Asennemuutoksella menestykseen

04.03.18 Esseen kirjoittaja: Titta Savolainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Mindset
Kirjan kirjoittaja: Carol S. Dweck
Kategoriat: Johtaminen, Oppiva organisaatio

Onko oppiminen oikeasti vaikeaa vai tuleeko meistä iän myötä vain laiskempia ja valikoivampia siinä, mitä olemme valmiita oppimaan? Koska viimeksi panostit jonkin oppimiseen suunnattomasti aikaa ja vaivaa? Lapsena minulla meni pyöräilemisen oppimiseen kauemmin kuin sisaruksillani. Parin peräkkäisen talven aikana unohdin kesällä opitut pyöräilytaidot lähes täysin. Aina keväällä aloitin opettelun uudelleen kaatumalla kerran, jos toisenkin. En kuitenkaan luovuttanut, vaan sinnikkäästi opettelin pyöräilyn kolhuista huolimatta. Siinä oli lapsenomaista heittäytymistä ja naiivia uskomusta omiin kykyihini. En tiennyt vielä omia rajojani enkä edes kyseenalaistanut niitä, sillä enhän ollut vielä edes testannut niitä. Miten nyt siis aikuisena usein epäilen epäonnistuvani jossain, jos en ole vielä edes yrittänyt? Mihin se lapsenomainen heittäytyminen on jäänyt?

Olen tarkkaileva ja pohdiskeleva luonne ja tietoisesti arvioinut itseäni ja tekojani jo vuosien ajan. Olen tehnyt pienempiä ja suurempia tietoisia muutoksia ajattelutavoissani ja toiminnassani. Tiedän siis, että kykenen muuttumaan niin halutessani. Toivon kuitenkin voivani kartoittaa vielä paremmin sen, mihin rajaan asti voisin kehittää itseäni haluamaani suuntaan. Vai onko kehittymiselle rajaa ollenkaan? Entä voisinko auttaa muita kehittymään? Suunnitelmissani on toimia esimiesasemassa muodossa tai toisessa urani aikana. Miten voisin luoda ja ylläpitää asenteen, joka kannustaa muitakin oppimaan ja haastamaan itseään? Mahdollisesti minulla joskus on myös omia lapsia, joten totta kai haluan silloin olla mahdollisimman tukeva ja kannustava vanhempi. Miten huolehtisin siitä, että oma asenteeni ja sitä kautta sanani ja tekoni mahdollistaisivat lapselleni avaimet menestykseen?

Menestymisen mittarina oma asenne

Sain vihdoinkin käsiini kehutun amerikkalaisen psykologin Carol S. Dweckin kirjan Mindset, joka käsittelee oman asenteen vaikutusta ihmisen kykyihin menestyä. Dweck on tutkimustensa perusteella määritellyt ihmisillä olevan kaksi oppimismallia, muuttumattomuuden asenne ja kasvun asenne. Teorian mukaan tämä asenteemme koskien älykkyyttä ja oppimista vaikuttaa merkittävästi siihen, millaiseksi ihmiseksi kasvamme.

Muuttumattomuuden asenteen omaavat ihmiset uskovat siihen, että älykkyys ja lahjakkuus ovat synnynnäisiä asioita, eikä näitä voi merkittävästi itse muuttaa. He usein korostavat ja kehittävät niitä ominaisuuksia joissa ovat jo hyviä ja jotka kokevat perineensä. He mielellään pelaavat varman päälle ja jos eteen tulee vaikeuksia, kiinnostus lopahtaa nopeasti.

Kasvun asenteen ihmiset uskovat, että omaa älykkyyttään ja osaamistaan voi kehittää lähes rajattomasti. He pitävät haasteista ja ovat periksiantamattomia uskomansa asian saavuttamisessa. He eivät usko olevansa virheettömiä, mutta he uskovat, että perusominaisuuksiaan voi kehittää ponnistelemalla ja harjoittelemalla tarpeeksi. Heidän mielenkiintonsa tiettyä asiaa kohtaan yleensä vain kasvaa, kun sen oppiminen käy haastavammaksi.

