Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito – William Isaacs

27.10.13 Esseen kirjoittaja: Jonna Hurmansalo
Kirjapisteet: 3
Kirja: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito
Kirjan kirjoittaja: William Isaacs
Kategoriat: Uncategorized

Sain syksyn kehityskeskustelussa valmentajaltamme Elinalta palautetta, että olen kehittynyt dialogissa. Olin alkuun paljon äänessä, sillä koin että minun pitää päästä kertomaan kaikki ajatukseni. Myöhemmin olen tajunnut, että 17 hengen ryhmässä muilla on samoja ajatuksia kuin minulla, joten minun ei ole tarve toistaa jokaista asiaa omalta kantiltani. En myöskään kehityskeskustelun aikana vielä tiennyt, mitä kaikkea dialogi oikeasti sisältää, ennen kuin luin tämän kirjan. Olin oppinut olemaan syksyn mittaan paremmin hiljaa ja antamaan tilaa muille. Elinankin sanoin, se ei ole hiljaisten vika etteivät he puhu, vaan puheliaiden vika ettei hiljaisille anneta tarpeeksi tilaa. En ole mielestäni vielä täysin sisällä dialogissa pajoissamme, sillä tämänkin kirjan mukaan dialogi pitää sisällään niin monta eri osa-aluetta.

Tiiminä emme myöskään ole vielä perillä, sillä dialogin merkitys ei ole auennut ihan kaikille. Tavoitteena on ajatella yhdessä ja antaa tilaa omille ajatuksilleen. Jos jokainen vatvoo muiden puhuessa omia ajatuksiaan ja miettii miten oman puheenvuoronsa saisi käytettyä, olemme menneet jo metsään. Muiden puhetta pitäisi kuunnella pyyteettömästi ja muodostaa omia ajatuksia toisten kommenttien perusteella. Opin kirjasta ettei minun todellakaan tarvitse päästä sanomaan mielipidettäni, vaikka se sotisikin vastaan aiemmin puhuttua. Haluan oppia kyseenalaistamaan paremmin, olematta kuitenkaan riitasointu, joka aina teilaa muiden ajatukset omillaan.

Pajoissamme on esiintynyt väittelyä, omien mielipiteiden esille nostamista, keskittymisen puutetta, supisemista vieruskaverin kanssa, kesken kaiken poistumisia, päälle puhumista jne. Näitä ei kuitenkaan tapahdu aina, mutta joskus pajamme ovat todella levottomia. Olen huomannut varsinkin valmentajan puuttumisen merkityksen dialogissa, sillä silloin monien keskittyminen on välillä vaikeaa. Minun on pakko myöntää, että olen itsekin sortunut joihinkin kohtiin. Pyrin olemaan puhumatta toisten päälle, mutta välillä tuntuu, ettei ihmisten puheenvuorojen jälkeen anneta pienintäkään aikaa koota omia ajatuksiaan. Tällöin en kerkiä edes ajattelemaan mitä olin edellisestä kommentista mieltä, sillä itse meinaan haluta sanoa jotain myös niihin väleihin. Olen kuitenkin opetellut kuuntelemaan paljon tarkkaavaisemmin asioiden sisältöjä ja prosessoimaan jokaista ajatusta enemmän päässäni kuin ääneen.

Välillä kuitenkin aihe tuntuu joutuvan aika sivuraiteelle ja silloin minun on vaikea keskittyä. Teen muistiinpanoni pajoissa tietokoneella, joten on hyvin helppoa välillä lipsua selailemaan Facebookia kesken pajan. En ole kovin hyvä keskittymään luennoillakaan, jos opettaja ei puhu minua paljoakaan kiinnostavasta aiheesta. Jos taas pajoissa aletaan puhumaan jostain muusta kuin aiheesta, saattaa loppupajani mennä sivu suun kun olen jäänyt kiinni internetin ihmeelliseen maailmaan. Tiedän sen olevan huono tapa ja pyrin siitä pois, mutta samalla toivon että kaikki ymmärtäisivät pysytellä aiheessa ja minun olisi samalla helpompi koota ajatukseni.

