Taloudellisesti kannattavan tiimiyrittäjyyden haasteet

12.09.18 Esseen kirjoittaja: Petteri Hentilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Yritysvastuu ja Menestyvä liiketoiminta
Kirjan kirjoittaja: Minna-Maari Harmaala ja Niina Jallinoja
Kategoriat: Johtaminen, Vastuullinen ja kestävä yrittäjyys, Yrityksen talous, Oppiva organisaatio

Minna-Maari Harmaalan ja Niina Jallinojan Yritysvastuu ja Menestyvä liiketoiminta (SanomaPro 2012) käy läpi 2000-luvun yrityksen sosiaalisen vastuullisuuden, ympäristöjohtamisen ja taloudellisen kannattavuuden keskeisimmät aiheet. Seuraavassa esseessä pureudutaan eniten taloudellisen kannattavuuden näkökulmaan tiimiyrittäjyyden näkökulmasta.

Yrityksissä, joissa liiketoiminnan suunta on selkeä, talous on suhteellisen yksinkertainen käsite. Kaikki yrityksen jäsenet tekevät töitä saman liiketoiminnan eteen ja saavat siitä palkkaa. Akatemiamallissa taas tiimiyritys perustetaan noin kahden kymmenen nuoren voimin ja vasta sitten aletaan miettimään mitä halutaan tehdä, siksi myös käsite yrityksen talous voi alussa olla hyvin monimutkainen käsite tiimiyrittäjyyden opiskelijoille.

 

Mitä on yrittäjyys?

Onko se sitä, että raadetaan satunnaisissa projekteissa aamukahdeksasta iltaseitsemään kuutena päivänä viikossa ja pystytään silti vain juuri ja juuri maksamaan pakolliset yrityksen kulut ja tiimiyrittäjän elämiseen vaadittavat kustannukset. Kuulostaa omaan korvaani vähän Japanilaisen taistelulajin Harakiri-osastolta. Toinen äärilaita on Super Cellin toimitusjohtajan Ilkka Paanasen kaltaiset hyvinvoivat menestyjät. Kumpaan porukkaan haluat kuulua, siihen, joka ajaa itsensä burnouttiin ylityöskentelyn ja alipalkkauksen seurauksena, vai siihen porukkaan, joka laskuttaa käyttämästään kallisarvoisesta ajasta reilun korvauksen ja elää hyvinvointisen ihmisen elämää? Voisiko myös tiimiyrityksen toiminta olla taloudellisesti kannattavaa ja tiimiyrittäjien elämä hyvinvointiseen elämiseen ja vähemmän kärsimiseen keskittyvää?

 

Tamk Proakatemia

Tampereen Ammattikorkeakoulun Proakatemian yrittäjyyden ja tiimijohtamisen opiskelijat perustavat ensimmäisena vuonaan Osuuskunnan, jossa on noin 20 jäsentä. Vaihtoehtoina on toki myös mennä valmiisiin jatkuviin tiimiyrityksiin, joissa liiketoiminta on jatkuvaa. Näissä yrityksissä vanhimmat opiskelijat valmistuvat ja uusia opiskelijoita otetaan osuuskuntien jäseniksi mukaan opiskelemaan. Näissä on valmista liiketoiminnan suuntaa, jota vanhemmat opiskelijat opettavat nuoremmille. Itse aloitin uudessa tiimiyrityksessä nimeltään Promisia. Perustimme Osuuskunnan, maksoimme osuusmaksut ja aloimme yhtäaikaa sisaryrityksemme Hurman kanssa miettimään, mitä ihmettä haluamme täällä Proakatemiassa oikein puuhata ja mihin aikamme käyttää. Youtubessa hieno esittelyvideo 19-vuotta täyttävästä koulustamme: https://www.youtube.com/watch?v=MZ9-_bmkKvY

 

Kuinka välttyä ensimmäiseltä kriisiltä?

