Kohti tavoitteita

11.10.16 Esseen kirjoittaja: Removed User
Kirjapisteet: 2
Kirja: The Success Principles
Kirjan kirjoittaja: Jack Canfield
Kategoriat: Johtaminen

Olen tavoiteraamattujen sitkeä suurkuluttaja ja ikuinen optimisti sen suhteen, että ihminen voi saavuttaa mitä tahansa, jos on valmis tekemään töitä tavoitteensa eteen. Tällä kertaa jouduin kuitenkin harmikseni toteamaan, että suuri osa näistä itsensä auttamisen oppaista toistaa itseään – ja ennen kaikkea toisiaan. Tästä huolimatta The Success Principles toi syksyyni sen kaivatun henkisen kickstartin ja tarjosi joitakin käyttökelpoisia työkaluja. Syksy on opiskelijan kannalta parasta aikaa uudistaa omaa toimintaansa ja aionkin pyrkiä toteuttamaan mahdollisimman montaa näistä menestyksen periaatteista.

Ensinnäkin Jack Canfield korostaa, että jokaisen on otettava täysi vastuu teoistaan. Jos teet mitä olet aina ennenkin tehnyt, tulet saamaan mitä olet aina ennenkin saanut. Ja se on täysin sinusta itsestäsi kiinni. Tämän voisi siis ajatella niinkin, että jokainen on 100% vastuussa omasta tekemättömyydestään. Vastuu omista teoista mielletään suomalaisessa kulttuurissa monesti vastuuksi omien tekojen negatiivisista seurauksista, mutta kirja muistutti minua siitä, että olemme yhtä lailla vastuussa itsellemme siitä, olemmeko tehneet kaiken voitavamme tavoitteidemme saavuttamisen eteen. Tästä henkilökohtaisena esimerkkinä itselläni toimii pikkujoulutyrityksille.fi -projekti. Yritimme startata jo viime keväänä, mutta annoin epävarmuuteni estää projektin kunnollisen käynnistämisen – en tehnyt tarpeeksi töitä sen eteen, koska pelkäsin epäonnistumista. Nyt otan vastuun silloisesta epäonnistumisestani ja kärkipinkkumme innostamana lähden viemään projektia eteenpäin sen vaatimalla tavalla. Toinen vastuuasia, jota olen pitkään vältellyt, on ollut projektipäällikkyys. Olen ollut oikeastaan aika monessakin projektissa johtavassa asemassa, mutta koska en varsinaisesti pidä johtamisesta ja uskon naiivisti itseohjautuvuuteen, olen laiminlyönyt rooliani. Aionkin tämän lukuvuoden aikana keskittyä erityisesti vastuunkantoon projektipäällikön asemassa.

Saman vastuuotsikon alla Canfield väläytti ehkä pysäyttävimmän viisautensa: ”You create or allow everything that happens to you”. Kalenterini paisuessa taas epäilyttävää tahtia ja stressin kiristäessä hampaita oli hyvä palata tämän ajatuksen äärelle. Teki mieli kiroilla hartaasti, mutta muistin jälleen, että olen aiheuttanut/sallinut tämän ihan itse (ja oikeastaan kirosin sen jälkeen vieläkin hartaammin). Mikä meissä aiheuttaa sen, että emme pysty sanomaan ei? Valitettavasti Canfieldkään ei osannut vastata siihen. Silti hänkin kannusti luottamaan omiin, sisäisiin hälytysääniimme. Jos homma ei tunnu oikealta, sitä ei kannata ottaa harteilleen. Getting things done -kirjan mukaan kalenteri pitäisi purkaa siten, että käyt yksitellen läpi, viekö kyseinen tapaaminen/tehtävä tms sinua lähemmäksi tavoitteitasi. Jos vie, pidä se – jos ei, peruuta se. Tuhlasimme uskomattomia määriä aikaa tehdessämme asioita, joita kuvittelemme, että meidän kuuluu tehdä. Toisena syksyn haasteenani onkin ein sanominen ja tekemisen järkevöittäminen siten, että jokainen (työajalla) tekemäni asia vie minua jollakin tapaa lähemmäs tavoitteitani.

Talk is cheap. Itsekin olen sortunut puhumaan suuria, mutta näytöt ovat jääneet vielä pieniksi. Toisaalta olen samaan aikaan sitä mieltä, että henkilökohtaisesti vaadin vielä viime lukuvuoden verran henkistä kasvua, ennenkuin voin lähteä tavoittelemaan haaveitani toivomallani intensiteetillä. Nyt alkaa tuntua siltä, että olen oikeasti valmis siirtymään toimintaan. Canfield korosti, että sinun tulisi tehdä kaikki asiat niin hyvin kuin ikinä pystyt. Tätä ajatusmallia käyttää myös Erik Bertrand Larssen Helvetinviikkonsa taustalla. ”How you do anything is how you do everything”. Kun teet kaiken niin hyvin kun pystyt, erinomaisuudesta muodostuu tapa. Syyllistyn itse monesti siihen, että laiminlyön vähemmän tärkeältä tuntuvat tehtävät täysin. Silti Helvetinviikon kaltaista ajatusmaailmaa harjoitellessani olen huomannut, että erinomaisuudesta todella tulee tapa. Ehkä joudun tänä syksynä toteuttamaan Larssenin helvetinviikon kokonaisuudessaan, ettei erinomaisuus jää vain hetkellisen tottumuksen tasolle. Yritän vielä viimeisen kerran saada koko Otteen suorittamaan sen mukanani – wish me luck!