Kirja oli niin valtavan kattava paketti dialogista, joten olin sen lukemisen jälkeen aivan sekaisin, mitä minun siitä pitäisi saada paperille. Tässä kuitenkin muutamia kohtia, joita haluan nostaa itse esille dialogin rakenteesta:

Kuuntele

Tämän tärkeyttä ei voi painottaa liikaa. Sen lisäksi että kuuntelemme muiden sanomisia, meidän täytyy osata kuunnella myös itseämme. Kirjan mukaan emme ole usein kovinkaan tietoisia siitä, miten kuuntelemme. Siihen on hyvänä apuna kuunnella omia ajatuksia kysymysten kautta; mitä minä tunnen tässä tilanteessa? Kuunteleminen ja tunteminen linkittyvät vahvasti toisiinsa, sillä välillä kuulemme asioita aivan väärin vain siksi, että tunteemme vaikuttavat sanomaan. Siksi onkin tärkeää jättää erityisesti negatiiviset tunteet pois ajatuksista, kun yrittää kuunnella toisen puhetta. Omat tuntemukset pitää pystyä muodostamaan toisen puheen kautta. Tehokkain apukeino kuuntelemisen oppimiseen, on olla aivan hiljaa. Samalla pitää kuitenkin muistaa pysytellä koko ajan läsnä ja työstää omia ajatuksia kuulemansa perusteella, kuitenkaan tekemättä hätäisiä johtopäätöksiä. Näinkin suulaalle ihmiselle kuin minä, tämä ei ole mikään helpoin homma.

Kunnioita

Uskoin aikaisemmin meillä olevan kunnioituksen kohdillaan tiimissämme. Olen kuitenkin huomannut dialogissamme sellaisia piirteitä, ettei seuraava puhuja aina kunnioita toisen sanomaa. Vaikka siis kunnioittaisimmekin toisia ihmisinä, tarvitsee meidän vielä oppia kunnioittamaan jokaisen pienintäkin mielipidettä erikseen.  Tässäkin jälleen hiljaa oleminen auttaa. On tärkeää, että kunnioitamme mielipiteiden jakautumista pyrkimättä korjaamaan niitä omien näkemystemme kaltaisiksi. Kyseenalaistaminen mielipide erojen esille noustessa on hyvä asia ja myös suotavaa. Se pitää vain osata tehdä provosoimatta toisia ja mitätöimättä heidän mielipiteitään. Huoneessa pitää olla tilaa myös eroavaisuuksille, sillä on täysin mahdotonta, että ihmiset olisivat aina kaikesta samaa mieltä keskenään. Eikä niin myöskään saa olla, sillä silloin myös kehittyminen surkastuu.

Odota

Meidän on opittava antamaan tilaa toisten puheenvuorojen jälkeen. Jos puhumme heti toisen lopetettua, se tarkoittaa useimmiten sitä, ettemme ole kuunnelleen toisen esille tuomaa sanomaa, vaan keskittyneet ainoastaan omaan kommenttiimme ja sen sisältöön. Kun käsittelemme tiiminä jotain käytännön asiaa, on monilla usein jotain kysyttävää aiheesta. Silloinkin pitäisi osata kirjoittaa omat kysymyksensä ylös ja kysyä vasta kun tilaa tarjotaan. Yleensä asiasta puhunut ihminen on luultavasti aikeissa kertoa vastauksia monia askarruttaviin kysymyksiin, mutta hänen ei aina anneta puhua loppuun. Tiedostan itse, että ajatukseni sinkoilevat sinne sun tänne, joten minun pitäisi useammin kirjoittaa ylös asioita, joihin haluan saada vastauksen.

