Tampere
29 Mar, Friday
3° C

Proakatemian esseepankki

Älä jätä kylmäksi



Kirjoittanut: Linda Kivialho - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

 

 

Johtajuudessa on kyse paljon muustakin kuin vain organisoinnista ja tavoitteiden asettamisesta. Petri Kilpisen kirjassa Inspiroitunut, hän avaa mielestäni erittäin tärkeän näkökulman siihen, mikä erottaa sellaisen johtajan, jota haluat seurata, ja sellaisen, jota täytyy seurata. Kyse on Kilpisen mukaan siitä, että johtajalla on jotain annettavaa jokaisessa kohtaamisessa. Jos sinulla on aina jotain annettavaa, et jätä ketään kylmäksi. Kuinka ihminen itse siis voi huolehtia itsestään tavalla, joka mahdollistaa itsestään antamisen toistuvasti?

 

Minulle itselleni energian saaminen, antaminen ja jakaminen ovat hyvin oleellisia asioita arjessa. Minulla on nyrkkisääntö kaikelle tekemiselleni: tee vain asioita, jotka antavat enemmän kuin ottavat. Sehän ei siis tarkoita, että en tekisi asioita, jotka eivät tuota suoraa innostusta, mutta kyllä minun tarvitsee ymmärtää jokaisesta tekemästäni asiasta, miksi minä sitä oikein teen. Kenelle minä sitä oikein teen? Kaikella tekemiselläni tulee olla arvo, tai tekeminen kuluttaa minua kohtuuttomasti ja minun tulee pakottaa itseni siihen. Sitä ei kohdallani kestä kovinkaan pitkää jaksoa kerralla. En oikein usko uhrautumiseen.

 

Yhteiskunnan ja työelämän tahti ovat tänä päivänä äärettömän kuluttavia. Enää ei vain riitä, että teet 8 tuntia päivässä töitä. Ei, ei. Sinun tulee kehittyä. Kehittää. Tuloksia, tuloksia! Aina vaan kovempaa ja parempaa jälkeä. Yrittäjänäkään ei pärjää, jos et ole valmis välillä tekemään töitä lähes kellon ympäri. Kilpailu on kovaa ja moniosaamista vaaditaan. Tämän vuoksi me tarvitsemme kaiken energian, mitä vain saamme. Se ei kuitenkaan tarkoita pelkästään sitä, että nukumme tarpeeksi.

 

Kilpinen kuvaa hyvin erilaisia energianlähteitä. Perustavanlaatuisimpia on fyysinen energia, joka on niitä yksinkertaisimpia asioita, mutta usein liian matalalle priorisoituja. On helppoa tietää teoriassa, miten ruokavalio ja säännöllinen liikunta liittyvät energiatasoihin, mutta kovin moni ihminen ei siltikään niitä perussääntöjä noudata käytännössä. Fyysinen energia kuitenkin liittyy kaikkeen tekemiseen ja olemukseen, joten se luo pohjan kaikelle toiminnalle. Hyvinvointi on asenne, jota johtaja voi esimerkillään näyttää ja jakaa. Jos johtaja polttaa itsensä loppuun työn vuoksi, odotetaan sitä myös työntekijöiltä. Siinä nyt ei ole mitään järkeä.

 

Emotionaalinen energia on olennainen osa ihmisen energiatasoja. Tunteiden hallinta on tärkeä työväline emotionaalisen energian optimoimisessa. Jokaisella ihmisellä on tunteet, mutta kaikille niiden käsitteleminen ei ole niin helppoa. Sitä voi kuitenkin harjoitella. Esimerkiksi itse pyrin reagoimaan negatiivisen tunteen noustessa niin, että pystyn hallitsemaan ja pohtimaan sitä, sen sijaan että antaisin sen hallita itseäni. Useinkaan en reagoi tilanteisiin suoraan, sillä haluan miettiä ensin, että miksi ja mistä tunteeni nousevat. En halua, että antamani palaute on perusteetonta ja johtuisi enemmänkin jostain omasta epävarmuudestani tai egostani. Siksi tarvitsen aikaa käsitelläkseni ensin omat tunteeni, jotta voin varmistua siitä, että palaute todella on toiselle ihmiselle suunnattua, eikä peiliin katsomisen paikka minulle itselleni. Negatiiviset energiat, kuten kiukku, eivät ole laadullisesti kovin hyviä, vaikka se onkin usein melko vahva tunne. Ne lähinnä vain kuluttavat ihmistä. Niistäkin kuitenkin käsittelemällä ja ymmärtämällä voi saada seurauksena positiivisia asioita, mikä taas lisää omia energiatasoja.

