Maailma vaan jatkaa etenemistään tulevaisuuden huipulle; työelämässä tekoäly kasvaa kasvamistaan yrittäen syrjäyttää ihmismielen rajallisen järjen ja hitaan suorittamisen. Mikä on enää meidän ihmisten tarkoitus työelämässä, miksi tunteet vaikuttavat yksilön sekä yrityksen menestymiseen?

Tunteet vaikuttavat hyvin paljon tapoihimme toimia. Jos olomme on epävarma, emme välttämättä tee asioita joista emme ole täysin 100% varmoja. Menestyminen taas välillä tarvitsee sen hypyn sinne tuntemattomaan kuiluun. Tunteet myös vaikuttavat siihen, miten kohtaamme muut ihmiset; jos kiukuttaa, niin yritätkö moikata ja kysyä kuulumisia kuin juuri lottovoiton saanut?

Teollisen aikakauden jälkeen tuleva kehitysaskel on inhimillinen yhteiskunta. Koneet ovat tulleet yrityksiin sekoittamaan soppaa lisää, sillä kilpaillaan tehokkuudesta ja nopeudesta jossa tuotetaan ja kasvatetaan määrää laadun sijaan. Koneethan ovat tietotyössä ihmisiä hurjasti edellä; ihmiset hämmentyvät ulkoisista ärsykkeistä, meitähän ohjaavat tunteet. Koneilla ei sitä ongelmaa ole sillä nehän vain suorittavat niille annetut tehtävät. Koneet muistavat ja hakevat tiedon, niiden muistiin tai tietoon ei vaikuta mitkään ulkoiset ärsykkeet, ei tunteet eikä tilanteet josta tieto on haettu.

Mistä siis kilpaillaan teollisen aikakauden jälkeen? Mitä koneilla ei ole, mitä taas meillä on? Kun teollisuudessa tuotannon määrä on jo saavutettu, on viimeistään aika alkaa herättämään tunteita. On aika alkaa miettiä, miksi meidän tuote on parempi kuin jonkun toisen tuote, miten joku pystyi luomaan asiakkaan ja itsensä välille luottamuksen tunteen? Vastaushan löytyy tunnepuolelta. Teollisen aikakauden siirtyessä syrjään, ei riitäkään enää faktat. Ymmärrämme tiimin tai asiakastilanteen faktat, mutta meidänhän täytyy pystyä luomaan tunneyhteys ja ratkaista tarpeita näiden faktojen sijaan. Meidän täytyy käyttäytyä tavoilla, joilla saadaan luotua asiakkaan luottamus. Meidän pitää oppia lukemaan asiakkaiden “hiljaisia tarpeita” ja ratkaista ne. Tähän ei koneet pysty.

Mitä nämä tunteet siis ovat?

Jotta tunteita voi oppia ymmärtämään, täytyy ensin tietää mitä tunteet ovat. Sen lisäksi että tietää mitä tunteet ovat, täytyy ymmärtää mitä ne yrittävät kertoa.

Moni ihminen yrittää tukahduttaa tunteitaan. Yritämme olla näyttämättä turhautumistamme ja pettymystä, kaikkia negatiivisia tunteita sillä nehän määrittelevät meistä jotenkin huonompia ihmisiä. Tunteet täytyy piilottaa, sillä muuten meistä tulee heikkoja muiden silmissä. Lopulta kaikki alkaa pikkuhiljaa purkautua, ja kiukuttelemme kotona perheellemme ja läheisillemme. Tämän jälkeen selitellään kuinka ikävä päivä onkaan ollut.

Miksi emme voi näyttää tunteitamme siinä tilanteessa johon se kuuluu? Miksi emme vain voi myöntää ja sanoa “hitto vie kun nyt ärsyttää, kun tilanteen lopputulos ei ollutkaan tällainen minkä olisin halunnut sen olevan”? Rakennamme aikapommia sisäämme, jonka lopulta puramme jonkun toisen ihmisen niskaan. Tunteita ei kuitenkaan kannata tukahduttaa sillä niilläkin on oma tehtävänsä.

