Idiootit ympärilläni

13.02.19 Esseen kirjoittaja: Nuppu Laaksonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Idiootit ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: Uncategorized

”Kuinka opit ymmärtämään muita ja itseäsi? Onko ympärilläsi idiootteja? Tämä kirja saa sinut ajattelemaan toisin.”

Thomas Erikson jakaa kirjassaan Idiootit ympärilläni ihmiset neljään eri kategoriaan värien mukaan: punainen, keltainen, sininen ja vihreä. Kirja on kirjoitettu työkaluksi työelämään ja se välittyykin myös ihmisten jaottelusta bisneskeskeisiä esimerkkejä käyttäen. Tämän kirjan tarjoamista opeista hyötyy kuitenkin ihan kuka tahansa muiden ihmisten kanssa työskentelevä tai vuorovaikutuksessa oleva (lue: jokainen).

Eriksonin esittelemistä persoonallisuustyypeistä ei yksikään ole toista huonompi, vaan näistä jokaista tarvitaan. Kuten harmoniassa täydellinen tasapaino ei synny ainoastaan samankaltaisista äänistä, vaan nimennomaan eri sointujen välisestä yhteisestä sinfoniasta. Tässä neljään eri persoonallisuustyyppiin jakaessa voi huomata, että punainen ja sininen ovat   asiakeskeisiä, ja keltainen ja vihreä ovat ihmiskeskeisiä. Punainen ja keltainen ovat kuitenkin tyypillisesti extroverttejä ja vihreät ja siniset introverttejä.

Yrityskonsulttina toimina Thomas Erikson ei kuitenkaan ole ainut värejä ihmisen kategorisoimisessa hyödyntänyt, vaan samantyyppinen luokittelu on taustalla myöskin Tony Dunderfeltin kirjassa Tunnista temperamentit. Kävin kokeilemassa Dunderfeltin testiin kokeillakseni oliko lopputulos samanvärinen kuin johtopäätökseni Eriksonin kirjan kuunneltuani, ja kyllähän se oli vihreä. Voit käydä itsekin testaamassa myös oman temperamenttivärisi osoitteessa: https://www.ps-kustannus.fi/tunnistatemperamentit.html tai https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/testaa-mita-persoonallisuustyyppia-edustat-punaista-keltaista-vihreaa-vai-sinista.

 

Vain yhtä väriä, vai eri värien kokonaisuus?

Koska elämä ei ole mustavalkoista, myös sinusta löytyy muitakin sävyjä vaikka tuloksesi olisikin selvä. Ihmisläheisenä ihmisenä vihreät ovat erityisen hyviä samaistumaan muihin ihmisiin ja huomasin sen välittömästi myös muihin väreihin tutustuessa, joissa näin myös itseäni. Alla esittelen nämä neljä pääväriä ja kerron myös minkä osan heidän piirteistään pystyn myös itsekin allekirjoittamaan. Tarkastelen myös kriittisesti omaa väriäni, sillä siinäkin on sellaista mikä ei osu kohdalle.

 

Punainen:

Punaiset ovat luontevia johtajia, joilla on tarve olla esillä ja päästä parrasvaloihin. Heidän ympärillään on ehkä eniten idiootteja (heidän omasta mielestään). Punaista kuvaavat hyvin adjektiivit: kunnianhimoinen, nopealiikkeinen, suorasanainen ja tehokas. Hän on ripeä, eikä hän jahkaile. Rehellisyys on hänelle helppoa, sekä välttämätöntä myös muille punaisen kanssa työskenteleville. Hän saa asioita aikaan, mutta on myöskin kärsimätön elleivät asiat mene suunnitelmien mukaisesti.

Punaisessa pystyn samaistumaan kärsimättömyyteen, vaikka tämä onkin sellainen piirre joka rauhallisuuteni vuoksi jää muilta hyvin usein näkemättä. Nautin asioiden saattamisesta loppuun, sekä myös tuloshakuisesta päämäärätietoisesta työskentelystä taiteellisesta puolestani huolimatta.