Puhu suoraan

Tämän täyttäminen tuntuu välillä olevan vaikeaa. Akatemialla painotetaan palautteen antamista, mutta jostain syystä suoraan puhuminen tuntuu välillä todella ylitsepääsemättömältä. Yleensä itse puhun suoraa siinä kohtaa, kun jokin ärsyttää minua toden teolla. Saatan ilmaista hyvinkin ärtyneesti toimistossa, että ne joilla ei ole tärkeää tekemistä niin lähtevät pois muita häiritsemästä. Mutta jos joku yksittäinen henkilö kiukuttelee tai valittaa jostain, on todella vaikea mennä sanomaan hänelle, että lopeta valitus ja tartu toimeen. Meidän täytyy jokaisen kehittää palautteenanto taitoamme vielä paljon. Mutta pajassa puhumme yleensä aika suoraa puhetta. En ainakaan itse sensuroi omia mielipiteitäni tai kysymyksiä, vaan pyrin esittämään ne sellaisena kuin ne ovat. Välillä vain täytyy taas miettiä, ovatko ne olennaisia asioita ilmaista juuri sillä hetkellä.

Pari ongelmaa, jota mielestäni olisi hyvä kehittää:

Yksi asia, jota teemme välillä liikaa, on vatvominen. Emme pääse asiasta eteenpäin, sillä kaikki eivät aina keskity ja kuuntele, jonka jälkeen toistelemme samoja asioita ja väittelemme lopputuloksesta. Meidän pitäisi päästä helpommin kompromissiin, joka tarkoittaa omalta osaltaan joissain asioissa periksi antamista. Ongelma on siinä, jos aina samat ihmiset myöntyvät ja samat saavat tahtonsa läpi. Yleensä silloin kyse on persoonallisuuksien taistelusta, eikä välttämättä keskitytä asian sisältöön. Meillä ei mielestäni esiinny tätä paljoakaan, mutta välillä pelkään joidenkin asioiden yliajamista vain kiireen vuoksi. Minua ärsyttää se kun jokin asia on otettu käsittelyyn, sitä ei käsitellä loppuun. Ymmärrän että esimerkiksi viikkopalavereissa halutaan pysyä aikataulussa, mutta jos ihmisillä on selkeästi asioista vielä sanottavaa, joka halutaan nostaa esille, ei mielestäni sitä pitäisi syrjäyttää vaan kuunnella loppuun. Meidän siis pitää siis samalla oppia ilmaisemaan itseämme paremmin ja tehokkaammin, ettei vatvomista synny ja asiat saataisiin käsiteltyä joka kerta annetussa ajassa päätökseensä.

Omista mielipiteistä ei pidä tinkiä, mutta niitä ei pidä myöskään esittää muille totuuksina. Mielipiteitä on hyvä olla monia erilaisia, mutta se on usein muista hyvin ärsyttävää, jos joku esittää omat mielipiteensä oikeina mielipiteinä. Asioista on syytä keskustella ja välillä käy niin, että joku luopuu mielipiteestään tehtyään sen hätiköidysti tai vain tajuaa olevansa väärässä. Mielipide asiat ovat kuitenkin juuri niitä, mistä ei saisi väitellä ja samalla niitä, joista useimmiten väitellään. Väitteleminen ei edesauta ryhmää, vain ainoastaan pönkittää sen esittäneen ihmisen persoonaa. Asiat pitää pystyä perustelemaan järkevästi, mutta myös hyväksyä toisen mielipide samalla. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kinkku tulee voileivässä juuston alle, mutta en enää nykyään lyttää heitä, jotka ajattelevat toisin. Mutta kaikkiin asioihin en minäkään (vielä) osaa suhtautua yhtä tyynesti.

Kirja oli todella kattava ja tulemme tammikuussa Arpan kanssa pitämään aiheesta alustuksen. Esseeni käsittelee oikeastaan vain pientä pinta raapaisua meidän toiminnastamme verrattuna kirjassa kerrottuun. Tämä herätti minussa paljon ajatuksia ja uskon ymmärtäväni kirjan lukemisen jälkeen dialogin perus periaatteita hieman paremmin. Sisäistettävää oli kuitenkin niin paljon, että jos haluan ymmärtää dialogia kattavasti, täytyy minun lukea kirja uudelleen.

