Blogiessee: Kesän motorola

05.09.18 Esseen kirjoittaja: Katja Rämö
Kirjapisteet:
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: Uncategorized, Oppiva organisaatio

Yritys oli kova päästä tekemään kesän ajaksi jotakin akatemiaprojektia. Muutamakin idea oli työn alla, joista toinen melko pitkälläkin, kunnes matto vedettiin jalkojen alta molempien osalta. Ei se mitään! Se kuuluu asiaan. Varma tulonlähde kesäksi houkutteli sen verran, että päädyin jo toiseksi kesäksi ulkopuoliselle töihin, Euroresta Oy:n omistamaan Ukkometso-ravintolaan Hämeenpuistoon. Kyökkihommia siis.

Raflahommia olen siis pyöritellyt jo kymmenisen vuotta. Siihen minulla on koulutus, siinä olen hyvä ja aina on tuntunut siltä, etten oikein tiedä mitä muuta tekisin, kun en mitään muuta osaa. Vai osaanko sittenkin?

Huitaisenpa tähän nyt motorola-tyyppisen pohdiskelun menneestä kesästä, niin työn, kuin kaiken muunkin osalta.

 

  1. Mitä hyvää?

Näissä hommissa kivaa on se, että suurimman osan ajasta tuntuu siltä, että tiedän mitä teen, ja toisinaan myös koen olevani oikeasti hyvä siinä. Minkäänlaista tunnustusta tästä ei tosin saa, mutta se tuntuu olevan vähän jokaisen ravintolan johtotason ongelma. Paskaa palautetta osataan kyllä antaa, mutta positiiviset, motivoivat ja rohkaisevat palautteet jäävät helposti antamatta.

Ravintolatyön parhaita puolia on ehdottomasti sen kautta luodut verkostot. Ainakin lähellä toisiaan sijaitsevien ravintoloiden henkilökunnat pitävät yhtä, hengaavat vuorotellen toistensa baareissa ja antavat toisilleen alennuksia puolin ja toisin. Olen tavannut tämän työn kautta aivan järjettömän määrän hienoja ihmisiä ja saanut todella hyödyllisiä kontakteja.

Tuntuu siltä, että me rafladuunarit ollaan jollain tavalla oma ihmisryhmämme, jossa kaikki ymmärtävät toisiaan. Kai nyt, mehän taistellaan samojen asioiden parissa päivästä toiseen ja kaikki yhtä huonolla palkalla. Rakkaudesta lajiin tätä tehdään. Lisäksi pitää olla hyvällä tavalla vähän hullu…

 

  1. Mitä kehitettävää?

Ajatustyötä kokin hommat vaativat yllättävän paljon, sen lisäksi että se on älyttömän kuormittavaa fyysisesti. Vaikka kokemustakin on jo melkoisesti, silti on päiviä, jolloin oikeasti tuntuu, että en tiedä mitä teen, ja vielä isompi kysymys; MIKSI. Miksi teen tätä vuodesta toiseen, huonolla palkalla, jolla hädin tuskin tulee toimeen?

Erityisesti helteet veivät voimat ja uskon tähän alaan. Jos ulkona on +30, se tarkoittaa automaattisesti, että keittiön lämpötila pyörii siinä 38-40 asteen tuntumassa. Parilan edessä luonnollisesti vielä enemmän. Taukoja enemmän. Hetkinen. Mitä ne on?

Jos päättäisin jatkaa keittiötöitä valmistumisen jälkeenkin, olisi minulla paljon tehtävää pääni sisällä. Tekniikat ja perustaidot ovat kunnossa, mutta pään kasassa pitäminen hektisimpinä hetkinä on ihan käsittämättömän vaikeaa. Hermo menee ja kaikki menee niin sanotusti vituiksi.

  1. Mitä opin?

Rahaa voi tehdä niin paljon helpommallakin. Isoin syy siihen, miksi olen nyt Tampereella opiskelemassa, on se, että päätin jo vuosia sitten, etten tule rivikokin hommia tekemään lopun elämääni. Keittiömestariksi yleneminen on ollut haaveissa, mutta ei enää. Omasta ravintolasta haaveilin vielä vuosi sitten. En enää. Tällaiseen perfektionistin luonteeseen ei sovi ravintolayrittäjyys. Se söisi minut elävältä.

  1. Mitä vien käytäntöön?

Nyt loppu. Ei enää yhtään kesää hikisessä ravintolakeittiössä. Satunnaisia keikkoja heitän edelleen, mutta pidempiä pätkiä en enää tee missään.

Tarpeeksi kauan kun kaivaa, saattaa varmaan löytyä jotain muitakin asioita missä olen hyvä. Ihan varmasti.

 

Julkaistu Römpsälä-blogissa 5.9.2018

www.rompsala.wordpress.com

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!