Monilla ihmisillä on piirteitä molemmista asenteista ja niiden esiintyminen voi esimerkiksi vaihdella eri elämän osa-alueita tarkasteltaessa. Sama ihminen voi esimerkiksi uskoa voivansa oppia laskettelemaan, kun harjoittelee tarpeeksi, mutta ei usko voivansa oppia piirtämään, koska kokee ettei ei ole perinyt siihen tarvittavaa luovuutta.

Merkittävä ero muuttumattomuuden ja kasvun asenteen omaavilla on heidän asennoitumisensa menestykseen. Toiselle se merkitsee saavutettua lopputulosta, toiselle itse prosessia. Muuttumattomuuden asenteen omaavalle ihmiselle menestys on konkreettinen saavutus kuten titteli tai palkinto. Tämän avulla hän voi verrata itseään helposti muihin ja kokee itsensä fiksuna, kun on parempi kuin muut. Kasvun asenteen omaavalle menestys kuitenkin on sitä, kun hän kokee itse tehneensä parhaansa, oppineensa ja kehittyneensä ihmisenä. Lopputuloksella ei ole niin väliä, jos tuntee prosessin vieneen eteenpäin, auttaneen kehittymään sekä tietää antaneensa itse sille kaikkensa. Siinä missä muuttumattomuuden asenteen omaava henkilö vertaa kehittymistään muihin ihmisiin, kasvun ihminen vertaa kehittymistään itseensä ja aiempaan tasoonsa kyseisessä asiassa.

Kasvun asenne Proakatemialla

”Kenenkään kykyjä tai tulevaisuuden mahdollisuuksia ei voida arvioida yhtenä ajankohtana saatujen pisteiden perusteella.”  Valitettavan usein meitä tunnutaan lokeroivan sen mukaan, millaisia arvosanoja olemme saaneet eri aineista ja mitä tuloksia kirjoitimme ylioppilaskirjoituksissa. Mutta kertovatko ne oikeastaan mitään yksilön älykkyydestä? Mielestäni hienoa Proakatemiassa on se, että opiskelijoita ei ole valittu koulutukseen pelkkien arvosanojen perusteella. Hakuprosessissa ei etsitä valmiita timantteja, jotka olisivat tietyn alan osaajia jo entuudestaan ja yhdessä muodostaisivat lyömättömän tiimin. Sen sijaan Proakatemialle etsitään hiomattomia timantteja, joilla on valmiuksia tarttua haasteisiin, opetella uutta ja testata osaamistaan käytännössä. Tänne ei tulla kilpailemaan muiden kanssa arvosanoista, sillä niitä meille ei edes anneta. Tavoitteena täällä on kasvaa, kokea ja kannustaa tiimiä ja sen yksilöitä yhdessä hyviin tuloksiin.

Mindset kirjana on todella herättävä lukukokemus ja siinä olisi ollut ainesta useampiinkin näkökulmiin esseetä ajatellen. Poimin kuitenkin sieltä tähän muutamia seikkoja, joilla kuvailtiin kasvun asenteen omaavia henkilöitä. Nämä ovat mielestäni hyvin löydättävissä akatemialta ja jos koet itse olevasi vielä vahvasti muuttumattomuuden asenteen omaava henkilö, niin nämä voivat toimia askeleina kohti avoimempaa asennoitumista oppimiseen ja omiin rajoihisi. Kasvun asenne on Proakatemialla tarttuvaa.

Takaiskuista oppiminen. Takaisku ei ole asia, joka haudata menneisyyteen ja josta ei koskaan enää puhuta. Sitä tarkastellaan, siitä saatua tietoa käsitellään ja siitä otetaan opiksi. Epäonnistuminen toki sattuu, mutta sitä ei oteta liian henkilökohtaisesti, sillä se ei määrittele sitä, kuka olet ihmisenä tai mitä voit tai et voi tehdä tulevaisuudessa. Toisinaan epäonnistuminen voi aikaansaada kipinän, joka kannustaa tsemppaamaan vielä entistä enemmän jonkun asian saavuttamisen eteen. Proakatemialla kannustetaan epäonnistumaan ja se on aihe, josta akatemian yhteisö toivoisi jopa käytävän enemmän avointa keskustelua.

