HÄRKÄÄ SARVISTA

Viimeisellä viikolla ennen joululomalle lähtemistä käsittelimme palautteenantoa ja pääsimme myös antamaan jokaiselle tiimimme jäsenelle palautetta henkilökohtaisesti. Olin tyytyväinen saamaani palautteeseen, sillä olin tietoinen omasta toiminnastani ja sain sitä tukevaa palautetta. Positiivisena yllätyksenä tiimimme jäsenet olivat huomanneet minussa niitä hyviä puolia, joita haluan tuoda esiin jokapäiväisessä toiminnassani. Ilahduin kovasti siitä, miten jotkut olivat nähneet myös syvemmälle motiiveihini ja arvoihini. Palautteesta sain varmuutta toiminnastani ja aion vaalia näitä puolia yrittäjyydessä. Tästä on hyvä jatkaa samaan malliin vuonna 2018!

On kuitenkin yksi asia, joka on ollut minulle itselleni matkanvarrella tähän saakka ylitsepääsemätön. Tämä asia on omien mielipiteiden, sekä oman teoriatiedon esille tuonti. Suurin osa palautteenannossa ilmenevistä kehityskohteista liittyivät tähän kategoriaan. Ongelma juontaa pintaa syvemmälle ja sen suurin syy on menneisyydessä syntyneistä peloista. Pelko siitä, että minut tuomitaan virheistä, on suuri. Tunnistan pyrkimykseni täydellisyyteen. Ongelmia ei juurikaan aiheuta pienemmissä ryhmissä toimiminen, sillä pystyn aistimaan ihmisten elekielestä, onko vaaraa vai ei. Suuremmassa joukossa taas pelko hiipii hiljaa ja kun ihmisiä on enemmän, ei jokaisen elekielen tulkinta ole mahdollista. Pelot ovat minulle työkalu itseni ymmärtämiseen, sekä oppimiseen.

Tämä asia on kuitenkin ollut minulle hyvin vaikea käsitellä käytännön tasolla. Pelot ovat hallinneet osittain elämääni. Olen ollut kuitenkin tietoinen siitä, että pikkuhiljaa hyvä tulee. Alkuun yritin pakottaa muutosta itsessäni, kunnes koin sen hyödyttömäksi tavaksi toimia. Ehkä olen tiedostamattani luottanut prosessiin ja ymmärtänyt asian käsittelyn ajan tulevan omalla painollaan. Palautteen anto tuli juuri sopivaan hetkeen, sillä pystyin käyttämään sitä työkaluna seuraavan kehityskohteen löytämiseen. Olen ollut hieman hukassa siitä, mikä seuraava oppimisen askel on, mutta yhtenäisen palautteen kautta löysin sen helposti. Tilannetta kuvastaa se, että ilman tämän asian kohtaamista en pääse oppimisessa seuraavalle tasolle. Olen siis hyvin kiitollinen tiimille, sekä palautteelle jonka kautta löysin asian johon keskittyä seuraavaksi.  Vaikka tiesin sen olevan yksi suurimmista kehityskohteistani, ilman palautteenantoa olisin saattanut lykätä asian käsittelyä hamaan tulevaisuuteen. Tässä yhteydessä ymmärsin myös konkreettisesti palautteenannon merkityksen.

Tiesin etukäteen kehityskohteeni, mutta ymmärsin vasta pohtiessani syvällisemmin palautetta miksen ole paneutunut asiaan sen tarkemmin. Koen, että vaikeuden tässä tekee se, että asiaan liittyy kaksi erillistä teemaa. Toinen niistä on pelkojen käsittely, joka vaikuttaa vahvasti toisiin, sekä itseensä luottamiseen. Ja toinen on esiintymisen, sekä artikuloinnin taito, jonka harjoitteleminen on jäänyt täysin edellä mainitun luottamuksen puutteen vuoksi. Luottamusta ei rakenneta hetkessä. Tässä vaiheessa otan kuitenkin härkää sarvista ja aloitan esiintymisen sekä artikuloinnin taidoista. Uskon, että pienien onnistumisien kautta saan lisää itseluottamusta ja sitä kautta myös luottamusta toisiin. Pienet joet johtavat suureen mereen.

Tarkoituksenani ei ole ruoskia itseäni puhekoneeksi, joka laukoo mielipiteitä aina kun on mahdollista, vaan ymmärtää oman mielipiteen esilletuomisen tärkeys sekä niiden hyöty koko tiimin oppimisessa. Ja totta kai tuoda se käytäntöön. Uskon tähän asiaan keskittymisen kehittävän myyntityötäni, johtamistani sekä antavan avaimia haaveilemaani hyvinvoinnin valmentajan uraan. Innolla odotan uutta sekä vahvempaa minua, joka pystyy avaamaan kokemusrikkaan, mielenkiintoisen sekä terävän sana-arkkunsa. Yritän olla matkanvarrella kärsivällinen ja iloita jokaisesta edistysaskeleesta.

Lähteet:

Eventan Hermanni Ahtiaisen Palaute paja

Palaute pajasta saadut palautteet