 

Keltainen:

Keltainen on täynnä energiaa, hyvää mieltä ja aurinkoisuutta. Hän on tunnelmankohottaja joka nauttii juhlista, muiden ihmisten seurasta sekä viihdyttämisestä. Keltaiset ovat avoimia, positiivisia ja luovia, sekä jatkuvasti kiinnostuneita uusista asioista, joskus jopa liikaakin. Nämä suurpiirteiset innostujat saattavat joskus kokea ongelmia oman keskittymisensä fokusoimisessa, sillä elämä on täynnä mahdollisuuksia ja uusia ideoita. Keltaiset saattavat olla punaisten tavoin hieman itsekeskeisiä, mutta ovat silti hyvin pidettyjä muiden joukossa. Heidän viestintätaidot ovat huippuluokkaa, ja he löytävät oikeat sanat oikeisiin tilanteisiin. Siitä huolimatta keltaisilta saattaa kaikessa räiskyväisyydessään päästä sammakoita suustaan. Nämä esiintyjätyypit ovat yltiösosiaalisia, ja esillä he ovat elementissään. Heidän vahvuutenaan on kyky katsoa tilanteita laatikon ulkopuolelta, sekä löytää uusia ratkaisua ongelmatilanteissa.

Keltaisessa pystyn samaistua myönteisyyteen ja luovuuteen. Kirjaa kuunnellessani ehdin hetken jopa luulla itseäni keltaiseksi, mutta heidän voimakasta extroverttiutta ja esiintyjäluonnetta ei löydy minusta juurikaan. Olen ikuinen optimisti, sekä olen saanut palautetta myös hyvistä viestintätaidoistani. Kuten keltaiset, tutustun mielelläni uusiin ihmisiin ja tiedostan ihmissuhteiden merkityksen. Huolellisuudestani huolimatta olen välillä myös hyvin suurpiirteinen, sekä hukun ideoiden tulvaan tietämättä mitä lähteä toteuttamaan. Loppuunsaattamiskyky ei ole yhtä hyvä keltaisilla kuin punaisilla ja tämän koen myös ajoittain omaksi kehityskohdakseni.

 

Vihreä:

Vihreää kuvaa sana passiivinen, sillä hän ei nauti erityishuomiosta, vaan mieluummin vakaudesta. Hän kuuntelee mielummin kuin puhuvat, eivätkä erotu muista ihmisistä niin selkeästi kuin punaiset ja keltaiset. Nämä seinäruusuiksikin kutsutut vihreät suhtautuvat vievät asioita oikeudenmukaisesti eteenpäin, eivätkä juutu yksityiskohtiin. He eivät halua loukata muita ja ovat valmiita välttämään kontakteja niin paljon kuin on mahdollista. He ovat ystävällisyyden perikuvia, jotka panostavat ihmissuhteisiin. Heidän kiinnostuksensa muihin ihmisiin on aitoa, eivätkä he halua jättää ketään pulaan. Nämä seuraihmiset ovat valmiita seisomaan muiden rinnalla, aidosti kuunnellen muiden inhimillisiä ongelmia niihin samaistuen.
Koska vihreät inhoavat konflikteja, he ovat valmiita karttamaan niitä jopa muita mielistelemällä. Rehellisen rakentavat palautteen antaminen on vihreälle erityisen vaikeaa, vaikkakin äärimmäisen tarpeellista. He ovat hyvin ihmiskeskeisiä, mikä välittyy jopa puheesta  jonka ilmaisut ovat selkeästi asiakeskeisiä ihmisiä epämääräisempiä.

Pystyn samaistumaan vihreissä lähestulkoon kaikkeen. Olen viimeiseen saakka ihminen joka nauttii vakaudesta, muiden ihmisten kuuntelemisesta ja vuorovaikutuksesta introverttiudestani huolimatta. Haluan vilpittömästi auttaa muita, osoittaa tukeni sanoin ja teoin. Pystyn myös hyvin samaistumaan siihen, että rehellisen rakentavan palautteen antaminen on hyvin vaikeaa konflikteja-karttavan luonteeni takia. Olen kuitenkin harjoitellut tätä, sillä tiedostan sen äärimmäisen tärkeäksi taidoksi muiden kanssa työskennellessä. Pidämme mieluummin varmuudesta kuin varmuudesta ja otamme mielummin varman päälle aina kun se on mahdollista. Olen kuitenkin yrittänyt kehittää spontaaniuttani, sekä tehnyt myös sellaisia asioita, jotka ovat toimeen ryhtyessäni näyttäneet hyvin epävarmoilta.