 

Ilo, tuo sosiaalisen energian parhaita puolia. Haluan, että mahdollisimman moni kanssakäyminen tuottaa niin minulle kuin toisellekin osapuolelle iloa. Ilo on helpoin asia jakaa toisen ihmisen kanssa. Pyrinkin panostamaan jokaiseen kohtaamiseen niin, että siitä jää molemmille osapuolille iloa käteen. Ei se siis ole kovin helppoa, mutta kun sitä harjoittelee ja tekee toistoja, alkaa huomata, kuinka pienet asiat lisäävät kohtaamisten laatua. Tarvitsee olla valmis jakamaan omaa energiaansa, että se lisääntyy. Se on aina kaksisuuntainen tie, mutta usein itse voi olla se katalysaattori. Yksi selvimmistä esteistä ilon jakamiselle on se, kun ihminen ajattelee kohtaamisia itsensä kautta. Epävarmuus ja toisten ihmisten mielipiteiden miettiminen ovat varmimpia tapoja tappaa ilo. Ilo on siitä erikoinen ilmiö, että yleensä se puhkeaa parhaiten sen kautta, kun on valmis luopumaan kaikista naamioistaan ja muureistaan, ja osoittaa aitoa inhimillisyyttä. Ei tarvitse olla vakava ollakseen uskottava tai ammattitaitoinen.

 

Mentaalienergia liittyy paljon keskittymiseen ja kykyyn olla läsnä. Keskittyminen on aina ollut minulle hankalaa, jos en ole luontaisesti kiinnostunut siitä, mitä olen tekemässä. Kuten vaikkapa siivoaminen on täyttä tuskaa. Mutta osaan olla läsnä, kun kohtaan ihmisiä tai teen tehtäviä. Läsnäolo ylijyrää keskittymiskyvyn puutteen melko kirkkaasti. Vaikka usein pyrin multitasking-suorituksiin, niin ihmisten kanssa ollessani keskityn vain siihen, että olen läsnä ja oikeasti näen, kohtaan ja kuulen. Keskittymiskykyä auttaa kuitenkin jaksottaminen, sillä Kilpisen mukaan on parempi ajatella suorituksia 8-12 tunnin pituisen jakson sijaan 90 minuutin intervallina. Avainasemassa on palautumisaika näiden intervallien välillä.

 

Henkinen energia. Jokainen, joka on toiminut omia arvojaan vastaan, ymmärtää, kuinka tärkeä henkinen energia on ihmiselle. Jos en tee sitä, mihin oikeasti uskon ja mitä oikeasti arvostan, koen tyhjyyttä ja raskaita ristiriitoja, enkä välttämättä edes ymmärrä, mistä tämä johtuu. Mikään ei ole raskaampaa, kuin itseään vastaan toimiminen. Tämä energiataso on Kilpisen mukaan korkein energianlähde. Tämän ollessa kunnossa, kaikki edelliset mainitsemani energianlähteet muuttuvat käyttövoimaksi. Erittäin hyvänä esimerkkinä toimii mm. Äiti Teresan päivittäinen työmäärä, vaikka ikää on jo yli 90 vuotta. Kelpaisi varmaan sinullekin?

 

Mikään näistä energiatasoista ei tietenkään riitä, jos ihminen ei lepää tarpeeksi. Aina ei kyse kuitenkaan ole siitä ajasta, minkä käytät lepäämiseen, vaan lepäämisen laadusta. Jos lepäät katselemalla tiiliseinää, et varmasti virkisty niin paljon kuin katselemalla puroa auringonpaisteessa. Sosiaalinen media imaisee meidät usein mukaansa tauoillamme, mutta se ei kyllä lisää millään tavalla levon laatua, vaan toimii vain kuluttavana tekijänä. Olisikin hyvä miettiä, minkälainen tapa levätä 5 minuuttia kesken työpäivän voisi olla juuri sinulle se eniten virkistävä. Haastankin sinut katsomaan bussissa ulos puhelimen näyttöä tuijottamisen sijaan, tai näkemään kahviossa istuvien ihmisten ilmeet ja tunnereaktiot sekä ihmiskohtaamiset. Maailma on lopulta melko kaunis paikka, jos vain haluat nähdä sen.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close