Tunteiden tehtävänä on tuoda meille tietoa ja energiaa.

Oikeasti hyvä suorittaja, tunteiden johtaja, osaa kuunnella tunteitaan. Tunteet kertovat esimerkiksi sen, mistä meidän kannattaisi pysyä erossa. Ne myös kertovat sen, mihin suuntaan mennä. Tunteet saattavat tuoda meille energiaa, ja niiden avulla voidaan esimerkiksi pelastaa ihminen vaikka tulipalosta. Sen voimana on luultavasti pelko, pelko siitä että tulipalossa ihmiselle käy huonosti. Halutaan pelastaa ihminen ja tämä tunne ohjaa meitä siihen sekä tuo energiaa. Pelko saattaa myös luoda pakoreaktion, joka aiheuttaa adrenaliinia, jolloin suorituskyky kasvaa. Tietenkään kaikissa tilanteissa energiaa ei tule lisää, sillä jotkut tunteet voivat myös viedä sitä. Esimerkiksi pettymys, suru ja helpotus saattavat vain väsyttää, pyytää kehoa juoksemisen sijaan rauhoittumaan ja etsimään ratkaisun ongelmaan sitä kautta.

Kun opitaan ymmärtämään tunteita ja niiden tarkoitusta, ymmärretään myös paremmin tunteiden, ajattelun ja tekojen välisiä yhteyksiä. Sitä voidaan kutsua joissain määrin tunneälyksi. On tutkittu että yli 90 työstään parhaiten suoriutuvalla on korkea tunneäly. Sen keskiössä on yksinkertaiselta kuulostava taito, nimittäin taito tunnistaa ja nimetä tunteita. Onhan se ihan loogista, että mitä paremmin osataan nimetä ongelma ja se miten siihen tilanteeseen on päästy, sitä helpommin ongelma ratkaistaan. Miksi sitten yritämme pakoilla tunteitamme? Miksi luulemme että voimme vaan pistää tunteet syrjään ja näin tilanne on ohi? Tällöin useimmiten se vain pahenee.

Olemme varmaan jokainen joskus päätyneet tilanteeseen, jossa emme tiedä miltä meistä tuntuu. Tämä hyvin sekasortoinen tila tuntuu inhottavalle, mutta miksi? Sillä emme osaa nimetä tunnettamme. Olomme helpottuu kun osaamme sanoa ja kertoa, mikä tunne meillä on ja mistä se johtuu. Silloin läsnäolo ja kognitiiviset kykymme palautuvat ja pystymme helpommin löytämään askeleet eteenpäin tässä tunteiden vuoristoradassa. Tällöin voimme myös käyttää tunteitamme järkevästi hyväksi päätöksien teossa.

Tunteet luokitellaan helposti positiiviksi ja negatiivisiksi tunteiksi. Mikä tämän määrittää? Onko kaikki iloiset tunteet automaattisesti vain positiivisia, vai voiko hämmentyneet, surulliset ja vihaiset tunteet luokitella positiivisiksi tunneiksi? Kirjan mukaan tunteita ei ole tarve luokitella näihin kahteen kategoriaan, sillä jokainen tunne on tarkoituksenmukainen sekä jokainen tunne voi tuoda meille hyvin tärkeää tietoa. Positiiviset tunteet on useimmiten helppo käsitellä, mutta meillä on myös tarve oppia ottamaan negatiiviset tunteet vastaan. Tunteet antavat meille voimaa kohdata elämässä eteen tulevat haasteet.

Miten siis tunteiden johtaminen toimii?

Tunteiden johtaminen voi olla omien tai muiden tunteiden johtamista. Kuitenkin tunteiden johtaminen on tärkeää aloittaa itsestään. Kannattaa koittaa miettiä kaikkia asioita joista muita olet joskus syyttänyt. Mitä jos oletkin itse vihasi alla epävarma? Tai mitä jos itsekin vain kohautat olkaasi muiden ideoille?