Päätimme Promisian kanssa, että haluamme ensimmäisen puoli vuotta minkä olemme Proakatemialla, käyttää tiimiytymiseen. Siihen, että opimme tuntemaan toisemme, opimme luottamaan toisiimme ja ehkäpä sen seurauksena jopa keksimään sellaista liiketoiminnan suuntaa, joka motivoi ja inspiroi tekemään asioita yhdessä. Tähän ratkaisuksi laadimme aikataulun, jonka mukaan pyrimme ensimmäisen kevään viikot viettämään yhdessä kahdeksasta neljään. Aluksi se tuntui mm. itsestäni aika ihmeelliseltä: eikö tässä olla tehtailemassa unelmia hipsteritoimistossa ja kuljaillaan täällä vain sen verran kuin milloinkin on fiilistä? Alun epäilykset kuitenkin hälvenivät, kun huomasimme kuinka tärkeää yhdessä vietetty aika on. Yleensä noin parin, kolmen kuukauden kuluttua tiimiyrityksen starttaamisesta tulee tiimiyrityskriisi, jolla meitäkin varoiteltiin. Kriisin syntyminen johtuu useista eri tekijöistä, joista yleisimpiä ovat mm. liian vähän yhdessä vietetty aika, yksilöprojekteissa suurimmaksi osaksi vietetty aika ja henkilökohtaiset elämän suunnitelmat, jotka eivät jätä tarpeeksi sijaa yhdessä tekemiselle. Vältyimme Promisian kanssa ensimmäiseltä puolivuotiskriisiltä viettämällä kevään yhdessä kasista neljään ja keskustelemalla avoimesti asioista. No sitten päästään itse asiaan, miten tämä liittyy taloudelliseen kannattavuuteen?

 

Kunhan omat kulumme saamme pois

Proakatemian tiimiyrityksien projekteista puhuttaessa kuulee turhan usein sitä, että tästä projektista nyt tulee tämän verran kuluja, kunhan ne saadaan katettua. Mutta ennen kuin projekteja pykätään pystyyn, olisi jo hyvä miettiä, mikä ongelma halutaan ratkaista. Miten voisimme tuottaa niin paljon arvoa, että pyytämämme korkeakin hinta tuntuisi asiakkaasta naurettavan pieneltä korvaukselta saamastaan hyödystä? Jos nyhjäistään yritystoimintaa vain tyhjästä ja pakolliset kustannukset alkavat pyöriä, eikä yrityksellä ole hajuakaan, mistä se saa tuloja, ollaan lirissä.

 

Laskutusalusta vs. yritys talouden näkökulmasta

On aika yleistä, että Proakatemian osuuskunnat toimivat laskutusalustana osuuskuntansa jäsenille. Toisin sanoen opiskelijat voivat työstää vähän sitä sun tätä projektia ilman, että nämä projektit ovat liiketoiminnan näkökulmasta mitenkään linjassa toisiinsa. Eikä siinä mitään pahaa sinällään, opitaan vähän sitä sun tätä mitä milloinkin halutaan oppia. Osuuskunta lähettää parin sadan laskun sinne, toisen tänne.

Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, kun opiskelijat ovat jokainen tahoillaan tekemässä promohommia, toiset tapahtumaa, kolmannet kv-hommia Kiinassa, niin yhteistä aikaa yrityskollegoiden kanssa jää tosi vähän. Ihmiset etääntyvät helposti toisistaan ja huomaavat kolmen vuoden jälkeen, että tiimiyrittäjyyden sijaan olivat kolme ja puoli vuotta yksin yrittäjiä. Uskon, että ei sekään varmasti kaduta, paljon hyviä ja kasvattavia kokemuksia on kertynyt. Parhaimmassa tapauksessa on saatu jalka jopa tulevan työnantajan oven väliin. Mutta onko silloin käytetty yhteisön voimaa parhaalla mahdollisella tavalla hyödyksi ja tehty jotain oikeasti isoa ja uraa uurtavaa?

