Johdanto menetelmään

Voimauttavan valokuvauksen menetelmän tarkoituksena on rikkoa kuvaajan valta ja antaa kuvattavan määritellä millaisena hän haluaa tulla nähdyksi. Menetelmän ideana on, että kuvaaja ei mielivaltaisesti ohjaa tilannetta vaan kuvaustilanne on keskusteleva ja luottamusta herättävä. Kyseistä menetelmää käytetään identiteetin työstämiseen, perheiden ja työyhteisöjen vuorovaikutuksen vahvistamiseen sekä itsereflektointiin ja muuhun kehittämiseen. Menetelmän vaikuttava voima on kuvaajan korjaavassa katseessa ja kuvattavan nähdyksi tulemisessa.

Kuvat

Lupasin, että epäonnistuneet kuvat johtuvat vain kuvaajasta. Jokaisesta saa hirveitä kuvia ja jokaisesta saa hienoja. Valokuvaaminen on sellaista.

Muistan hyvin ala-asteelta, miten kovasti jännitti, tuleeko koulukuvasta onnistunut vaiko täysi floppi. Silloin ei vielä ollut mahdollista valita mieluisinta kuvaa vaan kuvaajalla oli valta tehdä päätös onnistuneesta kuvasta. Ikävintä oli, kun ei ollutkaan ollenkaan tyytyväinen kuvaan, joka saapui useamman viikon päästä kotiin postissa kuvauksesta. Pettymys oli suuri ja ärsytti, kun kuva eivät olleetkaan onnistuneet ja niitä nyt sitten piti jakaa kavereille ja sukulaisille. Luulen että en ole yksin tämän kokemukseni kanssa?

Kuviin liittyy muistoja, hyviä ja huonoja usein sellaisia ajatuksia joita kuvasta ei voi kukaan toinen tietää. Sama kuva joka saattaa aiheuttaa nyt tai on aiemmin aiheuttanut ahdistusta voi nyt tai myöhemmin tuntua hyvältä katsoa ja olla jopa tärkeä. Valokuva on tuotos, jonkun rakentama ja osin myös sattuman tuotos, josta ei voi kukaan muu nähdä ja tuntea niitä asioita, joita se kuvattavalle merkitsee.

Kuvattavana ja kuvaajana

Meitä on erilaisia kuvaajia ja kuvattavia. Toinen viihtyy hyvin kameran edessä, kun taas toinen vain kameran linssin takana. On mielenkiintoista tehdä havaintoja itsestä, kun olen kuvattavana ja myös siitä, että millainen kuvaaja olen.

En itse ole juurikaan kuvaava tyyppi, syy löytyy varmaankin siitä, että en omista kameraa ja olen hirmuisen tarkka kuvatessa, että kaiken pitäisi olla priimaa. En osaa säätää kameran säätöjä kovinkaan, joten usein jätän kuvaamisen jollekulle toiselle. Menetelmässä kuvaajan tehtävänä on toimia peilinä, heijastaa kuvattavalle katseella, sanoilla ja omalla läsnäolollaan, että kuvattava on arvokas ja ainutlaatuinen henkilö. Kuvattava on tullut nähdyksi.

Tämä ajatus kuvaajan uudenlaisesta roolista herätti kiinnostukseni. Kuvaajan ei olisikaan tarkoitus toteuttaa kuvaus mahdollisimman teknisesti oikein vaan pikemmin saada kuvattava tuntemaan olonsa hyväksytyksi ja mahdollistaa kuvattavan voimaantuminen. Kuvaajan ja kuvattavan työvälineenä on menetelmän mukaisesti heidän välinen dialogi.

Oma kokemus

Käyn kurssia lehtorimme Merja Revon pitämänä. Aikomuksenani on hyödyntää menetelmää tulevaisuudessa ja mahdollisesti kouluttautua myös lisää tämän peruskoulutuksen jälkeen. Voimauttavan valokuvauksen kurssiin kuuluu että menetelmää mahdollisesti tulevaisuudessa käyttävä ammattilainen käy ensin läpi prosessin itse sekä kuvaajana että kuvattavana. Näin teimme myös me.

Kuvauspaikka, tilanne ja kaikki muukin suunnitellaan yhdessä. Voi olla hyvin henkilökohtaista kertoa toiselle, miten itse tahtoo tulla kuvatuksi. Kuten odottaa saattoi, itsellenikin nousi ajatus, että onko itserakasta ottaa tällä tavoin kuvia juuri minusta. En ole koskaan ollut sellainen joka pyytää jotakuta kuvaaman itseäni ja kun joku sitten ottaa kuviani niin koetan hoitaa tilanteen mahdollisimman nopeasti ohi. Yleensä vielä tahdon olla hyvin valmistautunut ja laittautunut. Jäin pohtimaan omaa käytöstäni, miksi suhtaudun näin. Syitä on luultavasti monia mutta päätin mielessäni, että nyt tällä kertaa otan sen ajan mikä tuntuu hyvältä ja en edes pynttäydy. Hyväksyn itseni kuviin sellaisena kuin olen.

Toteutimme valokuvaus harjoituksen parin kanssa. Työskentelin ihmisen kanssa, jota en tuntenut kovinkaan hyvin mutta hänen kanssaan yhteistyö osoittautui erittäin antoisaksi. Merkitykselliseksi nousi se, että meillä oli mukavaa ja rentoa olla yhdessä. Kumpikin otti aikaa työskentelylle ja halusi onnistua luomaan yhteyden välillemme. Kuvat jotka näette ovat hänen ottamiaan. Vastavuoroisesti otin myös minä toimin kuvaajana hänelle. Nämä kuvat jääkööt vain hänen käyttöönsä.

