Blogiessee – 12H projektipäällikön silmin

02.12.17 Esseen kirjoittaja: Marianne Murto
Kirjapisteet: 1
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: Johtaminen, Oppiva organisaatio

 

Viime tiistaina meillä tänä syksynä Proakatemialla aloittaneilla opiskelijoilla eli pinkuilla oli näyttötapahtuma 12H, ns. pinkkuhaaste. Kyseessä on valmistuvien näyttötapahtumaa 24H:ta muistuttava tilaisuus, jossa saamme aamulla toimeksiantajilta eli oikeilta yrityksiltä toimeksiannot, joihin he kaipaavat ratkaisua meiltä. Tämän jälkeen meillä on 12 (tai pikemminkin 9) tuntia aikaa laatia pätevä ratkaisu toimeksiantoon ja ilta huipentuu näiden esittelemiseen toimeksiantajillemme. Sain kunnian toimia tiimimme toisena projektipäällikkönä tässä haasteessa.

Aamulla klo 8 kokoonnuimme Proakatemialla ja meille esiteltiin tulevat toimeksiannot, jotka olivat jo etukäteen vastuutettu tietyille tiimeille. Meidän tiimimme sai kaksi toimeksiantoa, joista itse lähdin vetämään Hiustukku Palmikon toimeksiantoa. Tehtävänämme oli laatia Palmikolle kaksi markkinointivideota: toinen sosiaaliseen mediaan mainosvideoksi ja toinen verkkosivuille informatiivisemmaksi videoksi. Olin heti innoissani toimeksiannosta, sillä tiimistämme löytyy huikeaa osaamista tämän kaltaisen ratkaisun tuottamiseen! Jaoimme yhdessä toisen projektipäällikkömme Artun kanssa tiimin kahtia ja hän lähti vetämään toista toimeksiantoa. Olimme suunnitelleet päivän parhaamme mukaan, välttääksemme aiemmin tiimissämme huonoiksi koettuja toimintatapoja tai niiden puutetta. 

Tavoitteenani projektipäällikkönä oli ensisijaisesti poistaa kiireen tuntu ja pitää tunnelma rauhallisena, jolloin luovuus mahdollistuu. Olimme Artun kanssa miettineet selkeän rakenteen päivälle ja aikatauluttaneet sen itsellemme, mutta tarkoitus oli, että työskentelyä ei hoputeta. Kiireen luomisen olimme oppineet menneisyydessä erittäin tunnelmaa ja lopputulosta lannistavaksi tavaksi toimia. Työskentely alkoi heti suunnitellusti; osa jäi ideoimaan ohjatusti ja osa meni kyselytunnille itse toimeksiantajan kanssa. Olin mukana kyselytunnilla ja kanssani sinne tuli kaksi fiksua ja filmaattista vaaleaverikköä – ei siis hätää, tämä kyllä onnistuisi. Ja onnistuihan se, saimme paljon vastauksia kysymyksiimme ja nyt oli aika alkaa kehittää loppuratkaisua!

Tiimimme toimi hienosti yhteen ja koin itse, että sain organisoitua päivää sen mukaan mitä oli tarpeen. Porukkamme on todella itseohjautuvaa, joten diktaattorimainen johtaminen ei ole tarkoituksenmukaista, eikä sellaista moni varmasti hyväksyisikään ilman vastalauseita. Tekeminen soljui hienosti ja saimme ideoita kehitettyä upeasti. Pian olimmekin jo valmiita lähtemään itse toteutukseen. Tässä toteutusta lähenevässä vaiheessa aloin epäröidä tuotostamme, mutta projektitiimimme jäsen palautti minut maan pinnalle sanomalla, ettei tässä vaiheessa aleta enää suunnitelmaa muuttaa tai mennään lavalle tyhjin käsin. Ja sehän ei olisi vaihtoehto, kun taas viisaamman näkemyksen kuunteleminen oman sijaan tässä tilanteessa oli. Niinpä toteutus alkoi, osa kuvasi videota, osa teki raporttia ja osa visuaalista toteutusta. Homma toimi ja kiire tuli ainoastaan loppuvaiheessa, kun raportti oli kesken ja esiintyjien olisi pitänyt jo päästä harjoittelemaan loppuesitystään, joka alkaisi tässä vaiheessa alle tunnin sijaan. Tässä vaiheessa tuli kokemukseni epäonnistumisesta projektipäällikkönä, sillä huomasin, että esiintyjät turhautuivat, kun harjoitteleminen venyi ja jännittävä paikka oli edessä. Aikataulun olisi tullut olla väljempi, jotta varmuus omaan tekemiseen olisi ollut huipussaan. Uppouduin itse raportin tekemiseen liiaksi ja se olisi pitänyt myös aloittaa aiemmin. Parhaamme mukaan koko tiimin voimin sykimme kuitenkin homman loppuun ja kiireisestä viimeistelystä huolimatta esiintyjämme suoriutuivat tehtävästään aivan loistavasti!

Oli mieletön ylpeyden tunne seurata meidän tiimin tietä tähtiin ja aistia tunnelma esitysten aikana. Kyllä tämän poppoon kanssa vaan on hienoa työskennellä! Toimeksiantajamme oli todella tyytyväinen lopputulokseemme ja saimme myös arvokkainta palautetta eli kehityskohtia. Nämä ovat tulevaisuuden kannalta niitä tärkeimpiä asioita, jotka mahdollistavat niin yksilön kuin tiiminkin kehityksen ja niistä pitää olla kiitollinen.  Henkilökohtaisesti koen suurimmaksi virheeksemme sen, ettemme olleet yhteydessä toimeksiantajaan eli asiakkaaseen. Koimme homman olevan hanskassa, joten emme kokeneet tarvetta kysymyksille. Meidän olisi tullut kuitenkin esittää asiakkaalle suunta johon olemme menossa ja pyytää mielipidettä siihen – kenties suurimpaan kysymykseen. Kovan työn ja mahtavan yhteishengen siivittämänä pääsimme parhaaseen mahdolliseen lopputulemaan saaden näytöstämme arvosanan 5! Huikea menestys jatkui, kun myös tiimimme toinen puolikas sai omastaan saman täyden arvosanan! Tämä toi tiimillemme sen ansaitseman ja kaipaaman yhteisen onnistumisen tunteen ja entistä vahvemman uskon tulevaisuuteen! KIITOS VALUE!

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!