Kiireestä

Kyttäämme joka hetkessä puhelimiamme – näyttääksemme kiireisiltä. Ja siksi, että emme osaa olla edes paria minuuttia tekemättä mitään. Tarvitsemme ja vaadimme ympärillemme jatkuvasti uusia virikkeitä ja tekemistä. Emme osaa olla rauhassa ja kohdata itsejämme sellaisenaan.

Kiire – tuo ihana tekosyy kaikkeen, se on kuin sanaton sopimus kokoyhteiskunnassamme, sillä tuntuu saavan kaiken anteeksi. Mainio tekosyy jättäytyä menemättä epämieluisaan tapahtumaan, perustella miksei ole käynyt salilla, miksei syö terveellisesti. Miksei ole siivonnut jne. Kiire, se vain on. Kyllä minä muuten mutta kun… on kiire. Kuulostaako tutulta? Nykyisin ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa, kuin koskaan aiemmin ihmisen historiassa. Kotona on paljon erilaisia kodinkoneita auttamassa arjen askareissa. Työpäivät on neuvoteltu tietyn mittaisiksi, että vuorokauteen jäisi vapaa- aikaakin, mutta silti useat valittavat, etteivät ehdi tehdä mitään. Miksi? Mistä se oikein johtuu?

Meistä itsestämme – ajamme itsemme ahtaalle, haalimme enemmän töitä kuin ehdimme tehdä. Suostumme asioihin jotka eivät kehitä tai innosta meitä. Lupaudumme, vain koska emme kehtaa kieltäytyäkään, myöhemmin sitten taistelemme sovittujen tehtävien kanssa – tatit otsassa. – luku 1/kappale 2 Antisäätäjä-fiksun ajankäyttäjän opas

Hötkyillen eteenpäin

Kiire ei itseasiassa itsessään väsytä, vaikka niin voisi luulla. Sen sijaan – asioiden edistymättömyys väsyttää. Kun asioita saa päätökseen siitä saa virtaa. Ihminen ei siis väsy itse työnteosta vaan siitä, että ei näe työntuottavan tulosta tai työt eivät tule koskaan konkreettisesti päätökseen. Työ jonka on saanut kunnialla suoritettua tuo virtaa ja mielihyvää – onnistumisen ja merkityksellisyyden tunteita, joiden avulla pystyy jatkamaan ja jaksamaan. Järjestele asiasi ja aloita niiden hoitaminen vaikeimmasta tehtävästä helpoimpaan. Näin pääset tehtävä tehtävältä kohti helppoja ja/tai nopeita tehtäviä. Suunnittelematta päiviäsi huseeraat vain kaikkea vähäsen, etkä tiedä edes mistä aloittaa tai mihin olet menossa.

Keskittymällä täysillä yhteen asiaan kerrallaan, saa sen päätökseen tehokkaasti ja ajatuksen kanssa. Huseeraamalla kymmenen erityötehtävän välillä saman aikaisesti, saat vain tuhoa aikaan. Ei siis kannata heti mieleen juolahdettuaan ryhtyä tarkistamaan esimerkiksi sähköpostia.  Sillä se voi tarkoittaa sitä, että unohdat alun perin aloittamasi homman ja keskitytkin sähköpostistasi löytyneeseen muka tärkeämpään tehtävään välittömästi, huomaamattasi välttämättä laisinkaan sivuuttaneesi alkuperäisen tehtäväsi.

Tunne, kun saa yliviivata tehtävälistalta homman hoidetuksi. Se on mukavaa, se on yksi syy minkä takia listoja kannattaakin tehdä. Lisäksi ne auttavat sinua jäsentelemään tekemättömät asiat ja työt yhteen paikkaan ja pysyt kärryillä tekemättömistä töistä ja tehtävistäni. Tehtävälista kannattaa jakaa vielä kategorioittain eri sarakkeisiin. Kuten tärkeät heti hoidettavat tehtävät, tärkeät myöhemmin hoidettavat tehtävät. Hoidettavat muttei tärkeät tehtävät. jne… Jako erilaisiin sarakkeisiin taas auttaa sinua järkeilemään asiat järkevään tärkeysjärjestykseen.

Arvota valintasi

Se mihin aikaamme käytämme, perustuu pitkälti omiin arvoihimme. Arvomme määrittävät mitkä asiat asetamme korkeimmalle tärkeysjärjestykseen. Jos unohdat tämän et mitä luultavammin nauti siitä mitä teet.  Omien arvojen vastainen toiminta on raskainta omalla jaksamiselle ja motivaatiolle hoitaa tehtäviään. Jos työpaikan ja omien arvojen välissä on paljon ristiriitoja, on se varmimpia tapoja hankkia itselleen työuupumus.

Jos sinulla on enemmän tekemistä, kuin aikaa? Valitse viimeistään silloin tekemäsi projektisi arvojesi perusteella – älä pelkää sanoa epäkiinnostaville projekteille ei. Ei – myös silloin kun kysyjä on hyvä kaverisi tai muuten vain kiva tyyppi.

On kuitenkin hyvä muistaa, että arvojen kanssa emme ole koskaan perillä, vaan ne voivat muuttua esimerkiksi iän ja elämäntilanteen mukaan. Aiemmin turhalta tuntunut asia saattaakin nykyisin olla arvoissa korkeimmalla korokkeella. Esimerkiksi aiemmin olisit valinnut projektit vain ja ainoastaan rahan takia. Ja nykyisin koetkin tärkeämmäksi asiaksi auttaa muita ihmisiä toiminnallasi, sai siitä paljon palkkaa tai ei. Täysin normaalia, sinun pitää vaan muistaa tunnistaa itsessäsi nämä muutokset. Omia arvojaan kannattaakin pohdiskella ainakin kerran vuoteen.

Lopuksi vielä:

Anna Perhon vinkit kohti selkeämpää ajankäyttöä:

1. Selvitä missä olet nyt: Kirjaa ylös kaikki mitä päiväsi aikana teet ja seuraa tilannetta muutama päivä niin tiedät – mihin aikasi oikein kuluu.
2. Oletko tyytyväinen kirjaamaasi?  Jos et niin mitä haluaisit tilalle ja mitä muutoksesta voisi seurata?
3. Mikä olisi ajankäyttösi ihanne tilanne, mistä muut tietäisivät, että tilanne on tavoiteltu?
4. Mikä elämässäsi on tärkeää, mitkä ovat arvosi.
5. Valitse tehtäväsi arvoja vahvistaen, sano kaikelle muulle ei.
6. Listaa tekemättömät tehtäväsi paperille, ryhmittele työt kategorioittain.
7. Järjestä tehtäväsi tärkeysjärjestykseen ja hoida ne alta tärkeysjärjestyksessä.
8. Päätä missä ja milloin voit hoitaa tehtäväsi ja hoida ne silloin.
9. Hyväksy se, että et ehdi päivässä kuin rajallisen määrän tehtäviä. Kaikkea ei tarvitse hoitaa kerralla
10. Monen asianhoitaminen samaan aikaan vähentää tehokkuuttasi jopa 40%, keskity siis vain yhteen kokonaisuuteen kerrallaan.
11. Tee selkeä ero levon ja työn välille, välitilassa oleminen on todella kuluttavaa

-Antisäätäjä fiksun ajankäyttäjän opas – luku 15