Kuvani otettiin Tampereen Tuomiokirkon puistossa. Ei ole mikään salaisuus, että en kuulu kirkkoon, joten kuvauspaikka ei ollut minulle merkityksellinen mistään uskontoon liittyvästä syystä. Pidän rakennuksen värityksestä ja sen ympäristöstä. Perimmäinen syy miksi halusin, että omat kuvani otettiin juuri siellä, oli että tuo paikka merkitsee minulle edelleen kotia. Arvelen että saatoit tehdä jo jotain omia johtopäätöksiä kuvista, todellisuudessa kukaan ei tiedä mikä kuvattava näkee omissa kuvissaan sillä tarinan kuvan takaa tietää vain hän itse.

Kun muutin Tampereelle vuonna 2015 asuntoni ikkunasta oli suora näköyhteys Tuomiokirkon puistoon. Tuo asunto on siis ensimmäinen kotini Tampereella ja siihen liittyy hyvin paljon lämpimiä muistoja. Istuin usein keittiönpöydän ääressä kahvikuppi edessäni ja katselin puistossa kulkevia ihmisiä. Maisema ikkunassa muuttui vuodenajan mukaan. Talvella kuvassa näkyi lumiset kuuset, keväällä puisto heräsi taas henkiin, kun koiran ulkoiluttajat valtasivat puiston. Kesällä osallistuin kotoa käsin moniin häihin ihan vain omalta parvekkeeltani ja syksyllä katselin usein auringonlaskua iltalenkin jälkeen puiston penkillä istuen. Aina kuitenkin palasin ja vilkaisin, että siellähän se maamerkki kodista on edelleen pystyssä.

Kuvattavana oleminen ei ollutkaan tällä kertaa niin kummallista. Liikuimme ympäri puistoa ja rakennusta etsiessämme mieluista kuvauskohtaa. Tuntui hassulta olla tuossa paikassa kuvaamassa eikä vain katsella sitä sivummalta. Itseämmekin nauratti kun ohikulkijat vilkuilivat meitä, pyöriessämme ympäri puistoa etsien sopivaa kohtaa. Halusin olla kuvissa ihan tavallinen oma itseni iloinen, maanläheinen ja pukeutunut moniin kerroksiin (Mistä lie tämä tapa tullut). Lopputulos oli positiivisesti yllättävä. Kuvista oli jopa vaikea valita muutama lempiotos, ne minun voimakuvani.

Menetelmä ja Maailman ihanin tyttö

Vaikka kyseessä on valokuvamenetelmä, ei voimauttavan valokuvan työväline oikeastaan ole valokuvaus, vaan katse ja näkemisen tapa

Näen tämän menetelmän toimivuuden käytännössä. Tein harjoitteen myös myöhemmin läheiseni kanssa. Se että antaa aikaansa toiselle tällä tavoin ja tekee toisen merkityksellisyyden ja ainutlaatuisuuden näkyväksi on hieno jaettu kokemus. Voisin hyvin kuvitella hyödyntäväni menetelmää käytyäni koulutuksen loppuun ja perehdyttyäni lisää aiheeseen.

Maailman ihanin tyttö kirja on yksi upeimmista kirjoista, joita olen lukenut niin ulkoisesti kuin sisällöltään. Kirjan visuaalinen ilme on taianomainen ja houkutteleva. Tekstit ovat koskettavia, ajatuksia herättäviä ja todellisia, niissä kuuluu tyttöjen ääni. Viimeiseksi jätin kirjan kuvat tytöistä. Ne puhuttelevat ja pysäyttävät. Kuvat ovat ammattimaisen hyvin kuvattuja, otettu häikäisevissä maisemissa ja ne itse tytöt niin vaikuttavia. Tyttöjen olemus on läsnä ja jokaisen oma persoonallisuus sekä voima ja hauraus välittyvät katselijalle.

Menetelmä koostuu useammista kuviin liittyvistä harjoitteista, joista edellä kertomani kuvaustilanne on yksi. Jätin tässä esseessäni käsittelemättä muut ja keskityin tähän yhteen harjoitteeseen ja omaan kokemukseeni, Harmikseni en tässä ajassa ehtinyt toteuttaa ihan sitä kaikkein luovinta ideaani kuvaukselle mutta luulen, että sekin voisi toteutua joskus tulevaisuudessa kokemukseni innoittamana. Menetelmässä on ideana, että kuvaaja käy itse läpi saman prosessin ennen kuin voi hyödyntää menetelmää työskentelyssään. Työn välineenä menetelmää voi soveltaa, kun työntekijällä on riittävä koulutus, ymmärrys asiakkaan tasavertaisuudesta ja itsemäärittelyn oikeudesta.

Menetelmän on luonut yhteisötaiteeseen painottunut valokuvaaja, taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen. Olen käyttänyt lähteenä hänen luomastaan projektista tehtyä kirjaa Maailman ihanin tyttö, joka on tuotos yli vuosikymmenen kestäneestä työskentelystä sekä http://www.voimauttavavalokuva.net sivun tietoja. Voimauttava valokuva on rekisteröity tuotemerkki.

Lähteet:

Savolainen, M., Taipale, P. & McCracken, D. 2008. Maailman ihanin tyttö: The loveliest girl in the world. Helsinki: Blink Entertainment.

http://www.voimauttavavalokuva.net/menetelma.htm

Sekä kurssilla jaettu materiaali.