 

Tiimissä on voimaa

Yksin voi päästä pitkälle, mutta hyvän tiimin kanssa voi saavuttaa paljon isompia asioita kuin ikinä yksin ja päästä vielä paljon pidemmälle. Esimerkiksi olen yksikseni ennen Prokatemiaa ollut valokuvausyrittäjänä, mutta se on aika yksinäistä hommaa pitemmän päälle. Tykkään ihan älyttömästi valokuvauksesta, mutta säilyttääkseni intohimoni alaa kohtaan en halua työskennellä pelkästään sen parissa. Ja toiseksi olen ymmärtänyt sen, etten voi yksin saavuttaa lähellekään niin suuria juttuja kuin huipputiimin kanssa.

Proakatemia on loistava paikka kehittää itseään, verkostoitua uusiin ystäviin ja työkavereihin. Sen lisäksi Proakatemia tarjoaa ainutkertaisen mahdollisuuden tehdä huipputiimillä isoja juttuja. Omasta mielestäni olisi sääli tuhlata Akatemialla vietetty aika kaikenlaiseen pikku näpertelyyn satunnaisissa pikku projekteissa, mitä voisi tehdä ilman Akatemiaakin, kun tarjolla on mahdollisuus lähteä huipputiimillä ratkaisemaan jotain isoa ja globaalia ongelmaa, jota voidaan työstää pari vuotta ja joka voi parhaimmillaan kasvaa jopa niin isoksi, että se työllistäisi kymmeniä, jopa jossain vaiheessa satoja työntekijöitä. Miksi emme käyttäisi tätä tilaisuutta hyväksi?

Tästä pääsemme seuraavaan aiheeseen, joka on taloudellinen kannattavuus. Laskutusalusta-ajattelulla on miltei mahdotonta suunnitella yrityksen taloutta pitkäjänteisesti, kun tulovirrat ovat todella epäsäännöllisiä, ja ne eivät kerrytä yrityksen arvoa, koska lähes kaikki laskutukset nostetaan osuuskunnan tililtä tiimiläisille palkoiksi. Tästä johtuen näen ensiarvoisen tärkeäksi tiimiyrityksen talouden ja menestymisen näkökulmasta keksiä yhteistä liiketoimintaa, jonka kehittymistä ja kasvua voidaan mitata mm. numeroilla ja ihmisten motivaatiolla tekemistä kohtaan.

 

Pääliiketoiminnan mahdollistaminen

Kun aloitamme toista vuotta Proakatemialla, on tärkeää keksiä tiimiyrityksellemme keskeinen liiketoiminnan suunta, joka turvaa yrityksen juoksevien kulujen kattamisen, ja joka alkaa myös kerryttää yritykselle pääomaa, eli pesämunaa. Toki aluksi on tärkeää hoitaa rahoitus varsinaiselle pääliiketoiminnalle. Aluksi on siis järkevää alkaa tekemään ihan vain jotain liiketoimintaa, joka kerryttää huomattavan pesämunan vaikeiden aikojen varalle, ja josta voidaan maksaa pakolliset kulut niinä aikoina kun varsinainen pääliiketoiminta on hiljaisempaa. Promisian kanssa hoidimme tämän rahoitusongelman keväällä 2018 tekemällä mm. 12H-innovaatioprojekteja, joilla saimme katettua kaikki pakolliset kulut ja jotain jäi ylikin. Näistä kevään 2018 projekteista opimme mm. sen, kuinka hinnoitella oma työnsä ja ajankäyttönsä järkevästi.

 

Miksi tiimiyrityksellä olisi järkevämpää olla yksi pääliiketoiminta?

