Opimme jokainen lapsuudessamme vanhemmiltamme sekä muilta läheisimmiltämme paljon uskomuksia, joita on hyvä tarkastella kriittisesti myöhemmin elämässä. Monet elämämme aikana opitut ja sisäistetyt uskomukset saattavatkin tulevaisuudessa jopa rajoittaa mahdollisuuksiamme. Olen pohtinut paljon lapsuudessa oppimiani uskomuksia, joita olen ruvennut kyseenalaistamaan vasta nyt hiukan vanhempana. Yksi näistä uskomuksista on vahvasti sidoksissa ajanhallintaan ja työntekoon.

Uskomukseni liittyen ajanhallintaan on tullut vahvasti isältäni. Isäni on upea mies, jolla on aina miljoona rautaa tulessa, halu asettaa muut etusijalle, valmius aina auttaa ja kuunnella muita sekä vahva tahto yhteiseen hyvään. Hän on mies, joka on opettanut minulle, kuinka toisia ihmisiä kunnioitetaan, kuinka asioista on aina osattava puhua suoraan ja rehellisesti, kuinka on oltava valmiina myöntämään myös omat virheensä ja milloin kuuluu osata pyytää anteeksi. Arvostan isääni sekä hänen elämänopetuksiaan todella suuresti, mutta asioilla on aina myös kääntöpuolensa.

Olemme isäni kanssa ihmisinä todella samanlaisia – molemmat hiukan perfektionisteja sekä pedantteja. Kun nämä piirteet heittää samaan kattilaan vielä auttamisen halun sekä vahvan työmoraalin kanssa, on soppa aika nopeasti valmis. Yhteiseksi ongelmaksemme on siis muodostunut ajanhallinta.

Olen lapsena oppinut, että jos töitä on paljon tai todellisuudessa jopa liikaa, niin niitä voi aina kuitenkin tehdä öisin. Tällainen elämäntyyli ei pitkän päälle kannata, sillä jos aina verottaa yöunistaan, on kroppa sekä mieli hyvin pian uupunut. Aluksi keho ja mieli saattavat ilmoitella asiasta vain päänsäryllä, epäselvillä ajatuksilla, väsymyksellä, haluttomuudella tehdä asioita sekä huonovointisuudella. Ajan kuluessa oireet voivat kuitenkin todellisuudessa muuttua paljon vakavammiksi ja saada aikaiseksi jopa pysyviä vaurioita.

Kuinka sitten muuttaa tätä lapsuudessa opittua uskomusta hyväksytystä työnteon tavasta sekä ajanhallinnasta, niin että osaisin tulevaisuudessa itse toimia paremmin sekä toivottavasti auttaa myös läheisiäni sitä kohti? Kuinka voisin muuttua ajan orjasta – ajan hallitsijaksi?

Tulevaisuudenhan ei tosiaankaan tarvitse olla sitä, että teen omalla toiminnallani itsestäni toistuvasti väsyneen, tehottoman ja huonovointisen. Muuttamalla opittuja uskomuksiani asian suhteen, voin itse vaikuttaa siihen, kuinka hyvinvoiva olen ja millaisia uusia uskomuksia rakennan tilalle. Kun murran rajoittavia uskomuksia, voin valjastaa paremmin oman potentiaalini käyttöön sekä tavoitella suurempia mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Menestyjän bisnespakki – Naisyrittäjän työkirja -kirjassa Marika Roth totesi hyvin, että ajanhallinta on yksi suurimpia itsensä johtamisen osa-alueita (2018, 65). Jos haluaa toimia hyvänä esimerkkinä ja johtajana muille, on ensin osattava johtaa itseään. Siksi koinkin, että tämä ajanhallinnan teema on yksi tärkeä osa-alue, joka minun on ensin opittava itse hallitsemaan.

Tykkäsin kirjassa olleesta vinkistä kalenterinhallintaa ajatellen (Roth 2018, 42) ja päätinkin ottaa kyseisen vinkin tarkempaan tarkasteluun sekä ensimmäiseksi stepiksi kohti parempaa ajanhallintaani. Rothin mielestä kalenterinhallinta on asia, jota tarvitsee johtaa joka päivä (2018, 42). Ajan-, ja tässä tapauksessa kalenterinhallintaan liittyy vahvasti yksilön omat tavoitteet. Se millaisia asioita arvostat ja haluat tehdä nyt sekä tulevaisuudessa määrittelee pitkälti sen, millaisista asioista kalenterisi tulisi täyttyä.

