Tampere
27 Mar, Wednesday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Blogiessee: Tomaateista ja pallokaloista



Kirjoittanut: Samuli Mannonen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Tomaateista ja pallokaloista 

Ihmisen väitetään olevan maapallon älykkäin elämänmuoto, mutta jostain syystä me emme kykene keskittymään yhteen asiaan pitkiä aikoja kerrallaan ja olemaan tehokkaita. Esimerkiksi esseen kirjoittaminen, joka voi monelle meistä tuntua todella työläältä ja johon saattaa kulua monta tuntia, jopa päiviä. Miksi keskittyminen on ihmiselle ongelma, mikä sen on aiheuttanut ja milloin? 

Keskittymiseen liittyvät haasteet ovat aina yksilö- ja tilannesidonnaisia ja välillä niille haetaan syypäätä kuusta ja tähdistä asti. Itse haluan kohdistaa syyttävän sormeni älypuhelimien ja viihdeteknologian suuntaan. Nykymaailmassa ihmisen arkielämää vauhdittavat erilaiset mobiilisovellukset, jotka sallivat sinun olla monessa paikassa samaan aikaan, jatkuvasti tavoitettavissa. Tämä älyllisten virikkeiden ylitarjonta rasittaa aivoja, aiheuttaen muun muassa stressiä, masennusta ja unettomuutta, jonka lisäksi sillä on negatiivinen vaikutus ihmisen keskittymiskykyyn. Tämän havainnon olen tehnyt itseäni ja omaa lähipiiriäni havainnoidessa. Oletko sinä koskaan ollut tilanteessa, jossa vaihdat kuulumisia kaverisi kanssa kasvotusten, mutta katsekontaktin säilyttämisen ja kuuntelemisen sijaan hän seuraa ympärillä kulkevia ihmisiä? Tai oletko itse syyllistynyt laiminlyömään sosiaalisia tilanteita tai koulutöitä ja löytänyt itsesi selaamasta sosiaalista mediaa? Minä olen. 

Tehokas työskentely vaatii omien työskentelytapojen tutkimista ja hyviä tuloksia poikivien keinojen ottamista tavaksi. Toisille yksin tekeminen toimii paremmin kuin ryhmässä tekeminen ja niin edelleen. Peruskoulussa minulle korostettiin itsenäisyyttä ja omatoimisuutta tulevissa jatko-opinnoissa, jonka seurauksena opettelin tekemään asioita yksin. Olen nyt 28-vuotias opiskelija ja pyrkinyt tekemään koulutyöni omissa oloissani, koska se on auttanut minua keskittymään. Tai niin ainakin luulin. 

Tätä blogiesseetä kirjoittaessani mieleeni juolahti ajatus: samalla kun minä, suuri ja älykäs ihminen taistelen tämän blogiesseen parissa, Japanin rannikolla asuva pieni pallokala tekee taidetta merenpohjaan evillään. Se työskentelee monta tuntia yhtäjaksoisesti luodakseen hiekkaan täydellisen kuvion, jonka tarkoituksena on houkutella naaraita ja luoda mahdollisuus suvun jatkamiselle. Minä taas käytän esseeni luomiseen todennäköisesti vähintään yhtä monta tuntia ja työni palkinto on hieman erilainen. Mikä yhdistää minua ja tätä ahkeraa pallokalaa on se, että me molemmat työskentelemme useita tunteja yhtäjaksoisesti ja yksin, priorisoiden työnteon kaiken muun, jopa ruokailun edelle. Mitä vain, kunhan homma tulee tehtyä. Onko tämä tehokkaasti käytettyä aikaa, jos miettii tulosta? Itselläni ainakin olisi parempaa käyttöä niille lukemattomille tunneille, joita olen kuluttanut tehottomaan tekstin tuottamiseen. 

Käsitykseni tehokkaasta työnteosta koki suuren kolauksen kuluneen kevään aikana, kun pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan Pomodoro-tekniikkaa tekstin tuottamisen yhteydessäPomodoro-tekniikan idea on tauottaa oma tekeminen niin, että toimija ymmärtää omat resurssinsa, kuten aika ja jaksaminen. Aivoille pitää antaa aikaa palautua ja sisäistää uutta tietoa ennen kuin voidaan puskea eteenpäin, mikäli halutaan tulosta. Pomodorossa työskentely on aikataulutettua ja jaksotettua, häiriötekijät on karsittu minimiin ja tekeminen kohdistuu aina yhteen asiaan kerralla. Eli ei puhetta, ei puhelimia, ei multitaskausta tai sosiaalista mediaa. Sen tarkoituksena on luoda keskittymisen ilmapiiri, joka ruokkii itseään tarttumalla laumaeläimestä (ihminen) toiseen. Pomodoro sai minut ymmärtämään, että minulle paras tapa tuottaa tekstiä tehokkaasti on hakeutua ympäristöön, jossa ihmiset työskentelevät keskittyneesti ja työskentely on jaksotettu lyhyisiin pätkiin. 

Pomodoron ansiosta minun oli helpompaa jäsennellä omaa työskentelyäni ja esseeni rakennetta, sekä säilyttää oma fokus siinä mitä olin tekemässä. En enää sortunut perfektionistimaiseen hinkkaamiseen, vaan olin siis toisin sanoen tehokkaampi kuin ennen. Pohdin ensimmäisen Pomodoro-kokemukseni tauoilla miksi tämä tekniikka toimii ja miksi se tuntuu niin tutulta, kunnes mieleeni tuli flashback ala-aste ajoista. Minulle Pomodoro edustaa samanlaista työskentelymallia, kuin ala-asteella: ei puhetta, ei puhelimia, sinulla on tehtävä ja aikamääre ja ympärilläsi on ihmisiä, jotka tietävät mitä tehdä seuraavaksi. 

 

Pystytkö sinä keskittymään yhteen asiaan pitkiä aikoja kerralla? 

Millaisia kokemuksia sinulla on Pomodorosta? 

 

Lähteet: 

Kimiaki, I. Why do puffer fish build sandcastles? 

http://www.bbc.co.uk/guides/zsjfyrd 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close