Sitten kun on keksitty varsinainen liiketoiminnan suunta, turvattu rahaprojekteilla pakollisten kulujen kattaminen, voidaan alkaa käyttämään energiaa varsinaisen pääliiketoiminnan työstämiseen. Pääliiketoimintaan voi kuulua eri osa-alueita, kuten Red Bullilla kuuluu: urheilu, energiajuomat ja vaatteet. Liiketoiminnan suuntauksien on kuitenkin hyvä olla linjassa keskenään talouden suunnittelun kannalta. Kun ne ovat keskenään linjassa, on mahdollista alkaa miettimään talouttakin pitkäjänteisemmin ja alkaa tekemään isoja investointeja ja hakemaan vaikka lainaa pankista. Myös tiimiyrityksen markkinointipostaukset ovat linjassa keskenään, kun yrityksellä on yksi pääliiketoiminta, jota selkeästi markkinoidaan. Yksi pääliiketoiminta on myös asiakkaan näkökulmasta paljon uskottavampi, kuin Puuhapete ja Puuhaliisa -toimistot, jotka tekevät ihan kaikkea laillista liiketoimintaa. Kuitenkin 19 henkilölle yhden pääliiketoiminnan löytäminen on suurimmaksi osaksi utopiaa. Silloin olisi tärkeää silti brändätä tiimiyritys yhden pääliiketoiminnan mukaan, vaikka kaikki eivät sitä tekisikään ja vaikka sitä tehtäisiin vain silloin tällöin. Brändäyksen ja uskottavuuden näkökulmasta on parempi pitää jotain liiketoimintaa brändäyksessä kulissina, kuin tuutata markkinointiin Puuha Pete ja Puuha Liisa ”Me tehdään ihan kaikkea maan ja taivaan välillä!” -viestintää.

 

Hyvinvointijohtaminen

Uskon, että tiimiyrityksen päätoimisesta liiketoiminnan suunnasta huolimatta yrittäjyysopiskelijoille jää myös aikaa toteuttaa unelmiaan. Esimerkiksi jos tiimiyrityksen pääliiketoiminnan ala on yritysjohdon konsultointi, ei se vaadi koko ajan 20 hengen osallistumista toimintaan. Niin kuin missä tahansa yrityksessä, myös tiimiyrityksessä avoimuus ja ymmärrys ovat avainasemassa menestyvän liiketoiminnan takana.

Asioista voidaan neuvottelemalla sopia. Ja kun sopimukset ovat mustaa valkoisella vältytään turhilta väärinkäsityksiltä ja riitatilanteiltakin. Kun jokaisella jää välillä aikaa ”peruskauran” lisäksi toteuttaa myös unelmaprojektejaan, se lisää työntekijöiden onnellisuutta, sekä motivaatiota ja näin yrityksen työntekijät tekevät parempaa tulosta, kuin oravan pyörässä pakkopullassa juoksevat ihmiset.

Avainasemassa on myös henkilöstön sisäinen motivointi. Mikä sytyttää kunkin tiimiläisen ja mikä auttaa kutakin tiimiläistä tuottamaan parhaan mahdollisen tuloksen. Omassa tapauksessani, olen todella kiitollinen tiimilleni, joka on ymmärtänyt, että valokuvaus on minulle rakas harrastus ja unelmatyö, jota saan toteuttaa sopivissa määrin myös tiimiyrittäjyyden lomassa. Kun saan tehdä töitä jonkun verran unelmieni parissa, olen myös paljon motivoituneempi tekemään yhteisiä asioita.

Työajan, ravinnon, liikunnan, sosiaalisuuden ja levon suunnittelu on myös tärkeää kestävän yrittäjyyden kannalta. Jos näitä tekijöitä aletaan laiminlyömään, luvassa on ennemmin tai myöhemmin, joko yrityksen konkurssi, tai yksilön burnoutti. Pahimmassa tapauksessa molemmat. Siksi hyvinvoinnin tulee olla kestävän yrittäjyyden keskeisimpiä kulmakiviä.

