Yhteiskunnan vaikutus yksilöön ja sen ajatuksiin ovat valtavat. Sosiaalipsykologiset aatteeni eivät voi olla paistamatta läpi ajatellessani, että yksilö on ympäristön tuotos. Meistä on tullut sellaisia kuin olemme ympärillä olevan ympäristön vaikutuksesta. Sosiaalipsykologia näkee yksilön olevan kauttaaltaan sosiaalisten tekijöiden tuotos toisin kuin psykologia näkee yksilön piirteet vähemmän ympäristöstä riippuviksi.

Tästä johtuen uskon, että näkemyksemme, aatteemme ja unelmamme myötäilevät paljolti ympäristön odotuksia. Minkälaista työn tulisi olla ja mistä meidän tulisi unelmoida. Vaikkakin uskon, että näkemys on kovaa vauhtia muuttumassa, yhteiskunnassamme on edelleen vahva normi siitä, että työn kuuluu olla raatamista. Kahdeksasta neljään tietyllä tuntipalkalla ja pari kertaa vuodessa lomista nauttien. Arkea, tavallista, tylsää. Meillä on jopa kaupassa juusto nimeltä Arkijuusto. Oikeasti? Juusto, joka on tarkoitettu ”arkeen”?

Vihaan koko ”arki” sanaa. En tiedä mitä mieltä kielitieteilijät asiasta ovat, mutta sillä on mielestäni niin negatiivinen varaus. ”Arki” kuulostaa niiltä tylsiltä viideltä päivältä, joiden läpi on vain selvittävä päästäkseen taas viikonloppuun. Toki riippuu ihmisestä, kuinka jokainen kokee ja ymmärtää sanan, mutta minulla siihen on todella negatiivinen varaus. Lomalta palatessaan ihmiset puhuvat ”paluusta arkeen”. Ihan niin kuin itse loma oli hienompaa kuin mikään muu ja nyt pitää taas palata takaisin siihen tylsään elämään. Itse tahdon ajatella ja toteuttaa elämääni niin, että maanantai on yhtä hieno päivä kuin perjantai. Olikin huikeaa todeta kun yrittäessäni muutama päivä sitten sopia isäni kanssa päivää jolloin mennään käymään Helsingissä, että sanoin hänelle ”ei mulla ole mitään väliä onko se viikonloppu vai arkipäivä, ei mulla ole niissä mitään eroa”. Tuntui, että olen askeleen lähempänä aatettani ”maanantai on yhtä kiva päivä kuin perjantai”. Selvennykseksi ”arkipäivä” mielestäni viittaa konkreettisiin päiviin maanantaista perjantaihin, kun taas ”arki” viittaa yleisesti ideologiaan niistä tylsistä päivistä viikonloppujen välillä jolloin painetaan töitä ja joiden toivotaan kuluvan mahdollisimman nopeasti.

Palkkatöissä törmää lähes väistämättä siihen, että ihmiset, itseni mukaan lukien, ajattelevat ”jesh, työpäivä meni nopeasti”. Samaan aikaan kauhistellaan ajan nopeaa kulumista ja elämän kiitämistä silmien ohi. Kuinka absurdia? Mielestäni ”elämän kiitämistä ohitse” voi pysäyttää elämällä niin sanotusti hetkessä. Jo kliseeksi muodostunut aate, mutta ah, niin totta ja niin toimiva. Ja jos työpäivän viettää ajatellen ”olisipa se nopeasti ohi”, ei taatusti elä hetkessä. Ja samaan aikaan kun toivoo, että päivä kuluu nopeasti, päätyy kauhistelemaan, kuinka nopeasti elämä kului. Life is what happens when you are busy making other plans. (John Lennon)

Onneksi uskon, että tämä työn ajatteleminen raatamisena on väistymässä kovaa vauhtia. Yrittäjyys ja Start Up- kulttuuri on kovassa nousussa nuoremman ikäpolven keskuudessa. Sukupolvellemme on tullut muitakin arvoja kuin työnteko. Tai ainakin työnteon määritelmän uudistaminen. Sen ei tarvitse olla puuduttavaa puurtamista arkijuustoa syöden. Se voi olla itsensä toteuttamista juhlajuustoa syöden. Oli se sitten palkkatöissä tai yrittäjänä.

Olemme Proakatemialla puhuneet paljon unelmista ja niiden toteuttamisesta. Mistä ne unelmahommat löytää? Unelmahommat voivat kuitenkin olla muitakin kuin runojen kirjoittamista tai Thaimaassa sukelluksenopettajana toimimista. Mistä löytää Unelmaduuni, josta voisi saada myös rahaa elämiseen?

Rämö ja Valtari tuovat esille kolme seikkaa, joiden kautta sen voi löytää.

1) Ensinnäkin, sinun on tunnettava itsesi. Sinun pitää tuntea omat vahvuutesi ja intohimon kohteesi. Mitä rakastat? Missä olet hyvä? Missä olet parempi kuin muut? Mikä on se asia, jota et malta odottaa, että pääset tekemään? Mitä teet vapaa-ajallasi?

2) Markkinat. Kuka olisi valmis maksamaan tuotoksistasi? Aluksi se voi toki olla vaikeaa ja hidasta, mutta mitä intohimoosi liittyvää on sellaista, josta joku muu voisi maksaa? Kehitä tuotetta ja kysy kymmeneltä ihmiseltä olisivatko he valmiita maksamaan siitä. Tämän jälkeen jatka kehittämistä.

3) Kahden edellisen yhdistäminen. Näiden risteyksestä voit löytää sen jutun, joka ei tunnu arkijuuston syömiseltä. Se, jonka kanssa ei tarvitse laskea päiviä viikonloppuun vaan maanantai on yhtä kiva kuin perjantai.

Kolmantena segmenttinä voisi olla myös ”opportunity”. Mitä maailma tarvitsee? Mikä on sellainen asia, jossa olet hyvä, se on intohimosi ja siellä on jokin ongelma ratkaistavana?

Voi olla myös hyvä muistaa, että unelmatyön ei tarvitse olla yksi iso asia. Se voi olla monia pieniä ”unelmahommia” kuten Rämöllä ja Valtarilla. Näistä pienistä voi koostua se unelmahomma, jossa työnteko ei tunnu työltä ja maanantai on yhtä kiva päivä kuin perjantai.