Jonna Koskinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

9 kommenttia to “Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito – William Isaacs”

  1. Anna Lemetyinen sanoo:

    Erittäin hyvä essee ja aihe, johon jokaisen pitää perehtyä ja keskittyä. Dialogi on asia jota pitää harjoitella ja mieletäni olemme tiiminä kehittyneet siitä valtavasti, kiitos palautekeskuteluiden.
    Dialogin rakenne on hyvä ja haluan itse korostaa siitä erityisesti kunnioitusta. Toisen mielipiteinen ja puheiden kunnioittaminen luo pohjan kaikille muille rakenteen osille. Kunnioituksesta huomaa onko ihminen kuunnellut toista aidosti, kun aloittaa oman puheenvuoronsa. Ja myös siitä miten ilmaisee oman mielipiteensä tämän jälkeen, näkyy kunnioituksesta.
    Sen mitä itse vielä toivon kehitettävän on mielipiteiden toisto. Viime aikoina tämä on jo hieman parantunut, mutta silti edelleen tulee samasta asiasta täysin samat mielipiteet noin 8 kertaa. Kuunteleminen ja odottaminen auttavat tähän, kun ei välittömästi toisen jälkeen lauo omia mielipiteitään vaan sanoo silloin kun on tuoda jotain uutta näkökulmaa keskusteluun.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  2. Miika Alanko sanoo:

    Todella hyvä essee, joka esittelee konkreettisia ajatuksia tiimistämme. Dialogi on kehittynyt valtavasti alkuajoista ja se on hyvä. Dialogi on pajatilanteissa tärkein työkalu ja essee herätti minussa paljon ajatuksia sitä koskien. Harkitsen kirjan lukemista juurikin aihealueen tärkeyden takia. Erityisesti odotan mielenkiinnolla tulevaa pajaa ja alustusta aiheesta.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
    • Jonna Koskinen sanoo:

      Alustus on jo pidetty alkuvuonna kun tää esseekin on vuoden vanha! 😀

      VN:F [1.9.22_1171]
      Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
      VN:F [1.9.22_1171]
      Rating: 0 (from 0 votes)
  3. Ossi Ojala sanoo:

    Hyvin pohdittu ja analysoitu dialogia meidän pajoissamme. Samaa mieltä että välillä on erittäinkin levotonta mutta tänä syksynä mielestäni dialogi ollut erittäin hyvää. Välillä olisi ehkä hyvä vähän kiistellä ja väitellä enemmeän jotta oppisimme paremmin argumentoimaan. Sillä on hyvä osata argumentoida hyvin kun tapaa asiakkaita joilla on kiperiä kysymyksiä.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  4. Emilia Toivonen sanoo:

    Mielenkiintoista luettavaa ja varsinkin siksi, että oma näkökantasi on lähet täysin vastakkainen omaani. Essee oli tosi hyvin jäsennelty ja ajatuksiasi oli helppo seurata. Pidin siitä kuinka aluksi esittelit aiheen, kerroit ongelman ja ratkaisuja niihin. Lopuksi vielä heijastit kirjan oppeja meidän pajan kriittisimpiin ongelmiin, mikä toimi. Esseen konkretia oli niin käsinkosketeltavaa, että sen sanoman kyllä sisäisti helposti. Pajoistamme kertomasi jutut ovat kyllä täysin totta ja olen itse koittanut syksyn aikana kovasti miettiä muun muassa sitä, mikä on se oikea ja kohtelias väli heittää oma kommentti. Itselläni on kyseinen kirja lukulistalla ja esseesi luettuani odotan innolla kirjan aloittamista. Hyvä juttu muuten teidän tuleva alustus!