 

Taloudellinen kannattavuus

Palkkatöistä yritysmaailmaan hypätessä ei ole monesti mitään hajua mitä on yrittäjyys, saatikaan kannattava liiketoiminta. Siksi on hyvä lähteä liikkeelle realiteeteista, joita on hyvä miettiä liiketoiminnan alaa valittaessa. Ei kannata summan mutikassa alkaa vaan tekemään jotain unelmaprojektia pääliiketoiminnaksi, jos ei ole ensin huolella perehtynyt asioihin ja tehnyt huolellisia kannattavuuslaskelmia. Kannattavuuslaskelman tulee olla yläkanttiin, sillä jos laskee, että saadaan vain omamme pois, on homma jo alkuvaiheessa orjatyöhön tuomittu.

Eliminointi on ensisijaisen tärkeää liiketoiminnan alaa valittaessa. Esimerkiksi tapahtumien järjestäminenkin voi olla kivaa, mutta ennen kuin lähdetään suinpäin seilaamaan myrskyiselle merelle, on tärkeää opetella ensin seilaamaan. Eli ei muuta kuin hakemaan oppia joltakin tapahtumajärjestäjältä, haastatteluja tulille, muistiinpanovihko sauhuamaan. Seuraavaksi tulee hakea riittävästi tietoa alasta ja vasta sitten lähteä tekemään omaa tapahtumaa.

Sitten edelleen se yksi tärkeimmistä asioista: Kaikesta on oltava mustaa valkoisella. Sillä vältytään väärinkäsityksiltä, kaikille on selvää millä panoksella kukin on sitoutunut tekemään yhteistä asiaa. Kaikille on selvää minkä verran tapahtumaan menee kuluja, minkä verran tapahtuma tuottaa ja minkä suuruinen on jokaisen tuntipalkka tapahtumaa tehtäessä. Kaikille on selvää, mikä on tapahtuman tarkka kohderyhmä ja millä tavoin kohderyhmä tavoitetaan. Jokaiselle on selvää mikä tehtävän tapahtuman pointti on ja mikä sen tuoma arvo on sekä asiakkaalle, että tapahtuman järjestäjälle. Hyvällä valmistautumisella, budjetoinnilla ja työsopimuksilla vältytään ikävyyksiltä.

 

Miksi yhteyttä valmistumisen jälkeen ei enää pidetä?

Olen kysynyt monilta Proakatemian alumneilta, että tuleeko pidettyä paljon yhteyttä valmistumisen jälkeen. Valitettavan moni on vastannut, että eipä juurikaan. Miksi yhteistä turvaverkkoa ei ole sitten jäänyt Proakatemia-ajalta elämään? Tähän syyksi on paljastunut monesti se, että tiimissä osa henkilöistä tietää mitä haluaa tehdä ja monesti se tekeminen on sellaista mihin ei tarvitse/ei ole järkevää palkkakulujen näkökulmasta palkata koko tiimiä. Sitten se osa tiimistä, joka ei ole keksinyt itselleen samanlaista intohimoista tekemistä haluaa viettää paljon yhdessä aikaa, koska aikaa ei mene niin paljon liiketoiminnan tekemiseen, niin kuin sillä osalla tiimistä, joka löysi oman juttunsa. Tästä syntyy usein riita, koska se osa, joka ei vielä ole löytänyt omaa juttuaan pahoittaa mielensä siitä, että se osa, joka löysi oman juttunsa, tekee suurimmaksi osaksi omaa juttuaan, eikä vietä aikaa niin paljon heidän kanssaan.

 

Jos yhteistä liiketoimintaa ei vain löydy?

Istutaan satoja tunteja ringissä pohtimassa yhteistä liiketoimintaa, mutta järkevää ratkaisua ei löydy. Osa haluaa ison rahan liiketoimintaa asap, osa haluaa eettistä liiketoimintaa ja osa vain funtsii, että mitähän kettua tässä nyt tekis. Yhteistä liiketoimintaa ei vain löydy. Mitä sitten? Yksi vaihtoehto on pakottaminen. Pakotetaan porukka olemaan paikalla aamusta iltaan ja jankkaamaan aihetta toiset sata tuntia. Lopputulos: riitaisat välit ja gonahtanut asenne koko touhuun. Kukaan ei uskalla avata sydämensä herkkiä tuntoja pajan (Paja = 4 tunnin workshop, joita on 2 kpl/joka viikko. Näissä pajoissa tiimiyritysten jäsenet vertaisopettavat toisilleen esim. sijoittamista, hyvinvointia, kirjallisuutta tms. aihetta) alussa nopeasti  käydyssä fiiliskierroksessa, koska mieltä painavista asioista ei pystytä keskustelemaan samalla intensiteetillä kuin esimerkiksi kaveriporukan illanvietossa lautapelin ääressä. Arki-iltaisin kaikki haluavat vain mennä samantien nukkumaan, koska pää meinaa räjähtää vatvomisesta.

