Missä on kriittinen ajattelu tekstiilialalla?

07.12.17 Esseen kirjoittaja: Linda Kivialho
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tekstiilien materiaalit
Kirjan kirjoittaja: Riikka Räisänen, Marja Rissanen, Erja Parviainen, Helena Suonsilta
Kategoriat: Erikoistuminen toimialalle, Vastuullinen ja kestävä yrittäjyys

 

 

Ostaessaan vaatetta, kuluttaja miettii yleensä sitä, mihin hän itse tuotetta käyttää. Vaatetus- ja tekstiiliala tuntuu olevan sellainen, minne kriittinen ajattelu ei yllä, vaikka kuluttajan systeemiäly olisi muuten oikein hyvä. Harva ajattelee, että jokainen ostamasi vaate päätyy yleensä omasta käytöstä eteenpäin. Yleensä matka käy joko kirppikselle tai kaatopaikalle. Tiedostavaan kuluttamiseen kuitenkin kuuluu myös se, että ymmärtää tuotteen elinkaaren oman käytön ulkopuoleltakin. Tuote on aina valmistettu jossain, jonkun toimesta, eikä sen matka ole kovinkaan paljon sidoksissa siihen, millaisella käytöllä se meillä itsellämme on. Tuote jatkaa matkaansa kuitenkin oman napamme ulkopuolella, ajattelimme sitä tai emme.

 

Olen itse valmistunut tekstiili- ja vaatetusalalta, joten aihe on ammatillisesta näkökulmastakin minulle ajankohtainen ja merkittävä. Olin kuuntelemassa luentoa ”Tekstiilien ekologisuus ja kemikaalit” TAMKilla 18.11., jonka piti Marja Rissanen Aalto-yliopistosta. Luennolla avattiin erilaisten tekstiilikuitujen valmistusprosesseja ja niiden ekologisia vaikutuksia. Rissanen on ollut yksi kirjoittaja kirjassa ”Tekstiilien materiaalit”, johon luentomateriaalit hyvin pitkälle pohjautuivat.

 

Tekstiilikuituja tuotettiin pelkästään vuonna 2015 kokonaisuudessaan n. 90 miljoonaa tonnia. Tuotanto kasvaa jatkuvasti, ja viimeisen 10 vuoden aikana se on kasvanut n. 35-40 %. 20 vuodessa tuotanto on kaksinkertaistunut. Tuotannosta vain yksi kolmasosa on luonnon- tai muuntokuituja, ja loput ovat synteettisiä kuituja. Synteettiset kuidut valmistetaan raakaöljystä, joten niiden hävittäminen ja kierrättäminen ovat merkittävässä roolissa ympäristön kannalta. Vaikka luonnonkuidut olisivat normaalisti maatuvia, eivät ne enää valmistusprosessissa käytettyjen kemikaalien vuoksi sitä pääosin ole. Näihin haasteisiin on yritetty vastata erilaisilla kuitujen kierrätysprosesseilla, mutta todellisuudessa vastuu on tuotteita valmistavilla yrityksillä valmistusprosessien kehittämisessä.

 

Tekstiili- ja vaatetusalalla on merkittävät ympäristövaikutukset. 10% hiilidioksidipäästöistä tulee pelkästään tekstiileistä ja niiden valmistuksesta. Se on melko merkittävä osuus verrattuna siihen, kuinka paljon maailmassa on myös muuta teollisuutta. Valmistusprosessi, kuljetukset ja huolto tuottavat erilaisia päästöjä niin energian- kuin hiilidioksidikulutuksen muodossa. Kaatopaikat täyttyvät tekstiilikuiduista, sillä emme osaa vielä kierrättää materiaaleja tarpeeksi hyvin.

 

Energiajalanjälkeä voisi pienentää tuotannossa tuottamalla luonnonkuituja luomuna, sillä niissä ei käytetä energiaa kuluttavia keinolannotteita. Myös uusiutuvan energian hyödyntäminen ja koneiden energiatehokkuuden parantaminen vaikuttaisi merkittävästi. Jätemäärää voisi vähentää myös siirtymällä kokonaisuudessaan uusien painomenetelmiin, kuten digiprinttaukseen.