Sitten pääsemmekin lempiaiheeseeni: tavoitteiden asettamiseen. Canfield tarjoaa kirjassaan tavoitteiden asetantaan muutaman konkreettisen, ison työkalun. Ensimmäisenä hän kehotti määrittämään oman ”breaktrough” -tavoitteen – sellaisen tavoitteen, jonka saavuttaminen todella muuttaisi elämäsi. Tätä hän perusteli psykologisen tutkimuksen tuloksena syntyneen termin, structural intentionin, avulla. Tutkimusten mukaan ihmisaivot pyrkivät kuromaan kiinni eroa nykytilanteen ja haavetilanteen välillä. Tämä ”huipputavoite” olisikin hyvä pitää vaikka jossakin visuaalisessa muodossa mukana/esillä muistuttamassa itseäsi siitä, minne olet menossa. Suuren breaktrough -goalin lisäksi Canfield kannusti listaamaan 100 pienempää tai suurempaa tavoitetta elämäsi ajalle. Kyllä, sata. Määrä tuotti jopa minun kaltaiselleni tavoiteaddiktille vaikeuksia – mutta tottakai se täytyi tehdä. Suuri määrä perustuu mitä todennäköisimmin onnistumisten määrään. Lupaan, että joka kerta, kun olet saavuttanut tavoitteen ja ruksannut sen listaltasi, saat kiksit. Lupaan myös, että niihin jää koukkuun. Ennen kuin huomaatkaan, asiat, joita olit pitänyt haaveina ja kenties jopa mahdottomina, muuttuvat to do listaksi. Hämmästyksekseni olen tosin saanut kuulla myös näkökulman, että haaveiden kuuluu olla haaveita, eikä niitä kuulu/tarvitse saavuttaa. Samaan hengenvetoon voin todeta, että tunneälyni ja ihmistuntemukseni eivät ole vielä sillä tasolla, että ymmärtäisin sellaista paskaa. Totta kai kaikki haluaisivat oikeasti saavuttaa haaveensa. Jos et halua, niin et oikeasti haaveile siitä. Tai jos koet haaveilevasi, etkä halua saavuttaa sitä, ota yhteys minuun – sinusta tulee loistava ihmiskoe.

Tavoitteiden saavuttamisen avuksi Canfield suositteli Mind map -kirjaa. Tarvitset siihen vain vihkon, kynän, 100 tavoitettasi ja rutosti aikaa. Mikäli haluat selvitä pienemmällä vaivalla (ja siten mahdollisesti riskeerata joidenkin tavoitteidesi toteutumisen), voit tehdä miellekartan myös vain tärkeimmiksi kokemistasi tavoitteista. Miellekarttakirjan täyttämisen vaiheet ovat seuraavat:

1) Kirjoita tavoitteesi miellekartan keskiympyrään
2) Jaa tavoite isoihin osatavoitteisiin; mitä tavoitteen saavuttaminen vaatii?
3) Tee tehtävälista jokaiselle osatavoitteelle; mitä niiden saavuttaminen vaatii?
4) Tee tehtävälistasta to do -lista ja sijoita tehtävät kalenteriisi. Suorita kalenterin mukaan.

Tämä kuulostaa ihanan loogiselta ja siltä, että asiat tapahtuvat väistämättä jossakin aikataulussa. Valitettavasti en ole vielä päässyt kokeilemaan tätä pidemmällä aikavälillä, joten en henkilökohtaisesti pysty arvioimaan sen toimivuutta.

On tärkeää, että tiedämme, mitä haluamme elämältämme. Mitä ITSE haluamme elämältämme. Canfield on huolissaan siitä, että nykyisen kasvatuksen sivuoireena lapset turtuvat omille mielihaluilleen. Ei ole sosiaalisesti korrektia haluta erilaisia asioita. Monesti nuoret ryhtyvätkin tekemään sitä, mitä heidän vanhempansa ovat suositelleet, tai jotakin muuta ns. sosiaalisesti hyväksyttävää. Tämä asia nousee voimakkaasti esiin eri koulutuslinjojen valinnoissa. Tästä jumiutuneesta mielen mallista pois päästäksemme meidän on todella pohdittava, mitä me oikeasti haluamme. Canfield on ilmeisesti yhtälailla listojen ystävä kuin minäkin, sillä hän on luonut tähänkin listamallin. Meidän tulisi listata:

1) 30 asiaa, jotka haluamme tehdä
2) 30 asiaa, jotka haluamme omistaa
3) 30 asiaa, mitä haluamme olla

Näitä yhdeksääkymmentä voi hyödyntää käytännössä suoraan sadan tavoitteen listauksessa.

