Tampere
29 Mar, Friday
5° C

Proakatemian esseepankki

Dettmann ja johtamisen taito



Kirjoittanut: Oskari Avotie - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kun aloitin lukemaan Dettmannin kirjaa, odotukseni olivat suhteellisen korkealla. Monet olivat kehuneet kirjaa eivätkä turhaan. Kirja upposi minuun kuin veitsi voihin ja tämä on harvinaista, sillä moni kirja ei sitä ennen ole tehnyt. Vuosien urheilutaustan ansiosta pystyin samaistumaan Dettmannin kertomuksiin todella hyvin. Oma lajini tosin on toinen eli salibandy, mutta joukkuelaki kun joukkuelaji samoja piirteitä löytyy molemmista. On hyvä mainita, että Dettmannilla on ollut useita ”mentoreja”, joiden kanssa Dettmann on vaihtanut mielipiteitä ja oppinut heiltä valmennuksen saloja. Kirjassaan hän myös tuo näitä esille.

Sattumoisin kirjaa lukiessani, samaan aikaan käynnissä oli koripallon EM-kilpailut, jossa Suomen lohkon alkusarja pelattiin Helsingissä. Suomen upea menestys alkulohkossa entisestään kasvatti mielenkiintoa perehtyä Susijengin tarinaan ja mistä tähän on noustu. Olen seurannut Susijengin matkaa vuosien varrella ja siitäkin syystä kirja oli juuri minun makuuni.

Kirjan alussa perehdyttiin Henrik ”Henkka” Dettmannin taustoihin ja millainen hän on ihmisenä. Suuri piirre mitä hänestä huokui, joka liittyy hänen johtamiseensa ja valmennukseensa on intohimo. Intohimo koripalloa kohtaan. Tämä intohimo on puskenut Dettmannia eteenpäin urallaan, ja juurikin sen ominaisuuden ansiosta Dettmann on kunnioitettu koripallovalmentaja. Intohimo voi myös kostautua ja niin myös Dettmannin valmennusuran alussa oli käydä. Hän oli tiukka valmentaja, joka vaati paljon joukkueeltaan. Olen myös kuullut, että valmennusuran alussa pelaajat pitävät häntä jopa mulkkuna. Tätä ei kyllä kirjassa suoranaisesti mainittu, mutta tämä mielestäni kuvaa hänen luonnettaan, kun hän oli nuori. Itsekin olen tämän kaltaisen valmentajan valmennuksessa ollut. Hän piti kovaa ”kuria”, mutta omasta mielestäni se toi joukkuetta entistään tiiviimmäksi ryhmäksi. Itseasiassa minä itse pidin hänen valmennustyylistään, mutta tosin se ei sopinut kaikille. Dettmannin intohimo tarttui myös pelaajiin, sillä pelaajat jatkuvasti aistivat ja tarkkailevat valmentajaa. Kun pelaaja näkee, että valmentaja antaa kaikkensa joukkueen eteen on myös pelaajan helpompi antaa kaikkensa ja laittaa itsensä peliin.

Nykyään Dettmannin valmennustyyliä pidetään ”pehmona”. Hänellä on nykyään takana yli 40 vuotta valmentajana ja hänen valmennustyylinsäkin on muuttunut sen mukana. Sukupolvien vaihdosten myötä myös valmennustyyli on muuttunut ja muuttumassa jatkuvasti. Ennen hyvänä valmentajana pidettiin sellaista, jolla on vahva auktoriteetti, pitää kuria joukkueessa ja yleensä palaute annettiin huutamalla. Nykyään valmentajat ovat ottaneet valmennustyylikseen pelaaja keskeisen valmennuksen. Tällä lähinnä tarkoitetaan sitä, että myös joukkuelajissa pelaajia kehitetään yksilöinä joukkueen lisäksi. Yksilölähtöisessä johtamisessa tai valmennuksessa tarkoituksena on siirtää vastuuta valmentajilta pelaajille. Tämä kasvattaa pelaajaa urheilijana ja ihmisenä. Kun pelaaja on vastuussa itse omista teostaan ja kehityksestään, se myös motivoi häntä jatkamaan itsensä kehittämistä. Esimerkkinä voin antaa esimerkin omasta urheilija urastani. Joka kesä on noin kuukauden kestävä omatoiminenjakso. Tälle jaksolle on annettu usein harjoitus ohjelma. Ohjelmasta on voitu katsoa myös henkilökohtaisemmin, minkälaisia harjoitteita pelaajan kannattaisi tehdä. Itselläni se oli nopeus. Joidenkin pelaajien mielestä omatoiminen eli OTO-jakso on ns.” lomaa”. Ei ole joukkueharjoitteita niin näistä harjoitteista voi vähän luistaa. Tämä on juuri oman vapauden ja vastuun laiminlyöntiä. Tällöin urheilija ei myöskään ole valmis kehittymään. Jos on halua ja intohimoa tulla paremmaksi, silloin myös tekee asioita sen eteen. Nämä on niitä pieniä asioita, joilla huiput erottuvat hyvistä pelaajista.