Omien vahvuuksien ja heikkouksien tiedostaminen. Kasvun ihminen on halukas tietämään, millä tasolla hän on parhaillaan pystyäkseen kehittämään itseään eteenpäin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että hän on valmis kohtaamaan huonojakin tuloksia, jotka eivät mitenkään mairittele. Hän nimittäin tiedostaa, että tuloksia voi muuttaa ja suunta on vain ylöspäin. Dweckin tutkimuksen mukaan kasvun asenteen ihmiset osaavatkin paljon paremmin arvioida omia kykyjään kuin muuttumattomuuden asenteen yksilöt. Myös Proakatemialla syvennytään omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamiseen. Koulutuksen kuvauksessa Opintopolku.fi -palvelussa sanotaankin: ”Saat myös tilaisuuden oppia omista vahvuuksistasi ja heikkouksistasi tiimin jäsenenä ja yrittäjänä.” Oma tiimi on Proakatemialla yksilön tärkeimpiä tukipilareita mittaamaan omaa kasvua ja kehitystä.

Itsensä ympäröiminen kasvua tukevilla ihmisillä. Siinä missä muuttumattomuuden asenteen omaavat hakeutuvat mielellään sellaisten ihmisten seuraan, joiden ympäröimänä voivat tuntea olevansa muita parempia, niin kasvun asenteen omaavat hakeutuvat sellaisten ihmisten seuraan, jotka haastavat heitä kasvamaan ja kehittymään. Tällaiset ihmiset kertovat heille heidän virheistään, auttavat tekemään töitä niiden eteen, haastavat tulemaan paremmaksi ihmiseksi sekä rohkaisevat tekemään uusia asioita. He myös hakeutuvat itseään taitavampien seuraan oppiakseen heiltä ja nostaakseen tavoitteensa korkeammalle. Uskon, että Proakatemialle hakeneista monet nimenomaan tulevat tänne, koska uskovat löytävänsä täältä muita kaltaisiaan yksilöitä, jotka haastavat itseään ja muita sekä innostuvat uuden oppimisesta ja muiden opettamisesta. Kun Proakatemialla näkee muiden ottavan riskin, ponnistelevan ja lopulta onnistuvan, innostuu moni itsekin kokeilemaan samaa lapsuudenomaista heittäytymistä tuntemattomaan. Siinä vaiheessa ei kyseenalaisteta omia eikä muiden rajoja oppimiselle vaan kliseen mukaisesti luotetaan prosessiin.

Haasteena naisen asenne

Kuten varmasti moni muukin, olen itse nuorempana ollut muuttumattomuuden asenteen tyypillinen esimerkkiyksilö. Tämä näkyy siinä, kuinka vielä lukiossa opiskelin vain niitä aineita, joissa tiesin olevani hyvä. Näin toki niidenkin eteen vaivaa, mutta en yrittänyt opetella itselleni haastavia aineita kuten kemiaa tai fysiikkaa. Vanhempani eivät ole korkeakoulutettuja, joten koin, että en voisi edes oppia niitä, sillä en ollut perinyt niihin vaadittavaa lahjakuutta. Lisäksi olin naispuolinen, joten vaikka kuinka ponnistelisin matemaattis-luonnontieteellisten aineiden parissa, olisinko siltikään riittävän hyvä, kun en voinut heti olla paras?

Toisinaan stereotypiat leimaavat meidät jo ennen varsinaista suoritusta. Dweck kertoo tutkimuksesta, jossa etnisen alkuperän ja sukupuolen ruksittamisen koetilanteessa havaittiin huonontavan huomattavasti koetulosta. Kun näitä tietoja ei kysytty ennen koetta, koetulokset olivat tasavertaisemmat. Naiset siis alisuoriutuivat, kun alitajuisesti kokivat tulevansa verratuksi miehiin. Yksi stereotypioista koulumaailmassa tuntuukin olevan yhä se, että miehet menestyvät paremmin matematiikassa, kun taas naiset ovat lahjakkaampia kielissä.