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  5. Juha-Matti Kotkanen sanoo:

    Samaa mieltä Jonna, juusto tulee aina päällimmäiseksi. Paitsi jos leipä on lämmmitetty, juusto tulee alimmaiseksi. Mutta asiaan. Dialogi on tiimissämme ollut välillä aika hankalaa ymmärtää, kaikilla meistä. Ja nyt viime aikoina varsinkin dialogin taso on laskenut aika lailla. Uskon tosin, että nyt kun olemme keskustelleet pajakäyttäytymisestämme, niin dialogin taso tulee myös jatkossa nousemaan. Omat silmäni dialogin merkityksestä avasi juuri nuo neljä kulmakiveä, jotka avasit hyvin esseessäsi. Enkä nykyään enää viittaa pajoissa, mistä kuittailitkin silloin ensimmäisenä syksynä, kiitos tästä 😉

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  6. Rosa-Sofia Saarenpää sanoo:

    Ihan todella mukavalukuiseksi rakennettu essee, josta löytyi hyviä pääpointteja dialogista, vaikka ei kirjaa lukisikaan. Osasin heijastaa eseen kitjoitustilannetta reilusti yli vuoden päähän, missä dialogi ei ollut meille kellekkään juuri tuttua. Nyt tehty linjaus pajoihin, jossa pajat valmistellaan ja aikataulutetaan kunnolla, tuotti mielestäni heti todella positiivisia vaikutuksia dialogiin. Edelleen päällepuhumista ilmenee, mutta keskittyminen on parani kerta heitolla. Itse olen tänä vuonna yrittänyt oppia juurikin olemaan hiljaa, aikasempaa enemmän siis, sillä olen sisäistänyt selkeästi sen, että kaikkien ei tarvitse tuoda samaa näkemystä vuorotellen esiin. Pyrin silloin kirjoittamaan ajatuksia ylös. Tuo pointti oman ajattelun tiedostamisesta on todella hyvä, sillä harvoin tulee kunnolla mietittyä juuri niitä omia ajatuksia ja tuntemuksia. Välillä tunteet nousevat liian pinnalle ja yhteinen ajattelu jää. Poltteen vahvuutena olen pitänyt aina sitä, että me pystymme luottamaan, että pajoissa keskustelee asiat.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  7. Petra Lahtinen sanoo:

    On erittäin mielenkiintoista, kuinka paljon olemme kehittyneet Poltteena dialogin käymisessä. Olemme vuosi sitten puhuneet toistemme päälle, höpöttäneet aivan omiamme, keskittymiskykymme ollut täysin nolla ja muiden kuunteleminen aivan omaa luokkaansa. Nykyään dialogimme on kuitenkin niin korkealla tasolla, että ärsyynnyn helposti muiden ihmisten kanssa käytävissä dialogitilanteissa, sillä koen helposti, että muut eivät ymmärrä dialogin perusteista yhtään mitään normaaliin Poltteen dialogiin verrattuna. Olen kiinnittänyt paljon huomiota siihen, miten ihmiset käyttäytyvät ryhmäkeskusteluissa ja useimmiten ne ovat yhtä kaaosta. Monilta puuttuu pelkästään taito kuunnella toista ihmistä, jos itsellä sattuu olemaan ajatus myös pään sisällä. Mielestäni olemme Poltteena kehittyneet todella paljon myös asioiden perustelemisessa. Toiseksi olemme alkaneet osata Sofian kommenttiin liittyen nähdä asiat asioina. Kun joku esittää kommentin, osaamme käsitellä sen asiana eikä ihmisen suoranaisen mielipiteenä tai hyökkäyksenä. Hyvä dialogi on suuri voimavara. Siitä saa parhaimmillaan energiaa moneksi päiväksi ja hyvän dialogin jälkeen tulee aina se loistava fiilis siitä, kuinka paljon muilta voikaan oppia.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  8. Lassi Luukkonen sanoo:

    Oli hieno lukea miten dialogi on toiminut erityisesti alkuvaiheessa niin täydellisen erilaisen ihmisen näkökulmasta. Siinä missä itselle tuottaa ongelmaa nostaa oma ääni esiin, toisella on vastaavasti totuttelemista muiden kuuntelemiseen ja siitä, miten ajan myötä huomaa kun joku toinenkin pystyy antamaan äänen sinun ajatuksellesi.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!