Ainoat seikat joita en pysty vihreyedessäni allekirjoittaa, liittyy siihen että mieluummin istuisin tekemättä mitään. Kuten kerroin punaiseen samaistuessani, että nautin tuloshakuisuudesta ja päämäärätietoisesta etenemisestä, joten en ole niin passiivinen kuin vihreät tyypillisesti ovat.

 

Sininen:

Sininen on tarkka, systemaattinen, melankolinen, pohdiskeleva ihmistyyppi, joka kiinnittää muita enemmän huomiota yksityiskohtiin. Hän ei hutiloi, ja nauttii siitä kun tietää tarkkaan kuinka asiat hoituvat ja missä aikatauluissa. Sininen ei siedä epävarmuutta ja pitää esimerkiksi mielummin kirjallisista infoista suullisien sijaan. He ovat hyvin usein introverttejä, joilla on aktiivinen sisäinen maailma ulospäin näkyvän passiivisuuden sijasta. Siniseen voit luottaa, sillä hän hoitaa asiat deadlineen mennessä, sekä huolella. Ehkä jopa liian huolella, sillä perfektionistimaisuuteen taipuvaisella sinisellä saattaa mennä turhankin kauan aikaa yksityiskohtien kanssa. Hän on tarkka analyytikko, jonka odotukset ovat korkealla muidenkin suhteen.

Sinisessä pystyn samaistumaan rauhallisuuteen, sekä pilkun viilaamiseen. Myös minussa elää pieni perfektionisti, silloin kun taiteellinen suurpirteisyys ei jostain syystä ole enemmän pinnalla. Haluan aina olla muiden luottamuksen arvoinen, enkä koskaan tahdo jättää asioita hoitamatta. Pidän selkeydestä sekä varmuudesta, ja nämä ovatkin yhteisiä piirteitä niin sinisille kuin vihreillekin.

 

Lopputulos:

Liian vakavasti tuloksia ei voi ottaa. Kirja on tarkoitettu hyödylliseksi työkaluksi ja mielestäni sitä se parhaimmillaan onkin. Kun tekstiä ei ota kiveen kirjoitettuna, sen voi valjastaa käyttöön muiden ihmisten ymmärtämisessä ja myöskin erilaisuuden arvostamisessa. Optimaalisessa ryhmässä nimeomaan onkin kaikkia näistä neljästä eri persoonallisuustyypistä, sillä jokaista tarvitaan. Punaiset ovat parhaimmillaan tiimiä johtaessaan ja rehellistä palautetta antaessaan. Keltaisia tarvitaan tuomaan luovaa inspiraatiota ja hyvää mieltä, sekä tekemisen meininkiä tiimille. Vihreät pitävät huolen erityisesti tiimin keskinäisistä ihmissuhteista ja ovatkin valmiita auttamaan ja sekä jakamaan muiden ihmisen kuormaa, oli se sitten työhön liittyvää tai työn ulkopuolista. Sinisiä tarvitaan kriittisen analyyttisien näkemyksien ja miksi-kysymysten esittäjiksi luomisvaiheeseen, sekä kenties myös pilkun viiljaaksi loppuun. Ihannetilanteessa jokainen tiimiläinen jakaa myös substanssiosaamistaan tiimille persoonallisuutensa vahvuuksien lisäksi.

”Me ihmiset olemme erilaisia, tässä ei ole mitään uutta kenellekään. Erilaisuuttamme voidaan mitata, analysoida ja tulkita lukemattomilla eri tavoilla ja välineillä. Mutta, tärkeintä ei ole itse matka, vaan päämäärä.” (Sanna-Liisa Kiiskinen, https://mlp.fi/elakoon-se-pienikin-ero/)

 

Lähteet:

Erikson, T. 2017. Idiootit ympärilläni. Kuinka ymmärtää muita ja itseään. 1. painos. Atena Kustannus Oy
https://www.ess.fi/teemat/ihmisetjailmiot/art2360214
https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/testaa-mita-persoonallisuustyyppia-edustat-punaista-keltaista-vihreaa-vai-sinista

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/kuinka-sietaa-idiootteja-ymparillaan-tyypittele-heidat-ja-katsohttps://www.ps-kustannus.fi/tunnistatemperamentit.html

Eläköön se pienikin ero

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!