Mutta vaaditaanko tytöiltä edes pienenä tarpeeksi? Poikia torutaan ja rangaistaan lapsesta pitäen enemmän. Tarkkailtuaan peruskoululuokkia Dweck kollegoineen havaitsi, että poikien käyttäytymistä arvosteltiin kahdeksan kertaa enemmän kuin tyttöjen. Tuleeko pojista siis sitkeämpiä yrittämään kuin tytöistä? Luovuttavatko naiset tästä syystä helpommin kuin miehet, sillä lapsena heiltä ei ole vaadittu enemmän? Olen Dweckin kanssa samaa mieltä siitä, että naiset tarvitsevat todella paljon kasvun asennetta kompensoidakseen heidän saamaansa alentavaa kohtelua miesvaltaisilla aloilla. Naisten tuleekin vaatia itse itseltään enemmän ja asettaa rimat riittävän korkealle välittämättä siitä, mitä mieltä muut heidän onnistumismahdollisuuksistaan ovat.

Askel kerrallaan kohti asennemuutosta

Vaikka olinkin nuorena vahvasti muuttumattomuuden asenteen omaava yksilö, on minulla ollut silloinkin kasvun asenne tiettyjä asioita koskien. Koulutusta valitessa olen hakeutunut itseäni viisaampien ja taitavampien seuraan oppiakseni heiltä ja haastaakseni itseäni parempiin suorituksiin. Olen mennyt epämukavuusalueelleni epävarmana lopputuloksesta, sillä sillä ei ole ollut niin suurta merkitystä suhteessa siihen, mitä heittäytymisen aiheuttamasta kasvuprosessista saan irti. Muuttumattomuuden asenteen minäni toisinaan vielä tavoittelee arvosanoja menestyksen mittareina, mutta kasvun asenteen minäni iloitsee niistä onnistumisista, kun olen ponnistellut ja oppinut jotain uutta, vaikka kukaan ei minua siitä palkitsisikaan. Ponnistelu ei kuitenkaan aina tule helpolla, sillä on myös kausia, jolloin lepään, latailen akkujani ja nautiskelen vain siitä, mitä jo osaan. Toisinaan on hyvä pysähtyä miettimään, missä on menossa ja mihin suuntaan haluaisi jatkaa. Samalla on aikaa kartoittaa ne askeleet ja ihmiset, jotka voisivat auttaa sen suunnan tavoittelussa. Kun päämäärä on selkeänä mielessä, jaksaa sitä kohden ponnistella vaikka matka olisi pitkä ja kivikkoinenkin.

Siinä missä lapsena kehuja tulee aikuisilta, ei niitä samalla tavalla saa enää itse, kun on aikuinen. Vaikka se onkin suomalaisittain vaikeaa, niin olen opetellut kehumaan itse itseäni. Jokin saavuttamanani asia voi muille näyttää vähäpätöiseltä tai arkiselta teolta, mutta itselleni se voi olla suurenkin ponnistelun tulos. En siis vertaa itseäni silloin muihin, vaan omaan aiempaan suoriutumiseeni. Tässä apuna on alati kasvava itsetuntemus, tietoisuus omista vahvuuksistani ja heikkouksistani.

Ehkä viimeisimpänä kimmokkeena kiinnostukseeni koskien jatkuvaa kasvua ja kehittymistä on sen asian tiedostaminen, että kaikki minussa ei todellakaan ole vanhemmiltani perittyä. En voi enää piiloutua sen selityksen taakse, että en voi tehdä jotain koska en ole perinyt lahjakkuutta siihen. Itseään ja ominaisuuksiaan voi muuttaa ja avaimena siihen muutokseen on oma asenne. Minulla on kaksoisveli ja olemme pienestä pitäen olleet kuin yö ja päivä. Siinä missä minä menestyin koulussa, hän menestyi urheilussa eikä panostanut pahemmin koulunkäyntiin, etenkin kielet tuottivat haasteita. Odotukset koulutuksen suhteen eivät siis olleet korkealla. Veljeni on kuitenkin aina ollut erittäin päämäärätietoinen. Kun hän sitten lopulta päätti, mitä haluaa tehdä isona, on hän nyt kaikkien ennakko-odotuksista poiketen suvun ensimmäinen kauppatieteiden maisteri ja puhuu lisäksi sujuvaa englantia. Minulla ei taida siis olla enää varaa sanoa, etten voi tai osaa tehdä jotain, jos en edes ainakin yritä ensin ja ole valmis ponnistelemaan asian eteen.

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (3 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: +1 (from 1 vote)
Asennemuutoksella menestykseen, 5.0 out of 5 based on 3 ratings Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!