 

Suurin osa vaatteista ja tekstiileistä valmistetaan nykyään halpatuotantomaissa. Se on yrityksille kannattavaa pienten valmistuskustannusten vuoksi, vaikka rahti- ja kuljetusmaksut ovatkin iso osa kulurakennetta. Energiajalanjälkeä voisi pienentää suunnittelemalla kuljetusreitit tehokkaiksi ja mahdollisimman lyhyiksi. Tässäkin olisi tärkeää hyödyntää uusiutuvia energianlähteitä. Ei se kuitenkaan riitä, sillä suurin vastuu on kuitenkin yrityksillä. Läpinäkyvyys tuotantoprosesseissa tuntuu olevan asia, jota vaatetusalalla ei juurikaan osata vielä kaivata. Näet kyllä valmistusmaan ja materiaalin tuotteesta, mutta se ei kerro todellisuudessa paljoakaan. Yritykset, kuten lapsityövoimaa halpamaissa käyttävä lastenvaatemerkki Reima, vetoavat siihen, että eivät voi vaikuttaa asiaan yksin, vaan koko vaatetusalan tulisi muuttaa luonnettaan kokonaisuudessaan. Vuonna 2010 Tekstiili- ja jalkinetoimittajat ry arvioi, että suomalaisten käyttämistä vaatteista 4% tehtiin kotimaissa. Jopa 80% kaikista käyttämistämme vaatteista valmistetaan Kaukoidässä.

 

Ohessa kuva poistotekstiilivirrasta, joka on trashionista Outi Les Pyyn ja Paula Malleuksen luentomateriaaleja aiheesta poistotekstiilit ja niiden mahdollisuudet uusien kiertotalouteen perustuvien bisnesmallien luomisessa. Usein ajatellaan, että tekstiilijätteet ovat kuluttajan käytöstä poistuneet tuotteet, vaikka asia ei todellakaan ole niin yksinkertainen. Tekstiilijätettä syntyy jokaisessa tuotantovaiheessa, mutta myöskin myynti- ja kulutuskaarella. Outi Les Pyyn blogikirjoituksessa ”Mitä on tekstiilijäte?” avataan sitä, kuinka tekstiilialan ammattilaisetkaan eivät ymmärrä jätetyyppien paljoutta tai erota niitä toisistaan. Tekstiilijätteen käsittely ja kierrätys on muualla maailmassa kasvanut suureksi bisnekseksi, mutta Suomessa tätä asiaa ei ymmärretä lainkaan. Lukuun ottamatta joitain pieniä asiaan tarttuvia tahoja, kuten Nekalan Nextiili, on asia täysin pinnan alla. Asiasta ei edes haluta puhua, eikä sitä oikein haluta ymmärtää. Olen itseasiassa törmännyt monissa tilanteissa kiusallisiin hiljaisuuksiin, kun olen ottanut asian esille.

 

 

Kuluttajan ostopäätökseen vaikuttavat tutkimusten mukaan eniten väri, ulkonäkö ja istuvuus. Viimeisimpinä tärkeyslistalla ovat alkuperämaa, eettisyys ja kestävän kehityksen mukaisuus. Vaikuttaisi siis siltä, että kuluttajaa ei kiinnosta missä, miten tai kenen kustannuksella tuote on valmistettu. Kuluttajaa tuntuu kiinnostavan vain se, minkälaisen fiiliksen vaate antaa. Monet tuotteet myydäänkin hyvältä kuulostavilla markkinointiväittämillä, vaikka niillä ei olisi ekologisuuden ja vastuullisuuden kanssa mitään tekemistä. Viherpesu on vaatetusalalla hyvin yleistä. Ihmiset eivät tunnu lainkaan käsittävän oman kuluttamisensa seurauksia, kun kyse on vaatteista.

 

Teinkin kuluttajalle muistilistan asioista, joihin on hyvä kiinnittää huomiota tuotetta ostettaessa:

 

  1. Katso, missä maassa tuote on valmistettu. Jos se on tuotettu Euroopan ulkopuolella, jätä se kauppaan aina kun mahdollista.
  2. Valitse aina luonnonkuitu, kun se on mahdollista. Sisävaatteissa luonnonkuidut ovat aina paras vaihtoehto, olivatpa tarvitsemasi ominaisuudet minkälaisia tahansa.
  3. Mieti tarkkaan, missä tarvitset synteettisistä kuiduista valmistettuja tuotteita. Synteettinen kuitu on aina valmistettu raakaöljystä, joten sen ympäristövaikutukset ovat merkittävät. Ulkoilu- ja urheiluvaatteet ovat yleensä sellaisia, joissa synteettiset kuidut ovat tarpeellisia ominaisuuksiensa vuoksi. Bile- tai arkivaatteet eivät ole sellaisia.
  4. Suosi kotimaista valmistusta. Pelkkä kotimainen brändi ei riitä, eikä myöskään ”suunniteltu Suomessa”.
  5. Mieti tuotteen elinkaarta myös oman käyttösi jälkeen. Älä heitä tuotetta roskiin, vaan mieti, kuinka vaate voidaan kierrättää sen jälkeen, kun et enää itse tarvitse sitä.
  6. Jos tarkoituksenasi on saada itsellesi hetkellinen parempi fiilis ostamalla jotain uutta, älä. Soita ystävälle, urheile, käy elokuvissa, tai tee jotain muuta, millä saat hyvän fiiliksen. Kuluttaminen ei ole sitä varten.
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!