Suomen koripallomaajoukkueen tarinaa oli hieno lukea. Varsinkin liiketaloudellisessa mielessä oli mielenkiintoista se, kuinka aloitettiin rakentamaan Suomen maajoukkueesta Suomen koripallon veturia. Suomen koripallo oli huonossa asemassa, jos ajatellaan huippu-urheilun kannalta. Suomessa oli käytössä kaikki pelaa mentaliteetti, joka ei ollenkaan palvele huipulle pyrkiviä tai lahjakkaita nuoria pelaajia eteenpäin. Tähän haluttiin muutos ja muutosta lähdettiin hakemaan maajoukkueen kautta. Valittiin maskottieläin. Susi. Susi oli jälkikäteen sanoen täydellinen valinta. Ensinnäkin suomen nykyinen pelityyli perustuu paljon yhteispeliin. Aivan kuten susilauma hankkii ravintonsa, yhdessä. Toiseksi Susijengiä on helppo markkinoida. Hyvän menestyksen ja brändäyksen ansiosta nytkin Suomessa pidettyjen EM-kisojen Suomen alkulohkonpelit olivat loppuunmyytyjä. 13 000 Susijengi fania huutaa Suomea voittoon. Siellä tehtiin taas suomalaista urheiluhistoriaa. Lisäksi Susijengin nimikkobiisi on tarttuva ja on kerännyt suosiota. Lisäksi pelaajat ottivat biisin omakseen, tällöin myös fanit seurasivat. Suomalaisella koripallolla on hyvä pöhinä päällä tällä hetkellä, ja toivottavasti se jatkuu. Itse toivon, että saisimme myös koripallossa useita pelaajia pelaamaan suurissa liigoissa. Hyvänä suunnannäyttäjänä on Lauri Markkanen.

 

Sadan asian tekeminen uudella tavalla

Sadan asian tekeminen uudella tavalla oli yksi Dettmannin monista hyvistä lausahduksista. Tämä puhutteli itseäni eniten. Aloin ajattelemaan, jos toisimme tämän ajattelutavan osuuskuntiimme, tekemiimme projekteihin ja opiskeluumme, kuinka paljon se veisi meitä eteenpäin yksilöinä sekä tiiminä. Esimerkiksi jos jokainen tiimin jäsen keskittyisi parantamaan yhtä asiaa, esimerkiksi opetella paremmin kuuntelemaan toista, verkostoitua toisiin tiimeihin tai keskittyä ajanhallintaansa. Näistä pienistä puroista voi kasvaa suuri joki, jonka virta vie tiimiä eteenpäin. Itselläni on useita tämän kaltaisia pieniä asioita, joita voisi tehdä paremmin. Jos pysytään urheilumaailmassa, Dettmannkin sanoo kirjassaan ”Huonoja tapoja ei pidä opetella, sillä ne juurtuvat samalla tavalla kuin hyvätkin”. Teemme asioita usein ns. ”puolivaloilla” eli emme keskity asiaan 100 prosenttisesti. Esimerkiksi tämän esseen teko. Jos olisin tehnyt tämän ”puolivaloilla”, mitä tästä olisin oppinut? En olisi todennäköisesti pohtinut tätäkään asiaa ja se oppi olisi mennyt ohi.

Tehdään asiat uudella tavalla ja kehitetään itsestämme paras mahdollinen itsemme, tekemällä pienet asia paremmin.

Kommentit
  • Elina Merviö

    Mitä tarkoittaa kohdallasi “tehdä asiat uudella tavalla”? Mikä muuttuu toiminnassasi ja mitä teet toisin? Miten kehittäisit tiimin toimintaa tämän pohjalta?

    22.9.2017
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close