Syksyn saapuessa monella opiskelijalla alkaa uudet kuviot: uusi kaupunki, uusi koulu, uudet harrastukset. Palataan takaisin sorvin ääreen ja nostetaan pöydälle kaikki ne ikuisuusprojektit, joita kesällä välteltiin. Napataan nippu uusia hommia lautaselle, vaikka vanhoissakin riittää vielä tekemistä. Ei aikaakaan, kun kurssit menee ristiin ja huomaa olevansa tilanteessa, jossa aika ei vaan enää meinaa riittää. Asioita siirrellään ja lykätään, kunnes ne viimeistellään aina deadlinea edeltävänä iltana. Kuulostaako tutulta? Aika monella tuntuu pieni pisto sydämmessä, koska kuvattu tilanne on hyvinkin yleinen.

Tuntemattomassa ja arvaamattomassa ympäristössä, jossa ulkopuoliset tekijät muuttavat olosuhteita mielivaltaisesti, kuten koulussa, jossa kurssit järjestetään täysin riippumatta toisistaan ja päällekkäisyydet ovat lähes arkipäivää, on vaikeaa suunnittella  omaa toimintaa kovin pitkälle. Kaaoksessa loistamiseen löytyy kuitenkin periaatteita, joita Jim Collins tutkijoineen on kymmeniä vuosia etsinyt yritysmaailmasta ja tarjoillut arkipäiväisille ihmisille. Kahdenkymmenen mailin marssi on niistä ehkä kaikkein yksinkertaisin ja helpoin toteuttaa: aseta vakioitu tavoite ja toteuta se sekä hyvinä että huonoina päivinä. Jos tehtävänäsi on esimerkiksi lukea 200-sivuinen kirja: aseta itsellesi tavoitteeksi lukea 30 sivua päivässä. 30 sivun lukeminen vie arvioitla parikymmentä minuuttia ja sen voi toteuttaa missä tahansa.

Otetaanpa esimerkki:

20 mailin marssi:

Maanantai ja tiistai ovat pitkiä päiviä koulussa ja sen jälkeen töissä. Kotiin päästyä väsyttää ja on nälkä, eikä yhtään huvittaisi lukea. Luet kuitenkin vajaa puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa.
Keskiviikkona on luet 30 sivua hyppytunnilla ja koko loppuiltasi on vapaa.
Torstaina luet 30 sivuasi jo heti päästyäsi kotiin ja lähdet illalla opiskelijakavereidesi kanssa baariin.
Perjantaina väsymys painaa silmäluomia, mutta taistelet silti 30 sivua läpi nauttiessasi lounasta.
Lauantaina ja sunnuntaina luet 30 sivuasi aamulla heti herättyäsi, ja maanantaina suuntaaan iloisesti takaisin kurssille.

Ilman tavoitetta:

Maanantain ja tiistai ovat pitkiä päiviä koulussa ja sen jälkeen töissä. Kotiin päästyä väsyttää ja on nälkä, eikä yhtään huvita lukea. Jätät kirjan reppuun.
Keskiviikkona on hyvä päivä, luet hyppytunnilla 50 sivua.
Torstaina lähdet opiskelijakavereiden kanssa baariin ja perjantaina väsymys painaa. Jätät lukeamatta.
Lauantaina ja sunnuntaina luet 75 sivua päivässä, ja maanantaina suuntaat stressaantuneena kurssille.

Mitäs jos perjantaina toiselta kurssilta olisi annettu viikonlopuksi iso tehtävä? Olisitko kyennyt totetuttamaan molemmat viikonlopun aikana? Miten kävisi stressitasosi? Kärsiikö suorituksen laatu?

Olennaista 20 mailin marssin periaatteessa on se, että huonoinakin päivinä tavoitteesta pidetään kiinni. Suurin salaisuus piilee kuitenkin siinä, että hyvänä päivänä ei tehdä liikaa. Jos huonona päivänä energiatasosi on jo valmiiksi alhaalla, ei vakiintuneesta tavoitteesta kiinni pitäminen sitä hirveästi pahenna tai helpota. Mutta jos hyvänä päivänä poltat kaiken energiasi tekemällä enemmän työtä, jääkö sitä yhtään varastoon seuraavaa huonoa päivää varten? Onko jaksamisesi hallinta kestävällä pohjalla?