärkeimmistä tehtävistä onkin nyt selvittää millaista osaamista tiimimme tarvitsee, jotta voimme tarjota yhteistyökumppaneillemme saumatonta palvelua ja ammattitaitoisia ratkaisuja. Tähän asti useat pajat ovat olleet enemmän jo valmiin tiedon ja ajatusten auki puhumista, kun kaipaisimme enemmän teoriapohjaista osaamista ja dialogissa synnytettyjä ideoita ja oppeja. Motorolassakin useimmiten esille nousevat hyvin menneet asiat, rakentava palaute pajan pitäjille ja ehkä joku koppi, minkä aikoo ottaa käytäntöön. Harmittavan harvoin esille nousee niitä uusia asioita, joita olisimme oppineet. Oivallukset, uudet löydöt ja ideat sekä innovaatiot ovat niitä parhaita onnistumisen hetkiä. Niiden kautta voimme kehittää liiketoimintaamme ja löytää ne parhaat tavat, joilla tiimimme voi kehittyä eteenpäin.

Eräs aihe, joka on useamman kerran noussut esiin pajoista puhuttaessa on ne pirullisen pitkät ja raastavat fiiliskierrokset. Ihmiset jauhavat loputtomasti viikonlopun tekemisistään, siitä miten aamulla oli haastavaa keksiä mitä söisi aamupalaksi tai kuinka joutui kiireellä juoksemaan bussiin. Näihin kierroksiin kulutetaan tuntikaupalla aikaa, ja useat tiimin jäsenet ovat niihin turhautuneita. Olemme pohtineet tällaisten fiiliskierrosten kokonaan poistamista, koska eihän tuollainen jargonin jauhaminen kuulu tiimin oppimistilanteeseen, varsinkaan kun aika on kovin rajallista. Kyllähän aikaa voisi mielummin käyttää oikeiden asioiden käsittelyyn ja konkreettiseen tekemiseen. Oikein vedettynä fiiliskierrokset toimivat kuitenkin erinomaisesti. Niiden ydintarkoitus on saada kaikki tuntemaan olevansa läsnä. Helposti käy niin, että suuriäänisimmät ottavat tilan haltuun ja sitten se on menoa. Tällaisilla fiilis- tai tunnekierroksilla on suuri merkitys tiimin toiminnassa. Kun jokainen saa selkeästi oman vuoronsa puhua ja jakaa tunteita ja kokemuksia, heistä tulee näkyviä ja olevia, he ovat läsnä. Se myös luo tasa-arvoisuuden kokemuksen, kun kukaan ei voi itseään ylentää tai aliarvioida. Ehkä meidän fiiliskierrosten ongelma on, ettei niitä fasilitoida tarpeeksi selkeästi. Ne ovat vain olleet hetki, jolloin saa höpöttää. Ehkä ne voisivat olla enemmän hetki, jolloin saa jakaa syvempiä tunteita ja ajatuksia, vaikkapa miksi tänään hymyilyttää tai on surumieli. Pajan pitäjällä on mahdollisuus vaikuttaa fiiliskierroksen kulkuun ja suuntaan, vaikkapa esittämällä ohjaavia kysymyksiä.

Tiimin kevät oli ja meni. Kai se oli ihan mukavaa aikaa, mutta ei kyllä paljoa aikaan saatu. Elettiin täysillä valetiimin arkea ja se näkyi vähän kaikesta, erityisesti tunnusluvuista. Nyt on muutoksen aika ja samalla uudenlaisen vision. Minne olemme matkalla? Mitkä ovat tavoitteemme ja päämäärämme? Jos meillä ei ole päämäärää, voimme joutua mihin tahansa. Tarvitsemme yhteisen vision, joka sytyttää tiimin ponnistelemaan yhdessä kohti lähes mahdotonta. Pidimme kesällä pajan, jossa täytimme HR-tiimimme laatiman kyselyn tiimin tilanteesta. Yhdessä kohtaa kysyttiin, mikä on mielestämme tärkein asia mikä Valuen täytyy saavuttaa vuoden loppuun mennessä. Suuri osa tiimimme jäsenistä vastasi yhtenä kohtana liikevaihdon kasvattamisen. Olemmekin jo lähteneet luomaan muutosta tässä asiassa, mm. myyntitiimin kautta. Tähän liittyen olemme miettineet visiotamme ja haluammekin olla Valuena sellaisessa asemassa, että meidän tiimimme jäsenillä ei ole aikaa tehdä myymiämme projekteja, vaan joudumme olemaan niissä projektipäälliköitä ja ulkoistamaan tekijät muualle. Mitä lähemmäs syksy on tullut, sitä haastavammalta tuo tavoite ja visio tuntuu. Uskon kuitenkin, että jos saamme koko tiimin siitä innostumaan, myynti ei tule olemaan se ongelma. Olemme tiiminä suuren muutoksen kynnyksellä ja suurin haaste onkin nimenomaan johtaa tiimi tämän muutoksen läpi niin, että kaikki sitoutuvat uusiin yhteisiin tavoitteisiin ja ottavat vision omakseen.

Vaikka kesän jäljiltä ajatukset ovatkin kääntyneet enemmän omaa napaa kohden, täytyy minun myöntää, että juuri tiimistä saan jaksamista ja voimaa. Vuori on minulle liian suuri yksin kivuttavaksi, eikä se kauheasti yksin jaksa innostaa tai kiinnostaakaan. Syksy ja talvi tulee olemaan mielenkiintoista aikaa ja uskon, että saamme valtavasti enemmän aikaan kuin edellisenä vuonna. Meillä on vielä mahdollisuus kasvaa huipputiimiksi ja sen takia oikeastaan olen sittenkin innoissani pajoista ja palavereista tiimin kanssa. Taas kerran saan mahdollisuuden oppia uusia asioita muilta ja enemmän itsestäni. Tiimissä on hyvä olla, enkä enää haluaisi olla koskaan yksin.

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Ei enää koskaan yksin, 5.0 out of 5 based on 1 rating

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!