”Luovu niistä asioista, jotka eivät ole työnteon tai henkisen panostuksen arvoisia. Oleellinen asia oman jaksamisen kannalta on se, että keskityt niihin asioihin, tekemiseen ja ihmisiin, jotka tuovat iloa, energiaa ja ovat kaiken työn ja panostuksen arvoisia.” (Roth 2018, 39.)

Edellinen lainaus on mielestäni hyvä nyrkkisääntö mielessä pidettäväksi, kun miettii, että millaiselta haluaisi oman arjen näyttävän sekä tuntuvan.

Roth neuvoo kirjassaan merkkaamaan kalenteriin kaiken. Tarkoittaen siis töitä, vapaa-aikaa, lepoa, harrastuksia – aivan kaikkea. Hän neuvoo, että kalenteria pitäisi kunnioittaa ja johtaa itseä tätä kautta. (Roth 2018, 42.) Jonkun mielestä tämä saattaa kuulostaa turhan rajoittavalta tavalta johtaa omaa aikaa, mutta itse kiinnostuin ajatuksesta.

Kun kalenteriin merkkaa tarkasti, että milloin viikolla on esim. laskujen maksun, liikunnan, ystävien, palaverien tai lukemisen aika, on ajankäyttö paljon suunnitelmallisempaa. Suunnitelmallisuudesta päästään siihen, että ajankäyttö tulee olemaan tehokkaampaa, kun on valmiiksi miettinyt mitä kulloinkin pitää tehdä ja valmistautunut siihen jo etukäteen. Asioita luultavasti unohtuu vähemmän, deadlineista on helpompi pitää kiinni ja arjesta tulee mielekkäämpää. Kun arki on mielekästä, on mahdollisuus stressiin tai työuupumukseen myös vähäisempää.

Edellä mainittujen asioiden saavuttaminen ei kuitenkaan onnistu, ellet todella kunnioita kalenteriasi. Onnistuaksesi sinun on pidettävä kiinni siitä ajanhallinnan suunnitelmasta, jonka olet kalenteriisi luonut. Jokaiselle asialle, joka kalenteristasi löytyy, on löydyttävä sinun tavoitteitasi hyödyttävä syy taustalta, jotta ajankäyttösi todella vie sinua eteenpäin.

Hienointa tässä kalenterinhallinnan -mallissa oli mielestäni kuitenkin se, että kuinka helppoa on tarkastella, koostuuko arki todella asioista, joista pidät, jotka tuovat sinulle onnea ja jotka tukevat tavoitteitasi. Kalenterisi tulisi tällöin olla konkreettinen ”kuvaus” edellä mainituista asioista.

”Oletko pysähtynyt ja miettinyt, mitä oikeasti haluat ja mihin kaikkeen sinusta voi ollakaan?” (Roth 2018, 42.)

Rikkomalla opittuja uskomuksiamme, voimme jokainen muuttaa tulevaisuuttamme. Minulla on ajanhallinnan saralla vielä paljon opittavaa ja muutettavaa, mutta paljon olen asian kanssa myös vuosien varrella kehittynyt. Kehitys on ehkä tullut kantapään kautta opittua, huonojen hetkien kautta, mutta tärkeintä on, että opit on kuitenkin tullut otettua vastaan.

Kalenterinhallinta tällä menetelmällä on ollut opettavaista ja auttanut tarkastelemaan omia tavoitteita. Voisin kuitenkin olla vielä hitusen suunnitelmallisempi kalenterini täyttämisessä ja lisätä kalenteriini entistä enemmän myös vapaa-aikaan liittyviä ajanvietteitä, ettei se olisi niin työpainotteinen. Suunta on kuitenkin oikea ja odotan jännityksellä, että minkälaisia tuloksia saan tästä tavasta vielä tulevaisuudessa irti. Toivon, että myös sinä pysähdyt seuraavan kysymyksen ääreen ja annat itsellesi mahdollisuuden muuttaa rajoittavia uskomuksiasi.

”Mikä on sinun syysi siihen, että teet mitä teet?” (Roth 2018, 30.)