Minä Zlatan

08.05.19 Esseen kirjoittaja: Teemu Petäjistö
Kirjapisteet: 2
Kirja: Minä Zlatan Ibrahimovic
Kirjan kirjoittaja: David Lagercrantz
Kategoriat: Erikoistuminen toimialalle

Intohimon ja ”palon” löytäminen tekemiseen on aina ollut itselläni vaikeaa. Joukkue-urheilua harrastaneena olen kuitenkin löytänyt intohimon aina voittamisesta ja ympärillä olevasta porukasta.

Zlatanin suuri intohimo jalkapalloa kohtaan on ihailtavaa. Hänen lähtökohtansa kohti jalkapallomaailman huippua eivät ole olleet helpoimmat mahdolliset. Zlatanin vanhemmat tulivat Ruotsiin Bosniasta maahanmuuttajina. Välillä perheen rahat olivat niin tiukalla, ettei rahaa riittänyt kunnolla edes ruokaan. Vaikeista oloista huolimatta nuorella pojalla oli yksi unelma, hän halusi olla maailman paras jalkapalloilija. Nuorena ei ehkä vielä ole hyvää käsitystä tehokkaasta harjoittelusta, vaan enemmänkin pelaa siitä tulevan ilon ja jalkapalloa kohtaan olevan intohimon takia. Zlatanilla todellakin löytyi tätä tarvittavaa intohimoa. Hän vietti lapsuudessa kaiken vapaa aikansa pallon kanssa tehden tuhansia toistoja toistojen perään. Hän pelasi kelistä riippumatta aamusta iltaan. Hän nukkui jalkapallo kainalossa miettien mitä pallon kanssa tekisi taas seuraavana päivänä. Huipulle pääsemiseen tarvitaan aina myös lahjoja, mutta asenne ja se kuinka paljon on valmis harjoittelemaan, nousee poikkeuksetta suurempaan rooliin.

Meidänkin tulisi kaivaa itsestämme enemmän intohimoa tekemiämme asioita kohtaan. Kuten Zlatanilla, meidänkään lähtökohdat bisnesmaailman huipulle eivät välttämällä ole parhaat mahdolliset, sillä harvalla meistä on aloittaessa liiketaloudenalalla luonnonlahjakkuus. Jos omaisimme edes puolet Zlatanin kyvystä omistautua unelmallemme, suurin osa meistä saavuttaisi omansa. Se vaatii kuitenkin edellä mainittuja toistoja sekä paneutumista asioihin.

Zlatanin kasvettua hieman vanhemmaksi ja siirryttyä ulkomaille pelaamaan ei intohimo harjoitteluun kadonnut vaan hän halusi harjoitella entistäkin kovempaa. Hän oli hyvä, mutta se ei koskaan riittänyt hänelle, sillä hän halusi olla paras. Hän ei tyytynyt koskaan siihen mitä oli vaan halusi aina kehittyä lisää. Usein tulee itsellekkin sellainen olo, että on helppo jäädä paikolleen, jos on saavuttanut tietyn tason jossakin. Välillä tuntuu, että hoitaa joitakin asioita rimaa hipoen saaden vaan ne suoritetuksi, mutta se ei pidemmän päälle kehitä yhtään eikä hyödytä itseä. Jokaisen meidänkin tiimistä tulisi hyödyntää omia intohimon kohteita, sillä niissä asioiden parissa on paljon helpompaa pyrkiä aina vaan paremmaksi. Ainakin itselläni on vaikea kehittyä sellaisissa asioissa, mitkä eivät oikeasti kiinnosta juuri yhtään

Monesti varsinkin suomalaiset eivät uskalla olla ylpeitä omista suorituksistaan ja taidoistaan. Vähättely voi pidemmän päälle siirtyä omaan tekemiseen, jos ei koskaan uskalla kehua itseensä, vaikka siihen olisi aihetta. Itseluottamuksella on kuitenkin hämmästyttävän suuri merkitys tekemiseen, ainakin omalla kohdallani.

Zlatan on varmasti ollut vuosien varrella myös todella vaikea joukkuekaveri. Ehkä osittain suuren egonsa sekä voitontahtonsa takia. Nuorempana hän harvemmin antoi palloa joukkuekavereilleen. Nykyään hän voi yhtäkkiä haukkua kaikki hävityn pelin jälkeen, mutta on tehnyt kaikki nämä asiat usein ajatellen joukkueen etua. Hän käyttää omia vahvuuksiaan, sillä ainoastaan niiden kautta pystyy antamaan parhaansa. Täydellinen kokonaisuus tiimin sisällä tulee kuitenkin siitä, että jokainen tuo omat parhaat puolensa yhteiseen tekemiseen.

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!