On tärkeää opetella olemaan läsnä. Jos olet palaverissa, niin unohda kaikki muu. Sillä hetkellä, vain palaveri on tärkeä. Multitaskaaminen on myös tärkeä taito mutta ei nyt. Opettele siis olemaan läsnä itsellesi sekä muille.

On tärkeää opetella olemaan oma itsensä, ja hyväksyä se. Me olemme tarkoituksella sellaisia kun olemme. Kokemukset, teot, virheet, toisten vaatimukset, kaikki nämä ja moni muukin asia määrittelee sen, mitä me olemme. Itsensä tunteminen tekee ihmisen vahvaksi, emmekä pelkää mitään kun ei ole mitään mitä salata. Kun ihminen tulee läpinäkyväksi itselleen sekä suurimmalta osin myös muille, ei mikään ole esteenä menestymiselle.

On tutkittu että parhaiten menestyvissä tiimeissä vallitsee turvallisuuden tunne. Jos yrityksen ilmapiiriä ei koe tarpeeksi turvalliseksi, ei uskalleta heittäytyä kertomalla omia mielipiteitä asioihin. Aivomme suojaa meitä ja arvioi sen olevan liian iso riski naurunalaiseksi joutumiselle. Tällöin saamme negatiivisia kommentteja ja lopulta meidät voidaan hylätä koko ryhmästä. Työntekijä on fiksu, kun arvioi ympäristönsä turvallisuutta ennen kuin näyttää haavoittuvaisuutensa. Hiljaisuus voi siis myöntymisen sijaan olla pelon merkki.

Luottamus on muutenkin tärkeää ihan joka tilanteessa. Luottamuksen kohteena oleva henkilö suoriutuu selvästi paremmin tehtävistään kuin ne, joihin ei luoteta. Luottamuksen kohteena oleminen tai toiseen luottaminen näkyy myös aivoissa, kun endorfiinin tuotanto elimistössä lisääntyy. Kun koetaan vaikeuksia, on tärkeä kokea se yhdessä koko tiimin kanssa. Tällöin nostetaan luottamus, sitoutuminen ja tyytyväisyys korkeammalle kuin se on suhteissa, joissa ei ole ollut ongelmia ollenkaan.

Tiivistettynä siis; tunteiden johtamisessa tärkein asia, ensimmäinen kynnys, on oman itsensä rehellinen kohtaaminen ja erilaisuutensa hyväksyminen. Meidän täytyy opetella myöntämään ja tunnistamaan omat tunteemme, sekä ymmärtää ne vahvuutena. Sen kautta löydämme arvomme ja kärsivällisyytemme kuulla eri näkemyksiä. Täytyy ottaa vastuu omasta itsestämme tekojemme lisäksi.

Meidän täytyy tutkia mitä ajatuksia päästämme päähämme, mitä siellä pyörii ja mitä sinne jätämme. Kun uskallamme jättää meidän omat näkemykset, uskomukset, tunteet ja mielipiteet turvaan kaiken arkisen kiireen alle, niin olemme tietoisia ja aidosti kiinnostuneita meistä itsestämme. Tarkkailemme mitä tunteita meissä esiintyy, millaista energiaa ne sisältävät ja miten ne vaikuttavat meihin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tällöin osaamme tunnistaa ja nimetä tunteemme; ei olekaan vain paha olo, vaan onkin kateus, viha, pettymys ja suru. Olemme tietoisia siitä, mikä vaikutus tunteillamme ja sanoillamme on ympäristöömme sekä tarvittaessa korjaamme niiden negatiivisia vaikutuksia anteeksipyynnöillä. Kun osaamme kohdata asian, kehomme rentoutuu ja luontainen positiivinen olemisemme saa enemmän tilaa.

Näin tunteista tuleekin voimavara. Kun osaamme pysäyttää mielemme, palaamme takaisin läsnäoloon, tekemiseen ja etenemiseen. Näemme ja hyväksymme pelon, sekä jatkamme matkaa. Jatkamme matkaa tunteidemme johtajina.