Tavanomaisesta amerikkalaisesta otteestaan huolimatta Canfield tarjosi tehokkaita työkaluja nimenomaan tavoitteiden saavuttamiseen ja perusteli hyvin, mikä merkitys erilaisilla listoilla ja miellekartoilla oikeasti on. Odotan innolla oman tavoitekarttakirjani tekemistä – ja toivottavasti sen tuomia näkyviä tuloksia viimeistään ensi keväänä

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

3 kommenttia to “Kohti tavoitteita”

  1. Jenna Mäkelä sanoo:

    Ah, mahtavan rehellinen essee. Sä oot Etta mun idoli tavoitteiden asettamisessa ja isosti ajattelemisessa!

    Viime vuosi oli sulle aika haipakkaa ja teit tietoisesti tosi paljon töitä itsesi kanssa. Välillä teki oikein pahaa katsoa, kuinka koviin ja rajuihin tilanteisiin itses ihan väkisin halusit ajaa, esim. helvetinviikon treenaus. Mut noiden asioidem mukanaan tuoma kasvu näkyy mun mielestä tässä esseessä mainiosti. Hienoa itsereflektiota vaikeistakin aiheista!

    Oon itekkin lähiaikoina pohtinut paljon sitä, et ihminen on todellakin vain ja ainoastaan itse vastuussa omasta elämästään. Tulee joka kerta aihetta miettiessäni mieleen ne aiemmassa ammatissa tapaamani aina-kaikesta-valittavat kyynistyneet kunnantyöntekijä-tädit, joita nykyisellä paremmalla ymmärrykselläni tekisi mieli mennä ravistelemaan: tehkää elämällenne jotain! Erityisesti pidin esseessäsi lauseesta: ”Jos teet mitä olet aina ennenkin tehnyt, tulet saamaan mitä olet aina ennenkin saanut.”

    Oon aiemmin kammonnnut tavoitteita, ehkä siksi koska pelkään epäonnistumista. Viimeisen vuoden aikana oon kuitenkin treenannut asiaa, ja voi jehna on alkanut tapahtua! Asetin harjoittelun vuoksi vuoden vaihteessa itselleni muutamia tavoitteita: http://esseepankki.proakatemia.fi/perfektionisti-ongelmissa-ja-14-muuta-ajatusta-ensimmaisesta-syksystani-proakatemialla/ . Tavoitteiden ylös kirjoittamisen jälkeen oon tietoisesti ajanut asioita eteenpäin ja käynyt raksimassa niitä listalta sitä mukaa pois kun ne on saavutettu. Ja kuten esseessäs sanoit, vitsit mitkä kiksit siitä tosiaan saa!

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  2. Jenna Mäkelä sanoo:

    Niin juu ja oliko sulle miten helppo/vaikea löytää se oman elämän ”breaktrough” -tavoite?

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
  3. Etta Pakkanen sanoo:

    Niin ihanaa Jenna kuulla, ettei tavotteet hirvitä enää niin paljoa! Niiden asettamistakin voi tosiaan treenata ihan samalla tavalla kuin mitä itse lähden treenaamaan projektijohtamiseen liittyviä asioita 🙂 Oli hieno huomata ja loistava idea, että olit käynyt nyt vielä syksylläkin päivittämässä myös esseepankkiin tavoitteiden saavuttamisajankohtia!

    Myös mulle oli uskomattoman vaikeeta löytää sitä oman elämän ”breakthrough” -tavoitetta. Useemmalla mahdollisella kärjellä eteenpäin meneminen on poistanut sen mahdollisuuden, että voisin vielä asettaa tarkempia uraa koskevia tavoitteita vuosien päähän. Toisaalta taas ymmärsin samalla, että oikeastaan oma läpimurtotavoitteeni ei loppujen lopuksi liity siihen, mitä teen – vaan siihen, että saan tehdä sitä itsenäisesti omin ehtoineni. Oma breakthrough -tavoitteeni on siis se, että pystyn saavuttamaan tarkemmin määrittelemiäni muita tavoitteita oman yritystoiminnan tulojen kautta. Oli se toiminta sitten mitä tahansa.

    Siistiä seurata, kuinka edetään tavotteidemme kanssa ja kuinka yksilöiden tavoiteorientoituneisuus vaikuttaa Otteen kehitykseen ja tulevaisuuteen! 🙂

    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
    VN:F [1.9.22_1171]
    Rating: 0 (from 0 votes)
Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!