Kävin yritysvierailulla firmassa, joka on nykyään tosi menestynyt. Yrityksen perustajajäsenet olivat aloittaneet oman liiketoimintansa jo kouluaikana. Heidän sen aikainen tiiminsä ei kuitenkaan ymmärtänyt miksi perustajäsenet halusivat käyttää aikaa niin paljon omaan juttunsa, joten jäsenet näkivät paremmaksi erottaa liiketoimintansa tiimiyrityksensä liiketoiminnasta ja kävivät lopun kouluaikansa siten, että pyörittivät omaa liiketoimintaansa erillisenä tiimiyrityksensä liiketoiminnasta. Kyseisen tiimin jäsenet eivät pitäneet yhteyttä toisiinsa enää valmistumisen jälkeen.

 

Voiko yhteisöllisyys olla muutakin, kuin yhteinen liiketoiminta?

Toinen vaihtoehto, mitä kokeilla: Yhteinen tiimiyrittäjyys turvaverkko, ystäväporukka. Tehdään pajapäivinä(ma & to) ja viikkopalaveri(pe) -päivinä liiketoimintaa akatemialla ja miksei muinakin päivinä. Tehdään juuri niitä projekteja juuri niillä kokoonpanoilla, mitä kustakin tiimiyrittäjästä hyvältä tuntuu. Sparrataan toisiamme ja toimitaan niin kuin kollegat ja frendit toisiamme kohtaan. Kun päivällä emme gonahda toisiimme, haluamme viettää iltaisinkin aikaa yhdessä ja jakaa ilot ja surut keskenämme. Tarvetta erillisille hyvinvointisessioille ei ole, sillä jaamme ilot ja surut toisillemme luontevasti ystävinä, emmekä nopeasti sutkautettuna fiiliskierroksessa. Uskon siihen, että yhteistä tekemistä ei tule silti laiminlyödä, koska se opettaa meitä älyttömästi laajojen kokonaisuuksien hallinnasta ja ison tiimin dynamiikasta. Yhteinen tekeminen pitää vain järkevöittää, eli tehdä sellaiseksi, että jokainen henkilö kokisi merkityksen tunnetta yhteisessä tekemisessä: oli se sitten yhteistä rentoa illanviettoa tai myyntipäivillä koko tiimin voimin myymistä. Jokaisen on merkityksen tunteenkin kannalta elinehtoisen tärkeää tuntea voivansa tuoda kortensa yhteiseen kekoon, oli se sitten nettisivujen väsäämistä, kuvien ja videoiden ottamista, taloushallintoa, hr-toimintaa, virkistyspäivän järjestämistä what ever.

Jaksaminen ilmapiirin perustana

Olemme ammattikorkeakoulussa opiskelemassa tiimiyrittäjyyttä ja johtamista, olemme vapaaehtoisesti valinneet tien, jolla olemme. Miksi ihmiset silti stressaavat koko ajan ja ovat burn outin partaalla? Kyse on hyvinvointistrategian kansallisesta surkeudesta ja sisusta, joka kääntyy itseään vastaan. Kun työssäkäymisen ajatus saadaan muutettua velvollisuudesta etuoikeudeksi, ollaan yrittäjyyden ytimessä. Kun saadaan muutettua ajatus “Minun nyt vain täytyy mennä ihan sairaana töihin (ja lykätä lepoa syssymmälle, ja hankkia itselleni burn outti)”, ajatukseen: “Harmi, kun olen nyt kipeä, enkä pääse töihin. Tulisin kyllä mielelläni, mutta haluan ensin parantaa itseni, että teen taas parempaa tulosta”, ollaan oikeilla jäljillä.

