Kirjaessee / Aleksi Laakkonen / Kajo

When: The Scientific Secrets of Perfect Timing – Daniel H. Pink

Alustus

Daniel H. Pink koostaa kirjassaan When – The Scientific Secrets of Perfect yhteen satojen tutkimusten löydöksiä konkreettisiin työkaluihin ja käytänteisiin. Teemana on yleisesti ajoitus, eli milloin mitäkin kannattaa tehdä. Itse kiinnitin huomion yksilön työskentelyn tehostamiseen tähtääviin keinoihin, joita olen pyrkinyt soveltamaan syksyn aikana omaan työskentelyyn. Näitä keinoja pohdin ja esittelen tämän esseen kautta.

Päiväunet

Ennen kirjan lukemista pidin päiväunia turhana ajanhukkana ja vätystelynä. Eiväthän aikuiset nuku keskellä päivää, antaa vauvojen ja eläkeläisten pitää torkkunsa. Pink kuitenkin onnistui kirjallaan muuttamaan tätä käsitystä – päiväunista on kuin onkin hyötyä. Pinkin mukaan lyhyet, noin viidentoista minuutin torkut työpäivän aikana edistävät vireystilaa huomattavasti. Tämä vireystilan nousu voidaan todentaa suoraan tehokkaampana työskentelynä. Nämä torkut tulee ottaa pian lounaan jälkeen, kello 12-14 välillä tehokkuuden maksimoimiseksi. Torkkujen pituus tulee myös rajoittaa kymmenen ja kahdenkymmenen minuutin välille, jotta vältytään niin kutsutulta uni-inertialta, kansankielellä unenpöpperöltä. Päiväunien tehoa voidaan vielä kasvattaa nauttimalla pieni annos kahvia ennen torkkujen ottamista. Ajatus tämän ”nappucinon” takana on, että kahvi alkaa imeytyä verenkiertoon noin kaksikymmentä minuuttia nauttimisen jälkeen.

Perimmäinen ajatus lyhyiden päiväunien takana on, että elimistö ehtisi jo kymmenen minuutin kevyen unen jakson aikana huuhtoa aivoihin päivän aikana kertynyttä kuonaa pois merkittävän määrän. Tästä on tarkoitus seurata korkeampi vireystaso loppupäivän askareissa.

Olen kokeillut tällaisia torkkuja noin puolen vuoden ajan, muutaman kerran viikossa. Minkäänlaisesta äärimmäisestä torkkufundamentalismista ei ole kyse, sillä tällaisten torkkujen sovittaminen keskiverto työ- tai koulupäivään on vähintäänkin hankalaa. Lähinnä päiväunet ovat olleet mahdollisia etätyön ohella. Ilokseni olen saanut huomata, että onnistuessaan nämä torkut ovat todella tehostaneet iltapäiväaikaan koettua vireyden tunnetta. Mikäli torkkuja omaa hyvät unenlahjat, kannattaa varmistaa herääminen torkuilta ajallaan, sillä liian pitkiksi venyneistä torkuista ei ole kuin haittaa. Torkkuja turvallisempi vaihtoehto iltapäivänokosille lienee kuitenkin reipas kävely ulkona – mielellään luonnossa. Lyhyen reippailun pystyy huomattavasti helpommin sovittamaan työpäivän keskelle esimerkiksi lounasruokailun yhteyteen. Vaikka vaikutukset eivät välttämättä ole täysin samankaltaiset torkkujen kanssa, on hyöty suhteessa haittoihin huomattavasti varmempi.

Päivän vireystasot

Pinkin mukaan ihmiset voidaan jakaa kolmeen eri ”kronotyyppiin” sen mukaan, millainen päivärytmi heille sopii. Peipot, pöllöt ja kolmannet linnut. Nämä rytmit jakautuvat suhteellisen tasaisesti väestön keskuudessa, kuitenkin siten että kolmansia on hieman vähemmän suhteessa pöllöihin ja peippoihin. Rajanvedon ytimessä on vireystilan muutokset vuorokauden eri aikoina: peipot ovat parhaimmillaan aikaisin aamusta, kun taas pöllöt illasta. Kolmansien kohdalla vireystila seurailee paljolti peippoa, eroten lähinnä aamun vireän jakson pituudessa kolmannen eduksi.

Vireystila vaikuttaa erityisesti siihen mitä kunkin tyypin kannattaa tehdä päivän eri aikoina. Pink jakaa karkeasti tehtävät joko luoviin tai suorittaviin (insightful, analytic). Peippojen kannattaa hoitaa suorittavat tehtävät aamun aikana ja jättää luovuutta vaativat tehtävät iltapäivään, jolloin keskittyminen saattaa olla hankalampaa – pöllöillä järjestys on päinvastainen. Kolmansilla keskittyminen ulottuu aamusta puolen päivän tienoille, muuten kolmannet ovat kuin peippoja.

Pinkin mukaan tunnistamalla oman kronotyyppinsä on mahdollista puristaa lisää tehoja työpäivään. Kun ajoittaa erilaiset työtehtävät oikein, syntyy parempia tuloksia vähemmällä vaivalla.

Itse arvioin kuuluvani peippojen heimoon, joten aloin aikaisten herätysten lisäksi painottaa eri työtehtäviä mahdollisuuksien mukaan pitkin päivää. Periaatteessa aamut ovat kyllä antaneet itselleni, jo pelkästään oman ajattelun muuttaminen on antanut virtaa päivän alkupuoliskolle. Iltapäivisin taas on helppo luovuttaa ja keskittyä epäolennaiseen, kuten torkutteluun.

On hyvä kysyä, kuinka tarkkaan näitä ohjenuoria tulee omassa elämässään seurata. Miten esimerkiksi sovitetaan työyhteisön sisällä nämä sisäiset kellot parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi? Yleisellä tasolla on hyvä ymmärtää ihmisten erilaiset vireystasot, mutta lopulta töiden tai tiimien jakaminen pelkän peippouden tai pöllöyden perusteella lienee melko haastavaa.

Ongelmia kronotyypilliselle elämänrytmille kasaavat vielä yhteiskunnan ja kanssaihmisten erilaiset rytmit. Vaikka kuinka tahtoisi painua yhdeksältä nukkumaan kello viiden herätystä varten, on esteenä usein sosiaaliset paineet muiden ihmisten ja sosiaalisten tilaisuuksien jatkaessa pitkälle iltaan. Oma lukunsa ovat viikonloput, jotka lähes järjestään rikkovat viikon aikana huolella rakennetun unirytmin. Rytmiä korjatessa menee taas seuraava viikko, kunnes viikonloppu koittaa.

Pohdinta

Kirjan havainnot ja ohjeet ajoittamisen suhteen ovat hyvä työkalu ihmisten ymmärtämiseen. Kun tiedostaa itsensä ja muiden erilaiset tilanteet, on ryhmissä työskentely varmasti jouhevampaa. Itse olen pitkään tuhissut paheksuvasti sisäänpäin, kun aamuisin ei olla levänneenä aloittamassa päivän askareita vaan nuokutaan puoliunessa paikalle. Ehkä kyseessä onkin vain ilta-aikaan kukoistavat pöllöt, jotka eivät oman kronotyyppinsä johdosta pysty aamulla tarttumaan toimeen samalla tavoin kuin minä itse. Oman kronotyypin tai päiväunien taakse ei pidä kuitenkaan piiloutua, varsinkin mikäli työssään kohtaa yhtään kanssaihmisiä. Kyse on lopulta keskinäisten eroavaisuuksien jouhevasta yhteensovittamisesta.