Idiootit Ympärilläni

03.04.19 Esseen kirjoittaja: Matias Savo
Kirjapisteet: 2
Kirja: Idiootit Ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: Oppiva organisaatio

Olemme pajassa ja aiheena on tiimimme tuleva liiketoiminta. Yhdeltä tulee idea, joka on hänen mielestään uskomattoman hyvä. Toinen vieressä tiuskaisee idean olevan aivan älytön. Eräs henkilö istuu tuolissaan pohtivan näköisenä ja alkaa perustelemaan ja analysoimaan idean hyviä ja huonoja puolia. Samaan aikaan eräs alkaa puolustamaan idean kertojaa, yrittäen saman aikaisesti miellyttää muuta tiimiä ymmärtämällä heidänkin näkökantaansa. Tämän jälkeen keskustelu on yhtä sekasortoa. Kukaan ei ymmärrä toisiaan, keskustelu on yhtä sekamelskaa ja asia ei etene suuntaan eikä toiseen. Kuulostaako tilanne tutulta?

Meitä on täällä moneen lähtöön. Jokainen meistä on ainutlaatuinen ja erilaisia persoonia on lähes yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Thomas Eriksonin kirjassa Idiootit Ympärilläni (Atena 2018) ihmiset on jaettu persoonan mukaan neljään eri pääväriin. Värejä ovat Punainen, Vihreä, Keltainen ja Sininen. Idiootit Ympärilläni kirja on varmasti yksi akatemian luetuimmista kirjoista ja sen takia en jaksa alkaa kirjoittamaan eri värityyppien kuvauksia, sillä Esseepankki on niitä pullollaan. Laitan kuitenkin havainnollistavan kuvan kirjan mukaisten värityyppien ominaispiirteistä.

 

Värit toimivat hyvin erilaisten luonteenpiirteiden tunnistamisessa ja itse olen käyttänyt värejä oman persoonani tunnistamiseen. Oli helpompi yhdistää käyttäytymistäni erilaisiin tilanteisiin, kun pystyin käyttämään värejä havainnollistavana työkaluna. Pystyin myös värien avulla helpommin analysoimaan esimerkiksi omia läheisiä ja näkemään, kuinka he käyttäytyvät. Esimerkiksi valtaosan ajasta minun vahvimpana värinä toimii keltainen. Minussa on kuitenkin myös yllättävän paljon vihreää. Ja etenkin tuo vihreä puoli on se, mitä muut ihmiset ei juurikaan minusta näe, sillä olen brändännyt itseni niin vahvasti omien keltaisten luonteenpiirteiden ympärille. Nyt jos joku ystäväni tai tiimiläiseni lukee tätä ja miettii että miten niin muka olet vihreä, niin tässä pienet perustelut:

  • Konflikti tilanteet syövät minulta valtavasti energiaa. Varsinkin keltapunaisten kavereideni seurassa pyrin välttämään erimieltä olemista, sillä en jaksa kuunnella heidän kiihtymystään.
  • Minulla on kova tarve miellyttää ja tuntuu todella pahalta sanoa ei. Toisaalta tässä on myös kääntöpuolena se, että en kuitenkaan suostu tekemään palveluksia ihmisille, jolta en koe saavani takaisin. (tästä kirjoitin vanhemmassa esseessäni ”Mitä minä oikeasti haluan tehdä isona?”)
  • Minun on vaikea olla röyhkeä. Olen esimerkiksi maailman surkein tinkaaja, koska ahdistun ajatuksesta, minkälaisen tilanteen se voi luoda.
  • Johtamistehtävien vastaanottaminen tiedostaen on aivan käsittämättömän jännittävää ja ahdistavaa. Hyväksytyksi tulemisen tarve on niin kova, että se estää minua astumasta johtavaan asemaan.

 

 

Kuitenkin se on fakta, että keltainen on minun päävärini ja se näkyy näin:

 

  • Olen kauhea höpöttämään.
  • Olen huomionkipeä ja jopa pienestä kyynärpään kolautuksesta teen hirveän numeron, jotta kaikki huomaavat minun kolauttaneen kyynärpään.
  • Olen myös todella äkkipikainen ja mietin usein vasta jälkikäteen että olisin voinut käyttäytyä tilanteessa toisin.
  • Innostun todella helposti asioista. Tylsistyn usein vielä nopeammin ja koko ajan pitää olla 10 rautaa tulessa.
  • Hyvät päivät ovat todella hyviä, huonot päivät todella huonoja ja usein myös ylidramatisoin asioita huonoina päivinä sekä korostan sitä, että nyt vi******.

 

Olen kuitenkin sitä mieltä, että ihmisten lokeroiminen värien mukaan on aika vaarallista ja mahdollisuus virhearviointeihin on aika suuri. Olen myös lukenut ”Tunne Lukkosi” (Kimmo Takanen, 2011, Werner Söderström Osakeyhtiö) Kirjan, jossa puhutaan elämän aikana syntyneistä tunnelukoista, jotka ohjailevat meidän tapaa reagoida, kokea, tuneta, ajatella ja käyttäytyä. Aloin miettimään, että jos jonkun käyttäytyminen ei johdu suoraa synnynnäisestä luonteenpiirteestä, vaan tunnelukosta ja hänen kanssaan toimii kirjan opettamalla tavalla, niin kuinka suuria väärinkäsityksiä ja konflikteja voikaan saada tällä aikaiseksi.

On hyvä lukea sosiaalipsykologiaan pohjautuvaa kirjallisuutta ja hankkia erilaista näkemystä useammasta teoksesta. Tässäkin kirjassa oli todella hyviä asioita ja varsinkin opin taas omista luonteenpiirteistäni lisää. Mutta on myös paljon sellaista tekstiä, joka voi suodattamattomana olla todella väärään suuntaan kehittävää. Olenkin sitä mieltä, että värien mukaan ei ketään kannata lokeroida ja sen perusteella käyttäytyä tilanteessa, vaan oppia tuntemaan toinen osapuoli ja kyetä ymmärtämään hänen tapansa toimia.

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!