Uskon, että tähän päästään sillä, kun selvitetään jokaisen henkilön motivaatio- ja jaksamistekijät tekemistä kohtaan ensin henkilökohtaisella tasolla ja sitten mennään tiimitasolle ja näiden tekijöiden perusteella tehdään uudet normit. Normit, joiden avulla arjesta tulee mielekkään motivoivaa, mutta kuitenkin haastavuudeltaan sellaista, ettei kenenkään tarvitisi olla burnoutissa. Burnoutti tulee yleensä siitä, että mietitään, että kyllä minä vielä tämän kuukauden jaksan, sitten on yksi vapaa viikonloppu. Se on kestämätön strategia. Hyvinvointi tulisi muuttaa kvartaaliajattelusta päivittäisajatteluun. Tuhlaanko minä tänään huomisenkin energian? Jos vastaus on kyllä, lepään tämän päivän, niin olen huomenna taas täysin tuottelias ja työkuntoinen itseni. Kun kellään ei tarvitse velvollisuuden tunnosta raahautua kipeänä paikalle, paikalla on vain henkilöitä, jotka ovat virkeitä ja tuotteliaita, eikä yleinen ilmapiiri ole väsähtänyt. Toki tässäkin jokainen kuunnelkoot omaa vointiaan ja arvioikoon sen perusteella, olenko siinä kunnossa, että voin tässä terveydentilassa antaa itsestäni jotain tiimille. Ennenkuin mitään suurta ja maailmaa mullistavaa voidaan alkaa tekemään, on elinehtoisen tärkeää, että kaikki voivat hyvin tiimissä ja ovat motivoituneita tekemään asioita joko pienemmissä kokoonpanoissa tai suuremmissa kokoonpanoissa. Tärkeää on kuitenkin se, että yritetään. Sillä ilman yrittäjyyttä ei ole Suomella tulevaisuutta.

 

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Taloudellisesti kannattavan tiimiyrittäjyyden haasteet, 5.0 out of 5 based on 1 rating Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

2 kommenttia to “Taloudellisesti kannattavan tiimiyrittäjyyden haasteet”

  1. Salla Vaittinen sanoo:

    No jopas oli paljon hyvää asiaa!
    Ehkä seuraavaan mökkipajaan voidaan sivuuttaa myös aiheita hyvinvoinnista ja miten yksilöt sen kokevat? Tai sitten sille oma pajansa.

    Uskon myös, että jatkamme yhteydenpitoa tiiminä valmistumisen jälkeen jos pystymme mahdollisimman paljon sparrailemaan toisiamme ja kokemaan, että siitä on apua. Ja että Promisia on turvaverkko jatkossakin.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  2. Petteri Hentilä sanoo:

    Kiitti Salla!
    Ehdottomasti ja koen, että hyvinvointinen elämäntyyli on tietynlaisen mindsetin omaksuminen, jossa arjen rakenne luodaan kestäväksi määrittämällä sopivat ajat työlle, levolle, sosiaalisuudelle, liikunnalle ja muille elämän rakennuspalikoille. Jokaisella ihmisellä nämä määrät toki vaihtelevat, osa ihmisistä vain jaksaa pitempään kuin toiset. Tämäkin on ok. Silti kaikkien ihmisten tulee huomioida näiden palikoiden tasapaino ja lepo, vaikka kuinka supernaisia ja supermiehiä olisivatkin.

    Uskon itsekin vahvasti siihen ja haluan, että näin on. Pelkästään jo se kertoo aika paljon, että vajaa vuosi Promisiassa on opettanut ja antanut paljon enemmän kuin viimeiset kolme ja puoli vuotta lukiossa.

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!