Vaikka hyvästä yhteistyöstä puhutaan jatkuvasti, on ihmeellistä, miten vähän läsnäolon voimaa ajatellaan tavallisessa työelämässä, kuten palavereissa. Hurmassakin on sovittu heti vuoden alussa, että palavereihin ja pajoihin ei tulla myöhässä. Tuosta käytännöstä kuitenkin lipsutaan jatkuvasti enemmän ja enemmän. On sovittu myös, ettei puhelinta käytetä palaverien aikana. Kuitenkin myös puhelimen käytöstä saa huomauttaa nykyään hämmästyttävän usein. Auttaako siis tiettyjen asioiden kieltäminen ja käskeminen vuorovaikutustilanteissa?

Yksilön tulee kantaa vastuu omasta läsnäolostaan ja osallistumisestaan, mutta paljon voidaan tehdä myös pienillä palaverikäytäntöjä parantavilla keinoilla, jotka eivät kiellä tai käske tekemään mitään erityistä. Voidaan esimerkiksi sopia, että jokainen niin sanotusti siivoaa oman tietoisuutensa ennen kuin astuu sisään palaveriin. Vaikka päivät ovat usein kiireisiä ja on ämpärillinen asioita hoidettavana vielä ennen päivän päätöstä, voidaan ottaa lyhyt hengähdystauko ennen uuden palaverin alkua. Näin saadaan siirrettyä muihin asioihin liittyvät mielessä rullaavat asiat syrjään ja tehdä rauhoittava, mieltä keskittävä hengitysharjoitus ja fokusoitua sen jälkeen tietoisesti päivän palaverin aiheisiin. Eräs hyvä keino tietoisen läsnäolon rakentamiseen on ennen palaveriosuuden alkamista pidettävä minuutin rauhoittumishetki. Palaverin puheenjohtaja antaa äänimerkin, kun hiljentyminen alkaa ja kun se loppuu. Yhteisessä hiljaisuudessa voi kukin tahollaan keskittyä päivän aiheeseen.

Tony Dunderfelt kirjoittaa kirjassaan Läsnäoleva kohtaaminen (2016) myös yksilökohtaisesta läsnäoloa kehittävästä harjoituksesta. Tämä niin sanottu 30 sekunnin sääntö on hyvä pitää mielessä jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Lyhytkin intensiivinen kuunteleminen palvelee yhteistyötä enemmän kuin pitkät puheenvuorot tai vahvalla tunteella jauhettavat vakuuttelut, varsinkin, jos pystyy itse olemaan läsnä eikä jumissa omissa ajatuksissaan. 30 sekunnin sääntö toimii niin, että totutellaan olemaan vähintään 30 sekuntia hiljaa ja rauhassa tekemättä yhtään mitään. Ainoa tehtävä siinä hetkessä on istua rauhassa ja tutkailla ympäristöä. Kuunnella, kokea ja tunnustella ilman vaatimuksia tai arvostelua. Tällaisen harjoituksen voi tehdä lähes missä vain; istuen tai liikkeessä, silmät auki tai kiinni. Harjoittelun voi aloittaa vaikkapa kotona. Istu alas ja tee olosi mahdollisimman rennoksi. Hengitä kerran sisään ja ulos ja totea, että tässä sinä nyt istut. Olosi ei ole epämukava. Mitään ei tarvitse muuttaa tai korjata juuri nyt. Voit vain havannoida kaikkea hyväksyvällä ja lämpimällä läsnäololla. Juuri nyt se mikä on, on hyvin juuri tällä tavalla.

Totuttele 30 sekunnin hyväksyvään läsnäoloon. Se tekee yhteensä noin 3-5 sisään- ja uloshengitystä. Tarvittaessa voit pitää kellon katseen ulottuvilla, niin saat selkeän kuvan siitä, kauanko 30 sekuntia oikeastaan kestää. Aluksi ei kannata harjoitella pidempään, sillä pidempää aikaa vaatiessa saattaa alkaa suorittamaan ja haastamaan itseään siitä, miten pitkään osaa olla tekemättä jotain. On hyvä aloittaa lyhyellä ajalla, jotta todella pysyy havannoimisessa eikä hiljaisuus johta pohdiskeluun ja filosofointiin.

Tätä harjoitusta olisi hyvä jokaisen kokeilla. Läsnäolossa on voimaa, kuten myös hetkessä elämisessä. On turha miettiä liian pitkälle tulevaan, mitä syö tai missä on muutaman tunnin kuluttua. Parasta on vain elää hetkessä. Elää jokainen hetki. Olla läsnä. Kuunnella. Näin onnistuu arvostava, läsnäoleva kohtaaminen.